miksi miesten kanssa on niin vaikea keskustella? tuntuu ettei hyviä keskusteluja saa aikaan millään, aina jos jotain sanoo tulee vastaukseksi hm, nii, tms.. kun oikeasti haluaisin puhua ja keskustella mutta tuntuu ettei kiinnosta paskan vertaa?! muuten menee kyllä hyvin, ei siinä mitään.
mikä ongelma
on keskustelussa
8718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
miten teillä voi mennä ylipäätään hyvin jos kommunikaatiotasonne on tuollainen.
Ihmettelen suuresti näitä nykyajan suhteita joissa lähinnä naidaan ja ollaan yhdessä hommailemassa sitä sun tätä mutta ihmiset eivät kykene keskustelemaan toistensa kanssa.
Ehkä kannattaa testata se kommunikaatiotaso ja kemiakin ennen kuin suhteeseen alkaa niin säästyy näiltä kysymyksiltä.
Valitettavasti ihmisessä näkee sen minkä haluaa nähdä, eikä sitä mikä on realistista.
Omassa suhteessani keskustelun virittely on ihan ylitsepääsemättömän hankalaa ja nykyään suorastaan tunnun kuihtuvani kunnon keskustelun puutteeseen.
Mutta koska puolisossa oli niin paljon muitakin hyviä puolia, ei tähän keskustelemattomuuteen tullut alkujaan kiinnitettyä niin paljon huomiota.
Lienekö sitä klassista toiveajattelua,
että kyllä tämä tästä parempaan päin menee ajan myötä,
kyllä se siippa vielä joskus innostuu keskustelemaankin..?
No, eipä ole toinen innostunut keskusteluista vuosien varrella, päinvastoin, tasainen ynähtely kuuluu entistä tiiviimmin normaaliin kommunikointiin. Ja keskustelu on itselleni tosi tärkeä asia, on hauskaa vaihtaa ajatuksia aina silloin tällöin ja olla sekä samaa että eri mieltä maailman menosta.
Nyt yritän keskustella kaikesta mahdollisesta ystäväpiirini kanssa ja yritän hyväksyä että kumppanini ei paljon puhu, mutta pelkäänpä että sillä ei loppuelämää porskuteta yksissä leivissä..
kohdallani miehenä voin sanoa että jos kommunikaatio ei toimi alusta saakka niin ei suhteesta tule mitään.
Kysymys on myös siitä että joidenkin ihmisten kanssa en itse osaa vain puhua koska yhteistä tapaa ei löydy puhua. Yleensä huomaan että jos olen itse tuppisuuna samoin kuin toinen niin silloin on jotakin vikaa suhteessa. Tämä siksi että jo ystävyyssuhteissa naisten kanssa voin keskustella vapaasti ja niistä keskusteluista voi nauttia tavalla joka myös parisuhteessa tulisi olla tärkeää.
Kyllähän se nyt on aivan selvä että yhteisestä huumorista ja keskustelusta lähtee koko suhde liikkeelle. Jos ei se puoli toimi niin en käsitä miten ihmiset kykenevät elämään toistensa kanssa.
Ainakin näin olen itse kokenut ja tiedän myös useamman miehen jotka ajattelevat samoin.
Ei miehiä kiinnosta häät, vauvat ja naisten sipellykset näin yleisesti ottaen.
Puhu tekniikasta, urheilusta, metsästyksestä, kalastuksesta, tähtitieteestä tai jostain konkreettisesta, jonka mieskin voi ymmärtää.
Puhu selvin sanoin. Käytä yksinkertaisia, lyhyitä lauseita. Älä rönsyile äläkä pulputa itse koko ajan. Pidä Pirren häät ja kauppareissukertomukset eri kertomuksina.
Anna miehelle aikaa muotoilla vastaus hämmentäviin kommentteihisi. Anna aikaa hiljaisuudelle.
Helkutin hyvä vastaus!
Naisena antaisin teille pienet ihanat karvaiset tuppisuut ihan pikkuisen vinkkejä. Esim. Kun katsotte sitä omaa rakastanne. Jos ajattelet mielessäsi että oletpa ihana, sexy tms. sanokaa se ääneen, ei se ole sen kummempaa. Nainen meinaan saattaa samaan aikaan miettiä että katsookohan tuo että: sulle on tullut ryppy lisää! Siis se ryppy jonka nainen itse aamulla huomasi mutta kun mies ei ole vielä huomannut niitä edellisiäkään;) Kärjistettynä, mutta tarkoitan että ajatuksia ei voi lukea..
