Vuosia asiaa mietittyäni erosin miehestäni neljä vuotta sitten, jolloin minusta tuli yksinhuoltaja. Rohkeasti asuntolainaa ottamalla pystyin pitämään entisen kodin itselläni. Kaikki muukin sujui. Kun perhe-elämä rauhoittui, alkoivat lapsetkin menestyä koulussa entistä paremmin. Itsekin hoikistuin ja aloin näyttää nätimmältä, kun mieli oli iloinen.
Tämä ei kuitenkaan sopinut ympäristön naimisissa oleville, jotka olisivat halunneet kuulla, kuinka kurjasti minulla menee eron jälkeen. Kun en valitellut olojani, olen saanut kuulla monta kitkerää kommenttia. Minusta on alkanut tuntua siltä, että itse perhehelveteissään kituvat eivät kestä nähdä tyytyväisiä eronneita. Kun ei itse uskalla tehdä ratkaisua, ei suo sitä muillekaan. happamia, sanoi kettu...
Tämä ei kuitenkaan sopinut ympäristön naimisissa oleville, jotka olisivat halunneet kuulla, kuinka kurjasti minulla menee eron jälkeen. Kun en valitellut olojani, olen saanut kuulla monta kitkerää kommenttia. Minusta on alkanut tuntua siltä, että itse perhehelveteissään kituvat eivät kestä nähdä tyytyväisiä eronneita. Kun ei itse uskalla tehdä ratkaisua, ei suo sitä muillekaan. happamia, sanoi kettu...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu...olen tehnyt samoja havaintoja.Rohkeana ja päättäväisenä minäkin laitoin kaiken uuteen uskoon.Jos jää rypemään niin sinne sitä jää sitten pitkäksi aikaa.Pitää vaan lähteä eteenpäin kohti uusia tuulia.Kun näitä tarinoita lukee,niin hyvin paljon ruikutetaan menneessä,ja varsinkin miehet.Ja monet tosiaan oikein ihmettelee,kuinka joku on noin selkeä vaikka on yh?Kyllä se on itsestä kiinni.Tsemppiä vaan kaikille tasapuolisesti.
Olette naiset todennäköisesti ihan oikeassa - monella on varmasti eron jälkeen ihan hyvä olo. Ja lapsetkin saattavat sopeutua. Valitettavan usein näkee tapauksia, joissa naiset ulkoisesti näyttävät olevan tehtyjen ratkaisujen kanssa OK, mutta onko se todellinen fiilis? En puhu teistä (Hämmästynyt, nana), teillä näyttäisi asiat olevan kunnossa.
Ja miksi miesten on hankala hyväksyä tilanne? Jos vaimo ottaa eron vain sen perusteella, että "ei oikein ole tunteita" ja tällä perusteella revitään kaikki alas, mitä mies on yrittänyt vuosia rakentaa, niin kyllähän se harmittaa. Lisäksi vaimo vie lapset, pistää miehenkin (itsensä lisäksi) taloudellisesti tiukalle, niin kyllä on miehen ajatusmaailman mukainen "perheinstituutio" romutettu perinpohjaisesti. Sitten, kun isä hakee lapset viikonlopuksi ja näkee aina muulloinkin lasten silmissä kyyneleitä (mikäli oman itkun läpi mitään näkee), niin olisiko teidänkin mielestä luonnollista toimintaa, että mies ottaisi tällaisen elämän romuttamisen ihan kevyesti? Siinäkin tapauksessa, että mies/isä on kunnollinen mies?
Kaikki tietävät, että lapsiperheen isälle ero on kovempi paikka, yksinkertaisesti sen takia, että mies jää vähän helvetin yksin. Onko teillä lapsia? Luovuitteko niistä? Olisitteko voineet luopua niistä?
Empatiaa tarvitaan molemmilla puolilla. Omassa tapauksessani en sitä nähnyt, vaan lähinnä itsekkyyttä ja aika ankaran huonoa kohtelua. Kaukana on lähimmäisenrakkaus.
En ole kuullut, että exmieheni olisi ruikuttanut, mutta kyllä hän juopotteli aluksi aika paljon. Toisaalta olin itse estänyt häneltä runsaamman juopottelun, joten se oli luonnollista, kun hellapoliisi lopetti hommansa.
Mies jää varmasti yksin erossa. Meidän lapset olivat niin isoja, että he pystyivät itse kulkemaan isänsä luo, joka asui vain parinkymmenen kilometrin päässä. Ja saivat tietysti mennä silloin kun huvitti ja isälle sopi. Lapset jäivät luokseni, koska olen aina huoltanut heitä enemmän kuin mieheni. Äiti on meidän perheessä ollut ja on perheen sydän. Isä on pyörinyt siinä kolmantena lapsena, jota on pitänyt pitää kaidalla tiellä. Tai olisiko pitänyt antaa mennä, ajattelen joskus.
