Päätin tehdä ennakkoluuloista selvää, sillä useat väittävät, että avioliitto, jossa nainen on korkeammin koulutettu/parempipalkkainen, ei toimi. Mitä mieltä olette asiasta? Antakaa esimerkkejä tuntemistanne ihmisistä, joilla tämä toimii!
Korkeammin koulutettu nainen
wondering
221790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
..tähän saakka :o) Elikkä minä olen korkeakoulun käynyt ja mies ammattikoulun. Mies ei kuitenkaan ole koulutustaan vastaavassa työssä vaan on oman työntekonsa ansiosta noussut esimiesasemaan täysin eri alallakin. Tavatessamme oli kuitenkin ihan rivimies. Meillä suhde toimii hyvin, tosi ulkomaanmatkoilla minua nolottaa/harmittaa kun mies ei osaa pätkääkään englantia ja minä joudun hoitamaan kaikki asiat. Turkissakin piruillen kyselivät; olenko minä perheen pää kun aina vastaan vaikka mieheltä kysytään :o) Mutta kun mies ei ymmärrä..
Vähän meni ohi aiheen jo mutta toimii siis..
Ei kun sanot, että miehesi on liian tärkeä herra puhuakseen suoraan piruilijoiden kaltaisten lakeijoiden ("lackey") kanssa ja käyttää siksi välikättä.
Ei meillä ainakaan ole ongelmaa tuossa suhteessa. Uskon, että jos miehellä on itsetunto kohdillaan, niin ei pitäis olla probleemia.
Työasioista ei puhuta kotona (pääsääntöisesti). Jos puhutaan niin vain yleisluonteisia höpötyksiä. Työllä, koulutuksella tai ansioilla ei olla brassailtu vaan ollaan toistemme kanssa.
Yhteistä taivalta takana 16 vuotta. Alun jälkeen mies sanoi, että hänelle on helpotus, kun toinen ei ole hänestä taloudellisesti riippuvainen.
voisit hieman kouluttautua lisää. Ensinnäkin nimesit ilmiön jo valmiiksi ennakkoluuloksi eli valitsit "puolesi". Toiseksi haluat esimerkkejä ihmisistä, joilla se toimii eli haluat siis poissulkea ne, joilla se ei toimi. Mitä merkitystä tuollaisella listalla on. Ehkä oikea aloitus olisi ollut: "Päätin hakea vahvistusta mielipiteelleni jne.".
Minulle on aivan sama miten nainen on koulutettu. En usko sen olevan keskeistä parisuhteessa tai minulle ainakaan. On varmasti naisiakin joille tulot ja asema on tärkeä tekijä parisuhteen onnistumisessa.
Siis naisen korkeampi koulutus ei haittaa, jos miehellä on hyvä itsetunto ja jos mies menestyy omassa työssään.
Haittaa silloin, jos mies on tyytymätön omaan työhönsä, kiukuttelee.
Naisen korkeampi palkka haittaa miestä etenkin jos miehellä on sama koulutustausta.
Minulle miehen koulutus tai palkka ovat samantekeviä, mutta en nyt kuitenkaan kiukuttelua rupea kuuntelemaan.
Siinä niitä oli elämän tosiasioita...
Miehiä taitaa enemmän jurppia se, että koulutettu nainen on monesti uraihminen vaikka mies ei haluaisi uranaista, vaan mielummin semmoisen joka hoitaa enemmän kotia kuin omaa uraansa.
Eli mies odottaa naisen panostavan kotiin eikä uraansa. Jos näin ei tapahdu niin edessä on ongelmia.
Minusta sosioekonomista asemaa tärkeämpää on se, ollaanko suurin piirtein yhtä älykkäitä eli tuleeko kumpikin ymmärretyksi eli onko mahdollisuuksia henkisesti tyydyttävään suhteeseen. Älykkyyttäkin on toki monenlaista. Opiskeluaikoinani törmäsin erinäisiinkin sosiaalisilta taidoiltaan täydellisen tumpeloihin akateemikoihin, jotka eivät olleet ihan tästä maailmasta. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa rakentamaan suhdetta näiden korkeasti koulutettujen kanssa...
.. ja tuohon lisäyksenä, joskus olen törmännyt sellaiseen, (älkää akateemikkomiehet pillastuko, ei tosiaankaan ole yleistettävissä kaikkiin) että akateeminen mies ei ole kauheasti joutunut silmätysten "käytännön" hommien kanssa ja se on eräs asia, mitä arvosta miehessä kamalasti. tämän piirteen arvostaminen on makuasia, eikä se kaikille naisille ole niin tärkeää.
äly ja viisaus joko on olemassa tai sitten sitä ei ole, papereista riippumatta.