Naiset myös tahtovat kuulla usein että rakastat sitä. Vaikka miehille yleensä riittääkin että kun alussa on sen sanonut niin ne luottaa siihen että jos asiaan tulee muutos niin siitä ilmoitetaan.
Naisille se ei tarkoita että kyseenalaistaa miehen rakkautta ja tunteita itseensä vaikka haluaakin kuulla usein pieniä hellyyden osoituksia ja rakkauden tunnustuksia.
Ja jos nainen kehuu tai puhuu tunteista tai mistä hyvänsä niin se on avaus keskustelulle ja puolitiehen vastaan tuloa, vastaa mies siihen ja tee aloite välillä itse. Ei ole mukavaa jos on aina se joka tekee aloitteen sanoilla ihan samoin kuin naiset..ei sekään ole kivaa jos toinen taasen tekee aina aloitteen kehonkieleen. Pätee tietysti myös toisinkin päin.
Vielä se että monesti miehisyyteen kuuluu itsestä huolehtiminen myös henkisesti eli jos on paha olo niin se pitää vain itse hoitaa pois ei siihen mitään toisen apua sovi pyytää. Mutta kun naisista se olisi niin äärimmäisen ihanaa että oma mies tulisi sanomaan että mulla on kuule nyt paha olo ja sitten kertoo miksi. Naiset tässä kohtaa tietty voisivat unohtaa sen neuvomisen ja kuunnella vain jos ei erikseen kysytä neuvoa....
Kirja naiset on veenuksesta ja miehet marssista on tosi hyvä, kannattaa lukaista, tietysti huumorilla mutta siellä on muutama tosi hyvä oivallus miehen ja naisen eroista.
Kompromisseilla tämäkin asia suttaantuu, ja jos tuntuu että mies "ei osaa puhua", ihan sama pätee naisiin, niin laittakaa kumppanille sähköpostia, kertokaa miltä teistä tuntuu ja laittakaa muutama kysymys väliin;)!
Lisäisin ( näin naisena) vielä sen, että älkää hyvät naiset lähestykö miestänne silloin kun hän lukee Tekniikan Maailmaa tai katsoo jalkapalloa.
Meidän perheessä asiat keskustellaan kävelyretkillä tai saunanlauteilla. Silloin ei ole häiriötekijöitä. Mies kun ei pysty keskittymään kahteen asiaan samanaikaisesti.
Joo ja tuli tosta telkkarin kattomisesta mieleen että siinä voi samalla harrastaa vaikka pientä "seksuaalista häirintää".. esileikin aikaa parhaimillaan. Ainakin meillä toimii. Tietty ei voi tietää ennenkuin kokeilee ja jos toinen ei tykkää ni sit jätettävä rauhaan.
Ihmisten keskustelutaidoissa on toki eroja, mutta kyllä miehet keskustella osaa. Miehet keskustelee vai vähän erilailla kuin me naiset. Olisko myös joskus sattunut niin, että kun keskustelun lopputulos ei miellytä naista, niin vähän harmistutaan ja annetaan miehen myös huomata harmistuminen. "Väärin keskusteltu" kokee mies. Hän ei halua loukata eikä aiheuttaa ristiriitaisia tilanteita ja seuraava keskustelu on entistä vaikeampi.
Jos parisuhteessa ei ole keskusteluyhteyttä, ei ole kysymys siitä, että toinen ei osaa, vaan siitä ettei osata yhdessä. Yhdessä keskustelemista voi onneksi opetella, jos molemmilla riittää siihen tahtoa.
Ensimmäisellä "oppitunnilla" vois keskustella keskustelusta. Miksi se on vaikeaa? Tulenko kuulluksi, ymmärretyksi, hyväksytyksi, vaikka olisin erimieltä? Millainen keskustelija mielestäni toinen on?....
Jos rakas elämänkumppani ei osaa tai uskalla jutella kanssani, silloin on aihetta myös tutkailla omia keskustelutaitoja ja -tapoja. Vähintään yhtä tärkeää, kuin on pukea sanoiksi omia ajatuksia, on osata kuulla ja ymmärtää mitä toinen sanoo.