ONKO PAREMPI EROTA

Sinä teet itsetäsi itsellesi ihan mahottoman yhtälon jos et ota järkeä käteen ja ota eroa pettävästä osapuolestasi.
Lapset kärsii nyt , ei sen eron jälkeen jolloin sinulla on aikaa myös heillekkin, nyt päiväsi menee
turhanpäiväseen itsesikokoomisleikkiin jonka lopputuloksen näät muutet uskalla sitä toteuttaa.
Tee se koska olet sen ansainnut , sinä oleit se "rehellisempi osapuoli"
Eron jälkeen kaikki on niin paljon seesteisempää.

...vähissä. Meillä meni jahkaillessa parisen vuotta mutta ero oli väistämätön. En olisi pystynyt enää ikinä luottamaan vaimooni.
Tuollaisesta ei toivu koskaan tai aika harvassa on ne jotka pääsevät sen yli. Meille ainakin ero oli ainoa oikea ratkaisu.
Jokainen tekee omat ratkaisut, minulle luottamus on tärkeä ja varsinkin silloin sen merkityksen ymmärtää kun se on menetetty. Ilman sitä ei ole mitään mieltä jatkaa.

Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa:
1) joko annat anteeksi ja unohdat, KOKONAAN
2) eroat ja aloitat uuden elämän

Mieheni jäi petttämisestä kiinni lähes kaksi vuotta sitten. Yritetty ollaan, mutta tuskin tästä mitään tulee. Olen edelleen vittumainen ja aina pahemmissa riidoissa vedän pettämisen mukaan. Asiaan voi kyllä vaikuttaa se, että mieheni ei pettämisestä puhunut eikä vastaillut kysymyksiini juuri mitään, vaikka asian selvittäminen olisi ollut tärkeää. Toisaalta ei sekään olisi tehtyä muuttanut tekemättömäksi.

En kadu etten heti eronnut, koska silloin olisin saattanut myöhemmin katua ettei yritetty vielä, meilläkin kun pieniä lapsia on. Todennäköisesti ero on kuitenkin meillä edessä. Pettäminen ei ole ainoa syy, mutta jos mieheni olisi ollut uskollinen, jaksaisin muutenkin yrittää kestää suhteen karikot toisen rinnalla, nyt se tuntuu turhalta kun toinen on luottamuksen pettänyt. Jotkut kyllä selviytyvät pettämisestä ja siihen varmaan vaaditaan petetyltä osapuolelta sellaista mitä minussa ei ole, eli kykyä antaa vilpittömästi anteeksi ja unohtaa asia ja lopettaa vittuilu. Mutta pettäjältäkin vaaditaan sellaista mitä miehessäni ei ole, eli rehellisyyttä.

Toi on just mullekin ongelma, kun sanoit ettei vaimosi tajua mitä on tehnyt sun mielenrauhalle. Sitä ei meilläkään tajuttu silloin aikanaan, nyt ei asia enää niin piinaa mieltäni, mutta kyllä se takaraivossa on ja nyt kun menee muutenkin huonosti muista asioista kuin pettämisestä johtuen niin ei tosiaan itse viitsi laittaa tikkua ristiin suhteen eteen niin eipä ennuste meillä hyvältä näytä avioliiton jatkumisen kannalta.

Tuo neljä kuukautta on vielä sen varran lyhyt aika, että kannattaa ehkä vielä hetki ainakin yrittää, jos vaikka pystytkin unohtamaan. Sitten ei ainakaan tartte myöhemmin pohtia, että olisiko pitänyt tehdä jotain toisin, yrittää enemmän.

Itse tein sen virheen, että jäin suhteeseen vaimon petettyä. Nyt on lähemmäs 10 vuotta mennyt, vitutus kasvaa. Aika ei paranna haavaa eikä intohimo ja luottamus enää palaudu välillemme.

Omat voimani ovat menneet, enkä pääse enää lähtemään suhteesta. Kuolen tähän.

"tapauksesta on kulunut nyt nelisen kuukautta"

Minulla vähän vastaava kokemus kolmen vuoden takaa... ja edelleen aika-ajoin v-käyrä käy tapissaan. Etenkin jos on maistissa ja vaimo alkaa viisastella jostain, niin silloin voi pato paukahtaa ja vanhat paskat pöllähtää taas ilmoille. Ei niin kovin hauskaa, vituttaa kun tulee vittuiltua ankarasti vanhoista asioista joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla jo poissa päiväjärjestyksestä. Mutta kun ei ole, sen verran mieleensyöpyvä koettelemus on tuo pettäminen. Se jää takaraivoon ja mustalla hetkellä se sieltä pääsee valloillen kuin itse Piru.

Mutta asiaa voi säätää niin, että pyrkii välttämään liiallista sopan litkimistä silloin kun vaimo on lähistöllä tai jopa samassa menossa mukana. Jos ei ole riitapukaria lähellä, ei v-käyräkään kohoa eikä tule sanomista.

Ikäviä asioita nuo pettämiset, se ottaa niin syvältä kun toinen loukkaa karkeasti. Onneksi kuitenkin noita purkauksia tulee harvoin, normaali eläminen menee kuitenkin melko hyvin.

Kaikille hyvistä neuvoista ja kokemuksista,elellään nyt tässä ja katsotaan mitä elämä tuo tai vie,vielä kiitos.

Vaimoni petti mennen tullen. Okei sain syyt niskoilleni. kun asuttiin yhdessä. en ollut sellainen ja sellaine....

Pistä vaimo pihalle. Älä lähde mukaan typeriin keskusteluihin.
Itse yritin ja yritin puhumalla, mutta vaimosta ei ollut puhumaan. Kielsi kaiken. Petti ja petti. Kertoo kaille, että molemmat pettivät, mikä ei pidä paikkaansa. Ehkä pelastaa omaa nahkaansa kertomalla valheita. Nyt arvet ovat niin syvät, etteivät varmaan parane koskaan. Luottamus ihmisiin on mennyt. Suhde 10 ja 8 ja 4 vuotiaisiin lapsiin kärsii. Olo on satutettu, loukattu ja nöyryytetty. Kun ottaa soppaa, nousee viha pintaan. Se nainen on vain huora ja nimityksensä ansainnut. Muuksi se ei muutu.