Olen asunut mieheni luona muutaman viikon. Muutto tuli olosuhteiden pakosta, eikä ole lopullinen, eli etsin yhä omaa asuntoa. Olemme olleet 1,5 v. yhdessä. Tieto tulevasta muutosta tuli jo yli puoli vuotta sitten, ja mies oli silloin haltioissaan. Nyt kun muutto sitten tuli ajankohtaiseksi, hän ei enää sanonut haluavansa minua tänne. Aiheesta ei juurikaan edes puhuttu. Tuntui, että hänelle oli ihan sama missä majailen. Ehdotin sitten, että menen muualle, mutta siitä hän oli ihan ihmeissään, että mitä minä nyt. Kyllähän minä tietenkin tänne SAAN tulla. Vasta suoran kysymyksen jälkeen, että haluatko ylipäätään minua tänne, sain myöntävän vastauksen.
Pienistä asioista olen viime aikoina muutenkin aistinnut, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat hieman laimenneet. Ei enää puhetta naimisiin menosta ja lapsista kuten alkuhuuman aikaan. Katseestaan ja kosketuksistaan yms. sitä ei kuitenkaan huomaa, koko ajan lääppii niin kuin ennenkin, hänellä on "ihastunut" katse, ja huomaa heti käytöksestäni, jos jokin ei ole kohdallaan. Nytkin kun olen miettinyt näitä asioita, on kummastellut vaisuuttani.
En ikinä olisi kuvitellut, että tämä menisi näin päin. Hän oli täysin hulluna minuun alussa, kun taas minä olen mennyt pienemmällä liekillä. Oliko kaikki hänen puoleltaan vain alkuhuumaa :-(?
Olen kysynyt, mikä on, mutta kunnon vastausta en saa. Ihmettelee vain, että mitä minä nyt kyselen, kaikki on ihan hyvin. Tämä "ihan" ei tietenkään minulle riitä. Hän kuitenkin kuulemma ehdottomasti haluaa minun olevan täällä hänen luonaan. Silti tuntuu, että hän haluaisi asua yksin.
Ylireagoinko? Haluaako hän vain nyt äkkiä edetäkin hitaammin kuin alussa väitti (ja miksi ????), vai pitäisikö minun kerätä kimpsuni?
Pienistä asioista olen viime aikoina muutenkin aistinnut, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat hieman laimenneet. Ei enää puhetta naimisiin menosta ja lapsista kuten alkuhuuman aikaan. Katseestaan ja kosketuksistaan yms. sitä ei kuitenkaan huomaa, koko ajan lääppii niin kuin ennenkin, hänellä on "ihastunut" katse, ja huomaa heti käytöksestäni, jos jokin ei ole kohdallaan. Nytkin kun olen miettinyt näitä asioita, on kummastellut vaisuuttani.
En ikinä olisi kuvitellut, että tämä menisi näin päin. Hän oli täysin hulluna minuun alussa, kun taas minä olen mennyt pienemmällä liekillä. Oliko kaikki hänen puoleltaan vain alkuhuumaa :-(?
Olen kysynyt, mikä on, mutta kunnon vastausta en saa. Ihmettelee vain, että mitä minä nyt kyselen, kaikki on ihan hyvin. Tämä "ihan" ei tietenkään minulle riitä. Hän kuitenkin kuulemma ehdottomasti haluaa minun olevan täällä hänen luonaan. Silti tuntuu, että hän haluaisi asua yksin.
Ylireagoinko? Haluaako hän vain nyt äkkiä edetäkin hitaammin kuin alussa väitti (ja miksi ????), vai pitäisikö minun kerätä kimpsuni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinun valttisi oli seurusteluaikoina se, että et ollut hänelle "varma nakki". Nyt kun olet romppeesi hilannut hänen nurkkiinsa. Niin hänen ei tarvitse enää yrittää mitään. Voi rauhassa keskittyä jo olennaiseenkin. Ei se alkuhuuma muutenkaan ikuisesti kestä. Sellaista se on tuo elämä.
minua tämä kyllä huvitti. Mutta hymyilen itselleni, koska näen kaikissa pohdinnoissa itseni ja omat pähkäilyni... Voin sanoa, että kyllä vain ylireagoit ja ylipäätäänkin mietit ihan turhia. Nauti vaan elämätä ja hyvästä ja toimivasta parisuhteesta ja rakastavasta miehestäsi.
hieman tasaantunut ei niinkään hiipunut.
Sitä tottuu toisen läsnäoloon ja käyttäytyminen muuttuu jo sitä mukaa ja uutuudenviehätys katoaa.
Mutta se mikä tarinastasi jäi puuttumaan on se miten sinä osoitat rakkauttasi hänelle?
Usein nimittäin ihmiset puhuvat kuinka kumppani on muuttunut ja valitetaan hänestä kun itsekin on muuttunut tai ei ehkä koskaan ole todella osoittanut rakkauttaan.
Itsekin myönnät edenneesi pienemmällä liekillä eli ettet vain itse ole samalla sammutellut hänen liekkiään kun et ole ollut tarpeeksi avoin ja näyttänyt tunteitasi?
Näin valitettavasti voi käydä ja silloin vika on kyllä ihan itsessä. Parisuhteen voi toki vielä pelastaa eli ole rohkea ja puhu asiasta miten tahtoisit suhteen etenevän ja tietysti kysy mitä hän tuumaa.
Toisaalta kyllä kuulostaa aika normaalilta tilanteelta sikäli että teet kärpäsestä härkäsen ja jonkun "ihan" sanan takia teet päätelmiä mitä mies tuntee tai ei tunne sinua kohtaan.
Aika toivoton taival teillä on joka tapauksessa edessä jos teet moisista asioista ongelman mutta suosittelen puhumaan miehesi kanssa.
Minä aloin innostua, kun hän alkoi "tasaantua". Viime aikoina olen mielestäni kyllä kertonut ja osoittanut tunteitani. Itse mietin, onko se ollut liikaa, koska nythän mies tietää ettei tartte enää "metsästää".
Yritän tässä kyllä kovasti relata ja ajatella, että kyllä mies sitten kertoo, jos haluaa lopettaa suhteen tai heittää minut pihalle.
Älä kyseenalaista vaan nauti olostas. Se olis nakannu sut pihalle jos ei tykkäis ja jos kaiken aikaa kyseenalaistat se tekee sen. Ei miesten mielestä tarvitse koko ajan jankuttaa samaa asiaa.. : ihanaa kun olet täällä, rakastan rakastan jne.
Naati ny vaan ja usko mitä toinen sanoo äläkä odota että se sanoo samoin sanoin kuin sinä, tuo on sen tapa ilmaista tunteet ja se on kuule iso juttu ja arvosta ja kunnioita sitä!!
Relaa ja leivo vaikka tuoretta pullaa tänään. Mukava tulla kotiin kun tuore pulla tuoksuu.