"a tuohon lisäyksenä, joskus olen törmännyt sellaiseen, (älkää akateemikkomiehet pillastuko, ei tosiaankaan ole yleistettävissä kaikkiin) että akateeminen mies ei ole kauheasti joutunut silmätysten "käytännön" hommien kanssa j"
Se on varmaan totta, akateemisilla miehillä kun tuppaa olemaan sen verran hyvä palkka ettei esimerkiksi tarvitse ajella semmoisilla autonrähjillä, joita tarttee kokoajan korjata. Niinpä esimerkiksi jarrupalojen laittoa ei osata kun se on aina teetätetty korjaamolla. Tilanne olisi aikalailla eri jos ei olisi varaa käyttää korjaamopalveluita.
Meillä toimii oikein hyvin, kumpikin tekee mieleistään työtä. Miehellä on tosin realistisemmat mahdollisuudet kasvattaa palkkaansa kuin minulla, joten voi hyvinkin olla tulevaisuudessa meistä se parempituloinen. Minä kun olen korkeasti koulutettu, mutta sosiaalialalla. Kysymyksestäsi kuitenkin muistui mieleeni hyvän ystäväni entinen seurustelusuhde, joka päättyi pääasiassa siihen, että mies ei kestänyt tyttöystävänsä parempaa palkkaa, hienompaa autoa, urasuunnitelmia jne., koska oma äiti oli ollut kotiäitinä ja mies odotti samantyyppistä omaltakin naiseltaan.
Olemme mieheni kanssa eri aloilla. Minulla on opistotasoinen koulutus ja jatkuvasti kouluttaudun lisää, joskus ihan eri alaakin kuin vairsinainen leipätyö. Mieheni on ollut saman firman palveluksessa nyt 18 vuotta. Nyt on pisteessä, ettei voi edetä enää koska puutuu insinöörinkoulutus. Olen kehoittanut häntä joko opiskelemaan lisää tai vaihtamaan työpaikkaa, joka vastaisi paremmin palkan puolesta hänen koulutustaan. Jäämme katsomaan miten edetään. Pähkinänkuoressa; saamme toisiltamme arvokasta tietoa eteenpäin jaettavaksi ja tuemme toisiamme arjessa ja uusien mahdollisuuksien etsimisessä.
Jos nainen kykenee elämään niin, ettei jatkuvasti korosta omaa paremmuuttaan ja perustele sitä korkeammalla koulutuksella ja tietämistasolla, niin suhde voi onnistua aivan täydellisen hyvin. Kyllä se on naisesta kiinni.
T: akateeminen sovinistinainen ;)
Hei,
Minulla on yliopistokoulutus. Miehelläni on ammattikoulua vastaava tutkinto. Minä olen suomalainen, mieheni arabi. Olen aina ollut korkeammin koulutettu, kuin hän. Opiskelen tälläkin hetkellä, mutta olen myös työelämässä.
Mieheni on hyvin älykäs. Puhumme molemmat usemapaa kieltä (mieheni on kielellisesti lahjakkaampi, kuin minä) ja tiedämme paljon toistemme kulttuurista, uskonnosta ja tavoista. Matkustelemme paljon ja olemme asuneet useissa eri maissa. Opiskellessani täysipainoisesti mieheni elätti meidät tekemällä työtä perus duunarina. Nykyään maksamme kulut palkan mukaan eli minä noin 70 % kuluista. En koe, että se olisi mikään ongelma.
Mieheni on hyvin rakastavainen ihminen. Hän huolehtii hyvinvoinnistani, hoitaa suurimman osan kotitöistä ja on mukana työnteossani, mm. edustustilaisuuksissa. En ole koskaan hävennyt häntä eikä koulutukseni ole ollut hänelle koskaan ongelma, päin vastoin. Hän on aina ollut hyvin ylpeä minusta ja saavutuksistani. Ajamme yhteisen esimerkkimme avulla tasa-arvoa ja naisten asemaa arabikulttuurissa ja arabimaissa.
Mieheni on älykäs mies, kun on antanut minulle vapauksia, mahdollisuuksia ja rakkautta. Emme puhu työasioista kotona, minä en ole häntä yhtään sen ylempänä kotona eikä meillä puhuta titteleistä. Olemme henkisesti samalla tasolla, meillä on samanlainen huumorintaju ja vakavatkin keskustelut vaikeista aiheista onnistuvat. En ole koskaan tuntenut oloani jotenkin viisaammaksi tai hän tyhmäksi. Kaikki viisaus ja älykkyys, kun eivät aina tule kirjoja lukemalla.
Suhteen onnistuminen riippuu varmaan pariskunnasta. Suhde voi onnistua hyvin jopa sellaisen henkilön kanssa, jolle uskonnon ja kulttuurin puolesta kuuluisi naisen elättäminen. Meillä ainakin toimii! :)
Meillä toimii myös. Olen korkeakoulutuksen saanut ja teen koulutusta vastaavaa työtä. Mieheni taas on keskikoulun käynyt ja työkokemuksen kautta ammattitaitonsa hankkinut, vaativassa työssä oleva. Mieheni on käytännön ihminen, sellainen, jolla pitää aina olla jotakin puuhasteltavaa ja tekemistä. Hän ei lue kirjoja eikä häntä muutoikaan esim. opiskelu kiinnosta. Hän urheilee ja metsästää ja on minun unelmieni miehekäs mies. Minä taas luen ja opiskelen aina.
