Miten olette menetelleet, kun toisella puoliskolla on kaksiosainen sukunimi ja toisella yksiosainen? Itse tahtoisin ottaa yhdistelmänimen jos joskus naimisiin päädyn (en kyllä vielä toivottavasti moneen vuoteen mutta mietin kuitenkin) mutta vierastan ajatusta että sukunimeni tulisi olemaan "Peltola - Ali-Rantala"(nimet muutettu tottakai). "Saisiko" niin edes tehdä? Vaikeata!
Yhdistelmänimestä!
ihmetteliä
8568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tehdä. Miksi ei saisi? Eri juttu tosiaankin on, että meneekö liian pitkäksi ja monimutkaiseksi. Makuasia ja tottumiskysymys.
Saa tehdä.
Minä kyllä väsyin kaksiosaiseen nimeeni kahdessa vuodessa. Tuli liikaa ongelmia työssä ja ulkomailla. Valitsin sitten miehen nimen. Eli vaihdoin. Nyt koko perhe on täsmälleen samanniminen.
Äitini on pitänyt jo vuosikymmeniä kaksoisnimeä. Aina matkoilta palatessaan hän sadattelee sukunimikaaostansa.
Miehelläni on kaksi osainen sukunimi, kun
menimme naimisiin vuosia sitten pidin oman
tyttö sukunimen, ja otin mieheni sukunimen,
eli itselläni on 3 osainen-sukunimi käytössä.
Ei ole tuottanut ongelmia kotimaassa eikä ulkomailla.
Alkoi ottamaan pattiin. Muutin salomaalle, ostin mopon, jätin akan. Sanoin pahasti hyvä länsi.
kertoo että patriarkaalisin perustein 'saatu' isännimi sukunimenä edustaakin enemmän 'suomalaisnaisen mahtavaa itsenäisyyttä julistavaa tyttönimeä' kuin taas aviomiehen mukana tulevan nimen ottaminen on 'patriarkaalinen ja aikansa elänyt ele'.
Kuinka monissa perheissä ON vaimon sukunimi käytössä? -Siis edelleenkään? Tai kuinka moni avioituva on ottanut äitinsä tyttönimen jotta taatusti pitää oman tyttönimensä? Ai niin juu...sekin sekin nimi taitanee olla TAAS isän nimi ja alistavan patriarkaalisesti periytynyt...oijoi...
Ai niin...kysehän ei ollutkaan kynnet veressä taistelevasta feminismistä vaan pelkästään YKSILÖN OIKEUDESTA OMIIN VALINTOIHIN.
Kun suominainen kieltäytyy tulevan aviomiehensä nimestä koska haluaa OLLA MODERNI eikä tukea 'patriarkaalia perinnettä' niin...no...(*naurattaa*) oli kuinka oli niin lapsethan saavat isännimen kuitenkin...onhan sen verran monta sataa vuotta suomessakin 'isännimeä' harrastettu että 'äidinnimetkin ovat patrilineaarisia'...
Ja mitä ämmä yleensä haluaa (muka)viestittää kaksoisnimellä? Olen ottanut aviomieheni nimen, koska mun itsetunto ja itsenäisyys ei ainakaan ole kiinni jostain v-tun muka (!) 'omasta' sukunimestä.
Naisen sukunimi on käytössä edelleen hyvin harvalla avioparilla, olikohan se tyyliin 1,5%...? Jotain sellaista. Vielä harvinaisempi on kaksoisnimi miehellä.
Itse kyllä tiedän useamman tapauksen jossa naisen nimi on valittu yhteiseksi nimeksi. Kaikissa näissä naisella oli kiva, harvinainen nimi, miehellä joku tavallinen nen-päätteinen.
Sitten tiedän myös yhdet, jotka yhdistivät molempien nimistä uuden, yhteisen nimen. Yksi vaihtoehto tämäkin.
Mä laittaisin varmaan lapselle mieheni nimen, en perinteiden takia vaan turhamaisuussyistä;) Omaa tuskin olisin kovin kiinnostunut vaihtamaan vaikka se onkin yksi yleisimmistä suomalaisista nimistä.
Yksi syy pitää oma nimi on ihan se, että oma identiteetti on perustunut koko eletyn elämän ajan omalle nimelle. En minä lähtisi etunimeänikään muuttamaan.
Tämä on oma mielipiteeni, mutta mielestäni moniosaiset nimet tuottavat joka paikassa ongelmia. On kaikenlaisia nimikauheuksia, Eckerö-Försblomeista Väljä-Koivuportaisiin ja niin edelleen.
Toimistorottana kauhistelen ihmisten vaikeita nimiä. Suotta he puhelimessa minulle ärsyyntyvät, jos en heti kerralla saa heidän nimihirviöstään selvää.
Mikä vika on tavallisissa, yksiosaisissa sukunimissä?