Elikkäs lyhyesti oma tarinani ensin. Olen parasta aikaa au pairina USA:ssa ja löysinkin nykyisen poikaystäväni täältä. Hän on kotoisin Brasiliasta.
Au pair aikani loppuu helmikuussa, jolloin minä palaan Suomeen ja poikaystäväni jää siis amerikkaan muutamaksi kuukaudeksi. Kunnes palaa Brasiliaan kesäkuun aikana. Hän olisi valmis tulemaan ja asumaan Suomeen kanssani heinäkuun lopuun menessä, koska tulimme molemmat siihen tulokseen, ettemme ole halukkaita vain näkemään toisiamme silloin tällöin muutaman kerran vuodessa.
Haluaisin kuulla mikäli olette tavanneet jossain muualla kuin jomman kumman kotimaassa, miten asiat ovat lähteneet toimimaan?
Mikäli poikaystäväsi/tyttöystäväsi oli halukas tulemaan Suomeen, millaisia vaikeuksia tuli eteen? kuinka hyvin toinen osasi suomenkielen? ja yleensä miten asiat etenivät suomenmaalla. Oliko toisen helppo löytää töitä yms.
Ja muutenkin olisi kiva kuulla toisten tarinoita miten ja missä olette löytäneen ulkomaalaisen kumppanin itsellenne?
Au pair aikani loppuu helmikuussa, jolloin minä palaan Suomeen ja poikaystäväni jää siis amerikkaan muutamaksi kuukaudeksi. Kunnes palaa Brasiliaan kesäkuun aikana. Hän olisi valmis tulemaan ja asumaan Suomeen kanssani heinäkuun lopuun menessä, koska tulimme molemmat siihen tulokseen, ettemme ole halukkaita vain näkemään toisiamme silloin tällöin muutaman kerran vuodessa.
Haluaisin kuulla mikäli olette tavanneet jossain muualla kuin jomman kumman kotimaassa, miten asiat ovat lähteneet toimimaan?
Mikäli poikaystäväsi/tyttöystäväsi oli halukas tulemaan Suomeen, millaisia vaikeuksia tuli eteen? kuinka hyvin toinen osasi suomenkielen? ja yleensä miten asiat etenivät suomenmaalla. Oliko toisen helppo löytää töitä yms.
Ja muutenkin olisi kiva kuulla toisten tarinoita miten ja missä olette löytäneen ulkomaalaisen kumppanin itsellenne?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta koska asun Brasiliassa voinen antaa muutaman kommentin.
Brassit tykkaavat Suomesta kuin hullu puurosta, mutta vihaavat kylmaa ja pitkaa pimeaa kautta. Jos ne eivat kundia oikeasti hairitse niin mikas siina.
Kovin uskollisia eivat sitten ole, taalla miesten ei edes odoteta olevan uskollisia vaimoilleen eli ala sitten pety jos jotain tapahtuu.
Tapasitte Yhdysvalloissa ja se voi ehka vaikuttaa tulevaisuudessa suhteeseenne, silla yleensa jenkeissa on paljon brasseja ja heilla on tiiviit yhteisot. Samoin jenkkila on tietylla tavalla helpompi paikka elaa, vahemman byrokratiaa, halvempi asua yms. Samoin useita brasilialaisia tuotteita saa sielta suhteellisen helposti.
Toisaalta brassi voi hyvinkin tykastya suomalaiseen bissenotto kulttuuriin, silla ovathan hekin aika poikia ottamaan keittoa.
Kukaan varmasti ei osaa sanoa toimiiko vai ei, mutta jos olet realisti ja pystyt sopeutumaan brassikulttuuriin, niin mikas siina. Anna menna vaan.
Olen törmännyt monenlaiseen brasiliaiseen täällä ja tiivis yhteisö pitää todellakin paikkansa.
Olen poikaystävälleni sanonut, etteivät asiat todellakaan ole Suomessa niin kuin täällä Amerikassa, esim töitä on huomattavasti hankalampi löytää ja kaikki kalliimpaa mutta hän on silti valmis tulemaan Suomeen.
Mutta yritämme parhaamme saada suhteen toimimaan.
