Tapasin viime vuonna miehen, jonka kanssa aloin seurustelemaan pian kohtaamisen jälkeen. Rakastuimme toisiimme ja talven kuukaudet saivat ihan toisenlaista väriä kuin tavallisesti. Mies kertoi avoimesti tunteistaan ja minä myös. Hämmästyin omaa avoimuuttani, koska minulle ollut hankalaa kertoa omista tunteistani aikaisemmissa suhteissa. Jotenkin luotin nyt enemmmän ja "annoin palaa". Pääsiäisen aikaan tuli ensimmäinen outo juttu. Hän valitteli väsymystään ja ei päässyt käymään luonani, (minulle hankalampaa mennä kun on lapsia). Olin aika tuohtunut, koska hän kuitenkin kävi kavereillaan. Eräänä iltana hän pyysi minua luokseen, mutta en päässyt. Sen jälkeen täydellinen hiljaisuus, ei vastausta puheluihin eikä tekstiviesteihin. Tämä hiljaisuus alkoi torstaista ja jatkui maanantaihin, jolloin vihdoin sain peräti kaksi viestiä. EI jaksa kuulemma ylimääräisiä velvotteita tällä hetkellä. Olin siis hänelle velvoite sillä hetkellä.
Saimme kuitenkin asian sovittua seuraavana viikonloppuna, sen jälkeen asiat muuttuivat parempaan päin. Siitä seurasi ajanjakso jollaista en koskaan aikaisemmin ollut kokenut. Olimme tosi onnellisia toistemme kanssa. En usko, että hän pystyi näyttelemään sen ajan. Mietimme jopa yhteistä asuntoakin.
Mutta kuinkas kävikään... kesäloma tuli ja lähdimme kumpikin eri tahoille lomaileen. Mikään ei ollut sen jälkeen enää ennallaa. Mies muuttui ihan täysin, ei tullut paikalle vaikka sovimme tapaamisen. Kuukausi kului, kunnes aloin vaatimaan vastauksia, että missä mennään. Yritti vältellä kaikin keinoin tapaamista. Sitten tekstarilla sain vastauksen ettei kiinnosta. Ok tämä riitti mulle taas, ymmärsin ettei hän halua jatkaa. Seurustelu siis päättyi siihen, pyysin häntä tuomaan tavarani ja niin hän teki, mutta ei suostunut kuin huutamaan minulle ettei jaksa mitään kuulusteluja tästä asiasta.
Joudun sulattelemaan eroa, josta en tiedä mikä on eron syy. Se on aika kauheaa. Päässä vilisee vaikka minkälaisia teorioita. Onko kellekään käynyt vastaavalla tavalla? Miten olette toimineet?
Saimme kuitenkin asian sovittua seuraavana viikonloppuna, sen jälkeen asiat muuttuivat parempaan päin. Siitä seurasi ajanjakso jollaista en koskaan aikaisemmin ollut kokenut. Olimme tosi onnellisia toistemme kanssa. En usko, että hän pystyi näyttelemään sen ajan. Mietimme jopa yhteistä asuntoakin.
Mutta kuinkas kävikään... kesäloma tuli ja lähdimme kumpikin eri tahoille lomaileen. Mikään ei ollut sen jälkeen enää ennallaa. Mies muuttui ihan täysin, ei tullut paikalle vaikka sovimme tapaamisen. Kuukausi kului, kunnes aloin vaatimaan vastauksia, että missä mennään. Yritti vältellä kaikin keinoin tapaamista. Sitten tekstarilla sain vastauksen ettei kiinnosta. Ok tämä riitti mulle taas, ymmärsin ettei hän halua jatkaa. Seurustelu siis päättyi siihen, pyysin häntä tuomaan tavarani ja niin hän teki, mutta ei suostunut kuin huutamaan minulle ettei jaksa mitään kuulusteluja tästä asiasta.
