Onko töitä riittänyt?
Täällä Suomen Kymenlaaksossa ei kehumaan pääse, eikä etenkään meikäläinen, kuten ei moni muukaan.
En mielestäni syyllisty oman pesän likaamiseen, kun tiedot ovat julkisia:
Suomessa on tätä nykyä 650 000 toimeentulotuen varassa elävää. Heistä 180 000 on eläkeläisiä, kun oma eläke ei riitä. 500 000 elää EU:n virallisen köyhyysrajan alapuolella.
Viimeisimpien tutkimuksien mukaan n. 40 % laitoshoidossa olevista vanhuksista on aliravittuja.
Todella synkkiä lukuja, kun huomioidaan, että Suomen valtio on samaan aikaan rikkaampi kuin koskaan, mutta kunnat on ajettu huonoon tilaan leikkaamalla valtio-osuuksia. Näin kuntia kurjistamalla ajetaan niitä pakolla yhdistymään.
Kuntien on ollut pakko säästösyistä supistaa omia palvelujaan, julkista terveydenhuoltoa, kouluja, vanhusten huoltoa.
Näin sitten on tultu tilanteeseen, että yksityisestä terveydenhuollosta saa kaikki palvelut ja hoidot rahalla, mutta vähävarainen ei saa julkisen terveydenhuollon kautta edes kaikkia tarvitsemiaan lääkkeitä.
Suomea johdetaan nykyään kuin liikeyritystä tavoitteena maksimaalinen ylijäämä, ja valtio ei ole kansalaisia varten, vaan päinvastoin.
Tähän on päädytty vasemmisto- ja oikeistopuolueiden sopuisassa lainsäädäntöyhteistyössä.
Oma henkilökohtainen kurjuuteni alkoi työsuhteesta vähän yli vuosi sitten.
Tekniikkaihmisenä minut värvättiin projektiluontoiseen teollisuuskohteeseen, jossa käytettiin ulkomaista työvoimaa.
Työehdot suomalaisen työnantajan kanssa oli sovittu, mm. oma huone majoitukseen.
Majoitus olikin 8 ulkomaalaisen kanssa samassa tyhjässä asunnossa, jossa oli pelkät sängyt, ja oma oli mahdutettu pikkuruiseen keittöön jääkaapin viereen.
Nuku siinä, jatkuvan öisen jääkaappitrafiikin vieressä.
Työaika muodostui ulkomaalaisen työporukan mukaan; 6-päiväinen viikko, 10-12 tuntia päivässä ilman ylityökorvauksia. Heidän päivittäistä kuljettamista omalla autolla korvauksetta.
Ensimmäinen palkanmaksukin viivästyi kolme viikkoa.
Satojen kilometrien päässä olevaa pomoa tuli informoitua puutteista moneen kertaan, että nukkuakin pitäisi, kun alkaa jo unenpuute rasittamaan majoitusolosuhteiden vuoksi.
Lupauksia tuli monia, mutta mitään ei tapahtunut viikkoihin.
Niinpä ajoin itseni väsymykseen, ja viikonloppuna kotikäynnillä päätin sinne myös jäädä, kun kerran lupauksia ei pidetty.
Siitä alkoi syöksykierre kurjuuteen.
Tiesin, että itse irtisanouduttuani karenssi on tulossa, mutta enpä tiennyt lakimuutoksesta.
Pitkäaikaistyöttömäksi luokitellulle karenssi ei olekaan entiset 8 viikkoa, vaan vaikka loppuikä kansaneläkkeeseen asti.
Niinpä työvoimatoimikunta antoi määräajattoman karenssin.
Siitä valitin KELA:n kautta työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan Helsinkiin. Käsittelyajan KELA ilmoitti siellä olevan noin vuosi !!!
Päätös tulikin jo 9 kuukauden päästä, ja sanamuotokin oli sama, kuin työvoimatoimikunnassa; "Hakijan perustelut irtisanoutumiseen eivät ole työvoimapoliittisesti päteviä. Päätöksestä ei saa valittaa."
Eli yli vuoteen en ole saanut valtion peruspäivärahaa, eli työmarkkinatukea.
Koko ajan olen ollut täysin vailla tuloja mistään.
Miksi?
En saa toimeentulotukeakaan, koska sitä haettuani sosiaalitoimi ikäänkuin salaa tarkasti pankkitilini, ja löysi omia säästöjä.