Sellainen vinkki etta kannattaa opetella portugalia, brassille on varmasti vaikeampi oppia suomea.
Yhteinen kieli on olennaista ja mita pikemmin jompikumpi oppii partnerinsa aidinkielen sita parempi.
Uskon etta parjaatte englannillakin, mutta...
Sitapaiti jos vahaakaan tunnen brasseja, kundi kaipaa Brasiliaa tosi paljon ja heti kun vaan taloudellinen tilanne on se etta voi palata varmaan ainakin harkitsee. Ja miksika ei, taalla on kuitenkin viela aika paljon positiivisia asioita.
Vastaan, kun olen samassa tilanteessa ollut.
Et kertonut mitään tarkempaa suunnitelmistanne, eli mitä miehen olisi tarkoitus tehdä täällä Suomessa. Aivan tyhjän päälle ei kannata muuttaa ts. jotain suunnitelmia pitäisi olla mietittynä ja valmisteltuna. Oma puolisoni tuli Suomeen ajatuksena jatkaa opiskelua, se sitten onnistuikin hyvin. Opiskeluajan kuluessa sai jo jotain harjoittelu paikkoja ja sitten suoraan koulusta töihin. Tämä on mielestäni nuorehkolle henkilölle, jolla on jo jotain pohjakoulutusta ehkä se helpoin reitti työelämään ja integraatioon. Tosin mikäli aikoo opiskella, pitää kyllä opiskelumahdollisuuksia, pääsyvaatimuksia, hakuaikoja jne. selvittää jo ennen Suomeen tuloa.
Suomeen tuloa sillä ajatuksella, että mies menee heti suoraan töihin en voi suositella, koska työn saanti on aika vaikeaa, varsinkin kielitaidottomalle. Tämäkin tosin tietysti riippuu miehenn ammatista. Suomen oppimiseen menee aikaa, varsinkin jos on aikomuksen oppia kieli niin hyvin, että pärjää toimistotyössä ts hommissa joissa vaaditaan hyvää sekä suullista että kirjallista kielitaitoa.
Itsellä kävi niin, että mies ei sitten loppuejn lopukis halunnut Suomessa asua, vaan hänen parempien uramahdollisuuksiensa takia muutimme muualle Eurooppaan.
Suomeen muutto ei aina ole sekaparille se ainoa oikea tai paras ratkaisu. Kannattaa ainakin harkita myös muuttoa muualle (esim. muut EU maat) tai jäämistä nykyiseen asuinmaahan. Kannattaa ottaa huomioon molempien kielitaidot ja työ/opiskelumahdollisuudet asuinmaata miettiessä.
Me tapasimme "kolmannessa maassa" ja olemme seurustelleet nyt vuoden verran eri maista käsin. Tosin naapurimaista, eli välimatka on kohtuullinen, mutta on sitä kuitenkin.
Mies on ollut koko ajan valmis tulemaan Suomeen siksi aikaa, että minä valmistun opinnoistani. Käytännössä tämä on meille kuitenkin mahdoton järjestely, koska emme halua mennä vielä naimisiin, mies ei osaa suomea ja kotimaahansakin hänellä on velvoitteita. Töiden saanti ilman vankkaa työkokemusta ja suomen kielen taitoa on lähes mahdotonta, kun taas länsinaapurissamme töiden saanti on huomattavasti helpompaa. Olemme siis tyytyneet tähän välimatkaan toistaiseksi. Onneksi en itse ole kovin sidottu opintoihini, vaan voin viettää pitkiäkin aikoja miehen luona opiskellen "etänä".
Minulle oli jo ennen miehen tapaamista selvää, että muutan opintojeni jälkeen ulkomaille töiden perässä. Mies taas ei halua mistään hinnasta asua kotimaassaan, joten tulemme suuntaamaan tulevaisuudessa johonkin molemmille uuteen maahan.
Asiat eivät ole siis vielä selvinneet oikein mihinkään suuntaan, vaan olemme odotteluvaiheessa. Mutta kärsivällisyyttä suhde kuin suhde muutenkin kaipaa, joten hyvä sitä on kasvattaa. :)
Onnea teille, mihin ikinä päädyttekin.