Joudun sulattelemaan eroa, josta en tiedä mikä on eron syy. Se on aika kauheaa. Päässä vilisee vaikka minkälaisia teorioita. Onko kellekään käynyt vastaavalla tavalla? Miten olette toimineet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei halua sitoutua.
Otti sinusta irti sen minkä sai muttei jaksa viettää aikaa kanssasi muuten.
Oletko yh-äiti? Sopisi kuvaan erinomaisesti.
Sinä olet taipunut hänen omituisessa pelissä ja kuvitellut että se johtaisi johonkin. Mies on vedättänyt sinua täyttä päätä. En näe mitään muuta syytä tapahtuneelle.
Sanoit ettei hän kyennyt näyttelemään. Oletko aivan varma asiasta?
Kuulostaa ihan normaali reimalta joka kiertää ympyrää ja sutii siellä sun täällä kuten haluaa. Nainen yrittää tehdä kaiken oikein ja toivoo kaikenlaista, turhaan.
Ikävä kertoa tämä näin suoraan mutta ehkä sinun kestää kuulla tämä ettet jatkossa siedä moista käytöstä yhtään ja osaat pysytellä erossa.
Vastauksesta. Voipi olla hyvinkin näin asian laita. yh äippä juu ja hän on yh iskä. Tälläiset jutut kasvattaa sillä tavoin, että luottaa ei kannata liian nopealla vauhdilla kehenkään. Tein tämän virheen, ja nyt saan siitä kärsiä. Yllätin myös itseni käytökselläni, tavallisesti en ihan noin helposti päästä ketään lähelleni.
Myötätuntoa sinulle, on kamalaa!
Olen kokenut kahdesti samantapaisen jutun, toisella kerralla ehdimme kihloihin asti. Kummassakin tapauksessa miehen elämään osunut ulkopuolinen kriisi sai asiat muuttumaan: hänestä tuli yhtäkkiä kuin toinen henkilö. Pitkän tutkistelun, ihmettelyn ja tietojen onkimisen jälkeen olen päätynyt siihen, että kumpikin mies oli persoonallisuushäiriöinen. Ensin narsisti, sitten riippuvainen persoonallisuus. Se mitä minä pidin onnellisena vaiheena, oli todellakin vain kuori, keino saada minut koukkuun. Kun kriisi suisti miehen tasapainosta, hänen todellinen luonteensa tuli esille yhdessä yössä ja suhde kaatui siihen. Ensimmäisellä paljastui olleen kolme muutakin naista samaan aikaan, toinen muuttui aggressiiviseksi ja selvisi, että hän oli ylivelkaantunut ja ulosotoissa. Kummallakin oli valtava määrä salaisuuksia, jotka sitten paljastuivat.
Kävin terapiassa toisen kerran jälkeen vähän aikaa, jotta en toistaisi tätä kuviota kolmannen kerran. Suosittelen sinullekin.
t. Kokenut kaiken tietää...tai ei :)
Maailmaan mahtuu jos minkälaista kanssa kulkijaa, onneksi olet päässyt eroon näistä hyypiöistä. Mun Ex:n luonne sellainen, ettei pysty asennoitumaan toisen tilaan/tunteisiin. Pakeni siis minua, kun aloin kertomaan että haluan vastauksia tilanteeseen. Hänellä ollut paljon suhteita, jotka ovat päättyneet lyhyeen. Sain sanottua hänen huutonsa väliin, että tuolla menolla et koskaan tule onnistumaan suhteessa kenenkään kanssa. Siihen ei osannut kommentoida mitenkään.
Tiedän ainakin sen, että hänellä on meneillään rahaongelmia, näiden pään sisäisten muiden ongelmien lisäksi. Kyseessä niin jääräpäinen kaveri, ettei suostu ottamaan apua vastaan vaan kituu yksin.
Joka tapauksessa jätti kyllä aikamoisen aukon mun elämään häviämällä sen että uusiin ihmisiin luottaminen aikaisempaa huomattavasti vaikeampaa. Mutta se on nyt minun ongelma, hän ei sitä kykene tajuamaan mitä mulle aiheutti.
- Pezina