Varmasti naiset ja miehet eivät ymmärrä toistensa tunteita. Kun kirjoitit, että nainen erossa repii kaiken, minkä mies on yrittänyt rakentaa, ajattelee nainen taas usein, että on pitänyt perhettä pystyssä, vaikka mies on itsekkäästi harrastanut omiaan, ryypännyt ja heilunut vieraissa.
Jotta saat vastapainoa omalle tapauksellesi, niin kerronpa tässä omaa kohtaloani. Juopottele en, humalassa en ole ollut kolmeen vuoteen. Lapset 2-8 vuotiaita ja vaikka asuvatkin ihan lähellä eivät voi itse kulkea. Meilläkin äiti huolsi lapsia enemmän, kun minä olin töissä - liikaakin, joka osasyynä eroon. Ja tässä mies taas ajattelee: yritin töitäkin niin helkkaristi ja tässä tulos. Minulla oli harrastuksia kohtuudella, on vieläkin. Potkin äitiä omiinsa, ei lähtenyt, ei lähde vieläkään. En hakannut, en kiusannut, en käynyt vieraissa - rakastin vaan niin mahdottoman paljon. Nyt lapset itkee ja isäkin. Mitäs sanot: olisiko syytä ruikuttaa? Ruikutanko? En. Vihaanko? En. Olenko katkera? En. Säälinkö? Kyllä vain, mutta en itseäni.
Kaikki me ollaan omia tapauksiamme, joten koitetaan muistaa, että ei ole muottia, mihin joku putoisi tosta vaan. Siitäkin huolimatta, että olen tavannut useita kohtalotovereita. Minä katson niitä juttuja, joita itse koen juuri tällä hetkellä. Silmät saattavat sulkeutua muunlaisilta tapauksilta.
P.S. En toki yrittänyt sanoa, että nainen erossa repii kaiken, vaan sen, että ero repii kaiken.
nainen haluaa eron, kun ei keksi muutakaan tekemistä. Ei siihen syytä tarvita. Syyksi kelpaa vaikkapa se, että työkaveritkin ovat eronneet.
Tästä on länsinaapurissamme tehty hyvin kattava tutkimus.
Jenkkilässä taas on tultu siihen tulokseen, että avioliitto kestää tasan niin kauan kuin mies tekee kaiken pilkulleen niinkuin nainen käskee. Jos ei tee, loppu tulee.
Mistähän tämä hullu kansa saa kaiken virtansa? Viittaan hullulla tietenkin naisiin, jotka eroavat, jos horoskooppi lupaa uutta rakkauselämään.
Sinullekin varmaan tuo voimia JoJon viisaat kirjoitukset, joita kukaan nainen ei pysty uskottavasti kumoamaan.
Olen työskennellyt mielisairaalassa , joten JoJon kaltaiset tyypit ovat tuttuja. Maanisessa vaiheessa JoJoon iskee naisviha, joka on yllättävän yleistä miesten keskuudessa.
Taitaa olla luonnonlaki.Olet oikeassa, jokainen tarina on omansa eikä niitä voi tarkalleen tässä pohtia.Mutta noin yleisesti,ei se vaimo noin vain miestä jätä ja lapset mukaan ota.Luuletteko miehet ,että se on helppo ratkaisu?Ei,mutta se voi olla helpottava ratkaisu.Jos perheessä äiti tai isä voi huonosti,eikä ratkaisua löydy tähän pulmaan,niin mielestäni sitä ei väkisin pidä jatkaa.Silloinhan ne lapset siitä vasta kärsivät.Itse ajattelen, että kaikki teen lasteni parhaaksi.Itse kyllä selviän (vaikka harmaan kiven läpi).Sellainen "ruikutus" on vain osoitus määrätynlaisesta itsekkyydestä ja itsesäälistä,oleminen kyyneleet silmissä lapsia hakiessa tai viedessä, antaa jo lapsille tosi syyllistävän olon.Ajattele lapsen tasolla.Varmasti heillä on ikävä olo kun isi tai äiti aina itkee esim tapaamistilanteissa.Aikuinen ajattelee ,että kun on niin ikävä.Mutta lapsi ajattelee, että itku on hänen syynsä.Tämä oli vain yksi esimerkki.Omalla kohdallani oli juuri tuo asetelma:Mies itsensä mielestä tekee kaikkensa perheen eteen.Lapsellinen ajatus.Aivan yhtäpaljon tein minäkin.(siihen vielä lisäksi lasten ja kodin hoito jne...)Se kaikkein tärkein unohtui:suhteen hoitaminen.Se vasta on se taitolaji joka aviovuosien aikana näyttää unohtuvan miehiltä.Ajat muuttuvat ja suhteenkin hoitaminen pitää päivittää sen mukaan.