Siis olen tilanteessa, että minun on ensin kulutettava omat säästöni, ja vasta täysin varattomana olen oikeutettu apuun.
Asiasta olen kirjelmöinyt todella korkealle tasolle eri instansseihin, ja aina vastaus on sama, että lain tarkoitus on aktivoida työttömiä, ja on käännyttävä työvoimatoimiston puoleen, jotta ryhtyvät työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.
Siellä onkin tullut käytyä viikottain, mutta ei työttömän 54-vuotiaan patun murheet heitä kiinnosta tippaakaan.
Tuloksena on aina vain voivottelua, surkuttelua ja empatiaa. Sekä vakiokysymys, miksi et puutteista ilmoittanut työsuojelupiiriin? Enpä arvannut ilmoittaa.
Yhtään työpaikka- tai koulutusosoitusta en ole saanut.
Olen terve, hyvässä kunnossa, kiitos kuntoilun, ja todella haluaisin tehdä melkein mitä hyvänsä töitä, mihin 170-sentin varrella kykenee, mutta Suomi ei kai tarvitse minua mihinkään?
Teknisen puolen osaamista ja yli 20 vuotisen työuran kokemusta löytyy, etenkin venäjä-suomi-kielimuurin yli täysin sujuvasti kirjallisesti ja suullisesti, vaikka syntyperäinen suomalainen olenkin.
Tällaisessa umpikujassa olisin valmis mihin vain, ja muuttamaan mihin vain.
Jos joku meilaa työmahdollisuuksista Ruotsissa, niin kiitollisuudella otan vastaan.
[email protected]
Voidaanko Ruotsissa kansalainen työntää em. tavalla täysin yhteiskunnan ulkopuoliseksi vailla minkäänlaista perusturvaa, vailla mitään tuloja mistään?
Täällä Suomen Kymenlaaksossa ei kehumaan pääse, eikä etenkään meikäläinen, kuten ei moni muukaan.
En mielestäni syyllisty oman pesän likaamiseen, kun tiedot ovat julkisia:
Suomessa on tätä nykyä 650 000 toimeentulotuen varassa elävää. Heistä 180 000 on eläkeläisiä, kun oma eläke ei riitä. 500 000 elää EU:n virallisen köyhyysrajan alapuolella.
Viimeisimpien tutkimuksien mukaan n. 40 % laitoshoidossa olevista vanhuksista on aliravittuja.
Todella synkkiä lukuja, kun huomioidaan, että Suomen valtio on samaan aikaan rikkaampi kuin koskaan, mutta kunnat on ajettu huonoon tilaan leikkaamalla valtio-osuuksia. Näin kuntia kurjistamalla ajetaan niitä pakolla yhdistymään.
Kuntien on ollut pakko säästösyistä supistaa omia palvelujaan, julkista terveydenhuoltoa, kouluja, vanhusten huoltoa.
Näin sitten on tultu tilanteeseen, että yksityisestä terveydenhuollosta saa kaikki palvelut ja hoidot rahalla, mutta vähävarainen ei saa julkisen terveydenhuollon kautta edes kaikkia tarvitsemiaan lääkkeitä.
Suomea johdetaan nykyään kuin liikeyritystä tavoitteena maksimaalinen ylijäämä, ja valtio ei ole kansalaisia varten, vaan päinvastoin.
Tähän on päädytty vasemmisto- ja oikeistopuolueiden sopuisassa lainsäädäntöyhteistyössä.
Oma henkilökohtainen kurjuuteni alkoi työsuhteesta vähän yli vuosi sitten.
Tekniikkaihmisenä minut värvättiin projektiluontoiseen teollisuuskohteeseen, jossa käytettiin ulkomaista työvoimaa.
Työehdot suomalaisen työnantajan kanssa oli sovittu, mm. oma huone majoitukseen.
Majoitus olikin 8 ulkomaalaisen kanssa samassa tyhjässä asunnossa, jossa oli pelkät sängyt, ja oma oli mahdutettu pikkuruiseen keittöön jääkaapin viereen.
Nuku siinä, jatkuvan öisen jääkaappitrafiikin vieressä.
Työaika muodostui ulkomaalaisen työporukan mukaan; 6-päiväinen viikko, 10-12 tuntia päivässä ilman ylityökorvauksia. Heidän päivittäistä kuljettamista omalla autolla korvauksetta.