Vaikka olemme hyvin erilaisia, meillä on paljon yhteisiä asioita. Olemme toistemme nais-sekä miesihanteita sekä ulkonäöltämme että persoonaltamme. Meillä on yksi yhteinen harrastus ja paljon yhteisiä ystäviä, ihanat lapset ja kaunis koti.
Rakastamme ja kunnioitamme toisiamme nykyään entistä enemmän vaikka on ollut myös aikoja, jolloin rakkautta tai kunnioitusta ei ole ollut, mutta niistäkin ajoista on selvitty. Yhdessä olemme olleet 34 vuotta ja odotamme innolla yhteistä vanhuutta.
"Yhdessä olemme olleet 34 vuotta ja odotamme innolla yhteistä vanhuutta."
Oho. Hyvä teille.
Meillä on muuten sama, mutta vanhuutta en kyllä soisi kokevani.
Meille ei kyllä toiminut, koko avioliiton ajan (20 v) siitä aiheutui jatkuvaa skismaa, joten lopulta vaihdoin mieheen, jolla on tohtorin tutkinto. Nyt sujuu paljon paremmin..kiitos vaan.
Ei se koulutus vaan tulot. Kaikki on hyvin vaikka on mikä koulutus jos vaimolla on pienempi palkka. Mutta jos palkka on huomattavasti suurempi vaimolla on oletettavissa ongelmia. Kokemuksen kautta koettu.::)
Meilläkin toimii kuten edeltävillä. En vain voi sanoa miestäni mitenkään erityisen älykkääksi, mutta huolehtiva, rakastava ja sitoutunut hän on senkin edestä. Perusduunari, joka kyllä työssään ammattilainen. Nyt kouluttautuu uuteen duunarialaan, kun työnantaja meni konkurssiin. Ilmeisesti aika vaikea lukihäiriö, johon ei 70-luvulla oikein pikkukylässä osattu suhtautua koulussa oikein.
Tienaan reilusti miestäni enemmän, mutta minua se ei haittaa. Miestä kyllä jonkin verran harmittaa etenkin nyt työttömänä oltuaan, mutta yhteiseen elämiseen rahat menee. Mieheni on ylpeä maisterintutkinnostani ja haastavasta työstäni. Ainoa, mitä vähän häpeilen, kun hän luulee tietävänsä yliopisto-opiskelusta tosi paljon ja saattaa esitelmöidä aiheesta satunnaisille ihmisille.
Olen nähnyt akateemista, boheemia ja duunari -hännänheiluttajaa, eikä mikään muu kuin persoona tee toista paremmaksi. V-mäisimmät miehet ovat olleet akateemisista piireistä (lähinnä lääkärit).
Minusta miehekästä on se, että mies pystyy huoltamaan auton pikkuviat ja vaihtamaan renkaat, pilkkomaan puut, kolaamaan lumet, siivoamaan, pesemään pyykit ja lapset eli olemaan mukana arkisissa askareissa. Älyllistä, tieteellistä ja akateemista puhetta saan yllin kyllin harrastaa työssäni ja kotona haluan vain keskittyä perheeseen ja arkeen. Lasten kasvatuksen linjat olen kyllä aika vahvasti vetänyt (arvostan koulutusta, haluan tukea älyllisiä haasteita, monipuolista liikuntaa yms.)
Ehkä eniten miehen kouluttamattomuudessa (tai lukihäiriössä?) harmittaa se, ettei hän oikein pysty pelaamaan Scrabblea :-).
Minä olen ammattikoulun käynyt mies. Vaimoni valmistui huippu papereilla yliopistosta. Kun menimme naimisiin, hän toi tullessaan rahaakin sen verran, että saimme ostettua ensiasunnon. Suhde kyllä toimii ja on toiminut aina, mutta jokin on muuttunut.
Kun meille syntyi ensimmäinen lapsistamme, jäi vaimoni kotiin hoitamaan lapsia, joita sitten tuli putkeen lisää. Minä puolestani painoin töitä duunarina pyhää arkea. Pärjäsimme ihan hyvin, mutta sain työssäni hyvän idean, jota lähdin työstämään. Perustin yrityksen, joka kasvoi nopeasti.
Tupalasin liikevaidon joka vuosi ja nyt tilanne on jo pitkään ollut se, ettei vaimoni tarvitse töissä käydä lainkaan. Pärjäämme erittäin hyvin ja nimeni oli pääomatulojen listoilla ihan hyvissä asemissa. Olen jopa hiukan huvittunut siitä, että samalla kadulla asuvat lääkärit jäivät huikeasti minun taakseni palkoissa.
Koen, että sain maksettua vaimolleni takaisin sen, mitä hän minuun sijoitti : )