Pidän edelleen ihmisestä todella paljon, kuukausi meni yhdessä, sen jälkeen todettiin yhteistuumin että parempi olla vain kavereita. (tästäkin jo kohta 2kk. aikaa)
Tää on aika tuskaa,koska haluaisin paljon enemmän!
Joka päivä tekis mieli soittaa tai textaa tälle miehelle, ja tiedän että se ei sitä häiritse, mutta kun tiedän että en vastarakkautta saa kuitenkaan.
Ikävä on kova.. kauanko tätä tunnetta jatkuu..? Ekan kerran ihastuin oikeasti. Ikää mulla kuitenkin jo päälle 20.
Tää on aika tuskaa,koska haluaisin paljon enemmän!
Joka päivä tekis mieli soittaa tai textaa tälle miehelle, ja tiedän että se ei sitä häiritse, mutta kun tiedän että en vastarakkautta saa kuitenkaan.
Ikävä on kova.. kauanko tätä tunnetta jatkuu..? Ekan kerran ihastuin oikeasti. Ikää mulla kuitenkin jo päälle 20.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vähän sama juttu täällä...
Me vaan oltiin 1,9v "yhdessä" ennenku henkilö ilmoitti ettei tästä tuu mitään ja parempi olla vaan kavereita!:(
Nyt ku tää henkilö ilmeisesti on ruvennu seurustelemaan ei olla tai hän ei enään halua olla edes kavereita!
Hirveä tuskan tunne ja ikävä...
Ja tästä "erosta" on jo kulunu 5kk!:(
Tuska vaan jatkuu...
kun nään tän toisen ihmisen jonkun toisen kanssa. Itseasias näin jo unta siitä.
Kaikki vaan sanoo et aika parantaa haavat, mut oon nyt todennu et ei se niin oo.
Se todellakin sattuu nähdä häntä jota rakastaa toisen kanssa.:(
Silloin sitä joutuu luopumaan siitä vähästäkin toivosta että joskus saisi olla yhdessä hänen kanssa.
...kesti 11 vuotta toipua ekasta aikuisiän ihastuksesta :/ Se lässähti vasta kun näin ukkoutuneen, lihoneen, kaljuuntuneen ihastukseni kuvan lehdessä pari vuotta sitten...
Mä en edes ollu sen jätkän kaa yhes mut rakastin sitä silti, ja rakastan vieläkin!!! siis kyl me tavallaan niinku seurusteltiin ku oltiin aina yhessä ja kaikki luuli et seurusteltiin.. me suudeltiin ja kaikkee mut ei me mitää sänkypuuhii hommailtu..
No olin kylläkin sillon vast 14vuotias ja oon nyt 16vuotias..
se jätkä on nyt 18v.
No ennen ku "löysin" sen jätkän ni mulla oli melkein AINA jätkäfrendi.. olihan se kivaa.. =)
Mut sit ku se ei enää halunnu tavata mua niin useesti niin mä en oo sen jälkeen ollu kenekään jätkän kaa eikä oo ketää muu jätkä koskaan kiinnostanutkaa.. =( Rakastan vieläkin sitä jätkää ja sain just kuulla et ei sekää oo mun jälkeen ollu kenekään kaa.. En vaa voi edes ajatella ey olisin jonku muun jätkän kaa ku sen.. =( ei me olla oltu kahteen vuoteen edes misään tekemisis.. =(
Kyllä se on aika joka auttaa vaikka se kliseiseltä kuulostaakin. Ja tuo vinkki ei tietty auta alussa. Itselläni meni reilu vuosi toipua viiden vuoden jutusta. Eli kyllä sinäkin tulet toipumaan. Tietty toipumiseen menevä aika ei ole suoraan verrannollinen suhteen pituuteen. Ja siihen vaikuttaa juuri tuo näkeekö toista paljon. Jos toiseen törmää kadulla joka toinen päivä niin tietty silloin toipuminen pitkittyy. Sinuna miettisin kannattaako jatkaa kaverina oloa jos kuitenkin haluisit paljon enemmän. Mielestäni kaverisuhde ei vain silloin toimi jos toinen haluu enemmän kuin kaveruutta.
Minulla yhden vuoden suhteesta toipuminen vei 7-8 vuotta.
Aika parantaa haavat - se on sitten eri juttu, mikä aika.
Jos se exä pettää ja on paska, niin 2kk jälkeen meinas jo nimikin olla hukassa.
Exex tuli tuossa vastaan ja vietettiin yhdessä muutama päivä. Kaikki vanhat tunteet tuli takas, vaikka siitä on aikaa 3v. Ei oo kivaa ei.
Kuinka hirveesti sitä ehtii kuukaudessa edes rakastua?
ainakin ihastua tosi tulisesti! Pitkä juttu, tunnettiin toisemme jo entuudestaan ja syttyi suhde oikeastaan uudestaan, eli vanhat tunteet oli jo pinnassa.