Ensimmäinen palkanmaksukin viivästyi kolme viikkoa.
Satojen kilometrien päässä olevaa pomoa tuli informoitua puutteista moneen kertaan, että nukkuakin pitäisi, kun alkaa jo unenpuute rasittamaan majoitusolosuhteiden vuoksi.
Lupauksia tuli monia, mutta mitään ei tapahtunut viikkoihin.
Niinpä ajoin itseni väsymykseen, ja viikonloppuna kotikäynnillä päätin sinne myös jäädä, kun kerran lupauksia ei pidetty.
Siitä alkoi syöksykierre kurjuuteen.
Tiesin, että itse irtisanouduttuani karenssi on tulossa, mutta enpä tiennyt lakimuutoksesta.
Pitkäaikaistyöttömäksi luokitellulle karenssi ei olekaan entiset 8 viikkoa, vaan vaikka loppuikä kansaneläkkeeseen asti.
Niinpä työvoimatoimikunta antoi määräajattoman karenssin.
Siitä valitin KELA:n kautta työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan Helsinkiin. Käsittelyajan KELA ilmoitti siellä olevan noin vuosi !!!
Päätös tulikin jo 9 kuukauden päästä, ja sanamuotokin oli sama, kuin työvoimatoimikunnassa; "Hakijan perustelut irtisanoutumiseen eivät ole työvoimapoliittisesti päteviä. Päätöksestä ei saa valittaa."
Eli yli vuoteen en ole saanut valtion peruspäivärahaa, eli työmarkkinatukea.
Koko ajan olen ollut täysin vailla tuloja mistään.
Miksi?
En saa toimeentulotukeakaan, koska sitä haettuani sosiaalitoimi ikäänkuin salaa tarkasti pankkitilini, ja löysi omia säästöjä.
Siis olen tilanteessa, että minun on ensin kulutettava omat säästöni, ja vasta täysin varattomana olen oikeutettu apuun.
Asiasta olen kirjelmöinyt todella korkealle tasolle eri instansseihin, ja aina vastaus on sama, että lain tarkoitus on aktivoida työttömiä, ja on käännyttävä työvoimatoimiston puoleen, jotta ryhtyvät työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.
Siellä onkin tullut käytyä viikottain, mutta ei työttömän 54-vuotiaan patun murheet heitä kiinnosta tippaakaan.
Tuloksena on aina vain voivottelua, surkuttelua ja empatiaa. Sekä vakiokysymys, miksi et puutteista ilmoittanut työsuojelupiiriin? Enpä arvannut ilmoittaa.
Yhtään työpaikka- tai koulutusosoitusta en ole saanut.
Olen terve, hyvässä kunnossa, kiitos kuntoilun, ja todella haluaisin tehdä melkein mitä hyvänsä töitä, mihin 170-sentin varrella kykenee, mutta Suomi ei kai tarvitse minua mihinkään?
Teknisen puolen osaamista ja yli 20 vuotisen työuran kokemusta löytyy, etenkin venäjä-suomi-kielimuurin yli täysin sujuvasti kirjallisesti ja suullisesti, vaikka syntyperäinen suomalainen olenkin.
Tällaisessa umpikujassa olisin valmis mihin vain, ja muuttamaan mihin vain.
Jos joku meilaa työmahdollisuuksista Ruotsissa, niin kiitollisuudella otan vastaan.
[email protected]
Voidaanko Ruotsissa kansalainen työntää em. tavalla täysin yhteiskunnan ulkopuoliseksi vailla minkäänlaista perusturvaa, vailla mitään tuloja mistään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
olevan asiat pikkaisen paremmalle mallilla kun tästä rajalta katselee. Toki Ruotsikin on ottanut runsaasti elättejä Afrikasta ja varsinkin Lähi-Idästä. Täytyy kuitenkin muistaa,että Ruotsi on vanha ja vauras sivistysvaltio siinä missä meidän Suomi on entinen Neuvosto-vasalli.
Puhut asiaa. Surullista mutta totta. Ei tämä meininki mihinkään muutu. Ikävä että ihmiset ei välitä enään tippaakaan siitä kuinka huonoon suuntaan asiat ovat menneet/menossa.
Täältä löytyy töitä
http://platsbanken.arbetsformedlingen.se/Standard/Start/Start.aspx
42740 työpaikkaa!