Niin, ei kai pettämistä voi koskaan hyvällä katsoa, eikä minunkaan arvomaailmassa pettäjällä ole kovin korkeaa kurssia. No, jos huomaa, että itse muuttuu ja mies ei vastaa tunteisiin...kyllä sänkyhommia on edelleen, mutta jotenkin se ei vaan ole kehittynyt, jotain jää vajaaksi, kosketus ei saa syttymään...no vuosia sitten haaveilee, kaikki muuten ok, talot, lapset yms. Ja sitten törmäät johonkin, jonka kosketus saa sut värisemään ja huomaat, että apua, olemme jotenkin samalla aaltopituudella - onko se vaan kuvittelua, ehkä, mutta kyllä se jää vaivaamaan, tekisi mieli ottaa selvää, mutta kuka sitä pettämään, ei ei, no hautaan asti sitten miettii, että olisiko pitänyt pistää elämä uusiksi vai ei ?????? En ole koskaan pettänyt, mutta nyt on niin lähellä
Kuinka kaikki
alkaa
161186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vain satuttaa monta osa puolta .se tuntuu varmaan sinusta nytten hienolta ajtukselta.mutta kun olet sen tehnyt alkaa syytökset itseäsi kohtaan. ja tiedän kokemuksesta että sen asian kans on tosi vaikeeta elää. ja ajttele ennekaikkea sitä ketä petät
ihmisistä ja nykyisestä suhteesta. Ellei suhteesta saa yhtään mitään, niin suosittelen pettämistä... mutta jos saa yhtäkin - ja mieluummin tärkeää asiaa, niin suosittelisin pettämättä jättämistä.
Itse sain pari vuotta sitten aikaan eron, vihdoin viimein. Rinnakkaissuhdetta oli kestänyt jo ties kuinka ja kauan. En katunut enkä syyttänyt itseäni missään vaiheessa. Sen piti mennä juuri näin.
Niin, ajattele sitä ketä petät! Mietin, milloin minulla on mahdollisuus ajatella itseäni?? Aina mietin miltä toisista tuntuu, enkä halua loukata, toivottavasti käytökseni ei tuntunut pahalta jne.. no minun on nyt tehtävä näin ettei toisesta vaan ala tuntua huonolta, vaikka en itse haluaisikaan niin tehdä (esim.harrastaa seksiä). Kuka pitää huolta minun tunteista? Miksi minulla ei ole oikeutta siihen mitä kaipaan...no kerran aamen sanottu, niin kanna vastuusi - ole aikuinen - hmnn.. niin kai sitten, on ajatukset vähän sekaisin, tätä elämä on
Miksi et sitten heti eronnut, jos kerran suhde ei tuntunut oikealta ? eikö pettäminen ollut tosi raskasta, kun päivittäin piti kuitenkin olla toisen kanssa tekemisissä? eikö toinen sitä heti huomaa ? kyllähän se loukkaa sitä toista, joka vuosia sitten luulee, että kaikki ok, enempää ei haluaisi murhetta aiheuttaa, kun mitä on pakollista, ei kenellekkään
En eronnut heti - enkä ihan pian jälkeenpäinkään, exän takia. Hänellä oli masennusta (ei suostunut hoitoon), hän työskenteli kotona (kaikkien kauhuksi), hänellä ei ollut ystäviä eikä mitään sosiaalista elämää. Eroa piti siksi valmistella kuukausikaupalla, ettei ex sekoa täysin. Ja ennenkaikkea piti miettiä asiat valmiiksi; MITEN ero hoidetaan, kuka muuttaa, mihin muuttaa.... Emme olisi ikinä eronneet, ellei minulla olisi ollut valmis suunnitelma valmiina.
Niin, pettäminen ei ollut raskasta, koska en rakastanut exää. Ei exkään minua rakastanut, paitsi ehkä käytännön asioiden vuoksi; olin hoitanut lapset, talouden ja kodinhoidon yksin vuosikausia. Valehtelin niin vähän kuin mahdollista, mutta se oli silti paljon raskaampaa kuin pettäminen.
Ex ei huomannut minussa mitään outoa. Ehkä joskus epäili jotain. Minulla on aina ollut paljon miespuolisia ystäviä joiden seurassa olen viettänyt aikaa. Joskus ajattelin, että pettäminen ei koskaan paljastunut heidän takia. Ex tiesi myös, että rinnakkaissuhteeni oli ystäväni. Ihan viime aikoina olen vasta tajunnut, että sekin (ettei paljastunut) johtui vuorovaikutuksen puutteesta välillämme (siis minun ja exän). Tämä tuli esille aivan pienen episodin yhteydessä nykyisen mieheni (exrinnakkaissuhteeni) kanssa. Vaikka sanotaan, ettei toisen ajatuksia voi lukea, niin hän kyllä osaa! En pystyisi pettämään häntä mitenkään salassa. Eikä kyllä ole tarvettakaan, ei sen puoleen :).
noin kaikki alkaa; kun huomaa, ehkä molempien, muuttuneen - ihan toiseen suuntaan. Ajattelee ensin eroa, mutta ei ihan sittenkään. Vasta sitten, jos jotain tapahtuu. Sitten kun jotain tapahtuu, olla kitkutellaan vielä vanhaa suhdetta ja valmistaudutaan eroon.
