Elikkä ongelmani on se etten yksinkertaisesti pysty olemaan hetkeäkään erossa poikaystävästäni.
Esmerkkinä voidaan pitää vaikka sitä että olemme olleet n. tunnin erossa toisistamme minun on pakko soittaa hänelle... vaikka ei olisi edes mitään asiaa. Muutaman tunnin jälkeen minun on jo pakko lähteä hänen luokseen. Tämä on todella uuvuttavaa. Enkä edes osaa sanoa mistä tämä johtuu. Olisiko jollain jotain hyviä keinoja millä voisin "vieroittaa" itseäni poikaystävästäni?
Esmerkkinä voidaan pitää vaikka sitä että olemme olleet n. tunnin erossa toisistamme minun on pakko soittaa hänelle... vaikka ei olisi edes mitään asiaa. Muutaman tunnin jälkeen minun on jo pakko lähteä hänen luokseen. Tämä on todella uuvuttavaa. Enkä edes osaa sanoa mistä tämä johtuu. Olisiko jollain jotain hyviä keinoja millä voisin "vieroittaa" itseäni poikaystävästäni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hanki oma elämä? omia kiinnostuksenkohteita, harrastuksia, ihania ystäviä.
jos jatkat samaa rataa pitkäänkin, joudut varmasti pakolla vierottautumaan poikaystävästäsi, kun hän saa tarpeekseen mokomasta riippumisesta ja jättää sut.
samaan tapaan kuin mistä tahansa addiktiosta (alkoholi, huumeet, peliriippuvuus). Kyseessä voi olla persoonallisuushäiriö, tosin jos et tiedä miksi näin addiktoidut, niin kyse voi olla kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Sua vois auttaa yksin eläminen ja se että huomaat pärjääsi yksiksesi, psykologian opiskelu tai terapia.
Mielestäni käytöksesi kuulostaa pakkomielteiseltä. Mietipä ihan maalaisjärjelläsi seuraavia kysymyksiä: Miksi sinun on pakko soittaa hänelle? Mitä kamalaa tapahtuisi, jos et soittaisikaan? Mitkä voisivat olla hirveimmät seuraukset siitä, jos et pariin päivään näkisi häntä lainkaan?
Sinun olisi parasta keskittyä oman elämäsi rakentamiseen, eikä yrittää elää "loisena" jonkun toisen elämässä. Opiskeletko, tai oletko töissä? Onko sinulla mitään muita mielenkiinnon kohteita kuin tämä poikaystäväsi? Ystäviä tai tuttavia? Jos ei, niin hanki sellaisia. Ja luovu ainakin väliaikaisesti kännykästäsi. Sinulla on selvästi aivan liikaa aikaa keskittyä täysin epäoleellisiin asioihin, ja pidemmän päälle tuollainen käytös ei johda mihinkään hyvään.
Töissä käyn kyllä. Ja ystäviäkin on. Tulee vaan todella turhautunut olo jos en ole tämän miehen seurassa. Koko seurustelun aikana emme ole olleet kuin 2 päivää näkemättä toisiamme, ja sekin oli kai liikaa sillä soittelimme puolin ja toisin. Tämä raastaa todella hermojani... Olen hävittänyt oman elämäni kokonaan!!