Tekemättäjättämiset kyllä tuppaavat vaivaamaan ihmistä enemmän kuin tekemiset.
missä vaiheessa sitä itse nyt sitten oikein on, ehkä tästä on otettava selvää. Sekin on aika rankkaa, kun on jotakin mitä ei voi toiselta vaatia, hän vaan ei kykene osoittamaan tunteita sillä tavalla, miten sokea olinkin alussa, vaan niinpä voin olla tässä toisessakin, joten mihin sitä voi luottaa??
Aivan varmasti jokaisessa ihmisessä on hyvät ja huonot puolensa. Kaikki riippuu siitä mitä arvostaa toisessa. Esimerkkinä taannoinen tokaisuni lapselleni (teini-ikäinen) "jos mies osaa soittaa kitaraa (tai mitä tahansa tai laulaa, myöh. korjaus...), niin eipä sitten tarvitse paljon muuta osatakaan..." Myös vuorovaikutus on tärkeää; mahtava fiilis, kun joku ymmärtää, eikä aina tarvitse vääntää rautalangasta ja jankata samaa asiaa tuhansia kertoja. Mukavaa on myös, kun itse syttyy kumppanin vitseistä/heitoista ym.
Jollekin on tärkeää sama usko, sama harrastus. Kaikkein haasteellisinta on olla parisuhteessa, jossa ei suhteen alussakaan ole juuri mitään yhteistä.
joka voisi olla sinun ihastuksesi tapainen. Olen itse vapaa.
Ehdottaisin, että jos molemmat ovat halukkaita kohtaamaan, tehkää niin. Se voi joko pelastaa pysyvän suhteesi, kun huomaat, ettei uusi sen kummoisempi sekään olisi, tai siitä voi syntyä uusi upea suhde. Miksi rikkoa omaa vanhaa suhdetta, ennenkuin on jotenkin varma?
siitä petetystä. Juuri luuseri pelkuri paska toimii sun tavallasi. Tykkäisitkö ite, etä sun puolisosi toimis noin sun selkäs takana. Jos ei suhde toimi, niin ero kannattaa tehdä ensin, tai olla ainakin rehellinen. Paskahousuthan ei tälläseen pysty tietenkään.
kun olet vapaa, voit tehdä mitä vaan ja toivottavasti löydät onnen.. huomasin, että taidamme/ siis olemme molemmat varattuja, joten liian kova hinta onnelle, joka rakentuu monen murheelle..näin se vaan on, onpa helpottavaa huomata, eli siis ihan turha päätänsä vaivata, mutta kun nuo himputin tunteet vaan tulevat ja menevät omaan tahtiinsa.....
Harva pystyy palaamaan entiselleen pettämisen jälkeen. Se vie mukanaan, varsinkin jos on onnistunut reissu eli seksi on hyvää ja saat sitä mitä lähdit hakemaankin.
järki tunkea esiin..tänään olisi ollut se tilaisuus - no en mennyt. Olen kyllä sitä sorttia, että ensin ero - suren ne menetykset ja sen jälkeen jatkan elämää yksin tai jos...mutta on tää hiton vaikeeta...sydän meinaa pakahtua ja kyyneleet eivät ole kaukana
Et ole vielä ruvennut lutkaksi ja ihmisarvosi on toistaiseksi tallella. Voimia.
Jokaisella ihmisellä on luomiseen perustuva ihmisarvo, jota häneltä EI voida riistää. Hän on yksilönä arvokas ja ainutkertainen. Jokaista ihmistä on kohdeltava tämän arvon mukaisesti, eikä häntä saa koskaan käyttää välineenä tavoiteltaessa jotain toista muka suurempaa päämäärää. Ihmisyksilö sinänsä, onpa hän nuori tai vanha, arvostettu tai syrjitty, terve tai sairas, on jo tarkoitus sinänsä, pyhä, Jumalan kuva.
http://www.evl.fi/arkkipiispa/kkavaus2002.htm
Ihmisarvo on moraalinen ja juridinen käsite, jonka mukaan ihmisellä on arvo sinänsä. Ihmisarvon kunnioitus oikeusperiaatteena on sisällytetty esimerkiksi Saksan perustuslakiin.
Ihmisen moraaliseen luonteeseen, ihmisyyteen, kuuluu ihmisarvo. Ihmisarvo on ihmisoikeuksien perusta. Yhteisten oikeuksien tarkoituksena on taata jokaiselle ihmiselle arvokas elämä. Ihmisoikeudet, toisin kuin ihmisarvo, liittyvät läheisesti poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, ilman tätä yhteyttä ihmisoikeuksia ei voi olla.
Kantin (s.1724) filosofiassa on väite järjellisen olennon luontaisesta ja ehdottomasta arvosta. Se on riippumaton mielipiteistä ja arvostuksista ja viittaa arvokkuuteen. Jokainen ihminen ansaitsee henkilökohtaisen kunnioituksen ja arvostuksen sekä ystävällisen ja inhimillisen kohtelun. Se tarkoittaa että inhimillistä olentoa ei saa kohdella esineenä eikä toista ihmistä saa käyttää hyväkseen. Ihmisarvo on luovuttamaton. Julkisen vallan velvollisuutena on kunnioittaa ja suojella sitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisarvo
Vaan lutkista. Lutka on antanut ihmisarvonsa pois.