Usein sanotaan, että mahdollisen seurustelu-kumppanin löytää parhaiten yhteises tuttavien ja ystävien ja niin sanottujen ihmissuhdeverkostojen kautta. Mutta mitä oikein voi tehdä, kun näitä verkostoja ei yksinkertaisesti ole.
muutin joitain vuosia sitten nykyiseen asuinkaupunkiini (keskikokoinen eteläsuomalainen paikkakunta) ja tuntuu siltä, että täällä on mahdotonta tutustua kehenkään. (Koskee tutustuminen sitten ystävyyttä taikka mahdollista romanttisessa mielessä tutustumista). Aikaisemmin jaksoin vielä yrittää; osallistuin kiinnostaviin harrastusporukoihin, kävin baareissa ja koitin jutella ihmisten kanssa, olin parissa eri työpaikassa. Suhtauduin muihin ihmisiin positiivisesti ja ystävällisesti, mutta en lähtenyt väkisin tunkemaan itseäni muiden seuraan. Ja lopputulosko ? No, yhtä tyhjän kanssa, ketään ei kiinnostanut tutustua minuun.
Viimeaikoina olenkin sitten lähinnä kuluttanut aikaani kotona omissa oloissani tietokoneen ja kirjojen parissa, kun ei noista sosiaalisista suhteista tunnu tulevan mitään.
Aikaisemmin minulla oli pari varsin hyvää ystävää, mutta viime vuosina olen käytännössä menettänyt yhteyden heihin. Tapahtui tämä klassinen juttu, eli molemmat saivat lapsen, ja sen jälkeen en minä enää kelvannutkaan heidän seurakseen. (Ja kyllä, ymmärrän, että pienen vaivan hoito vie paljon aikaa ja energiaa, eikä silloin välttämättä enää riitä energiaa muille ihmisille, mutta kun ei siihen yhteydenpitoon vaikuttanut olevan sieltä toiselta suunnalta sitten myöhemminkään, niin kaitpa siitä voi jotain päätellä).
Onko kellään mitään ajatuksia, mitä oikein voisi tehdä, kun ei niitä ystäviä ja rakkautta löydä mistään. Kun nähtävästi kukaan ei halua tutustua minuun.
muutin joitain vuosia sitten nykyiseen asuinkaupunkiini (keskikokoinen eteläsuomalainen paikkakunta) ja tuntuu siltä, että täällä on mahdotonta tutustua kehenkään. (Koskee tutustuminen sitten ystävyyttä taikka mahdollista romanttisessa mielessä tutustumista). Aikaisemmin jaksoin vielä yrittää; osallistuin kiinnostaviin harrastusporukoihin, kävin baareissa ja koitin jutella ihmisten kanssa, olin parissa eri työpaikassa. Suhtauduin muihin ihmisiin positiivisesti ja ystävällisesti, mutta en lähtenyt väkisin tunkemaan itseäni muiden seuraan. Ja lopputulosko ? No, yhtä tyhjän kanssa, ketään ei kiinnostanut tutustua minuun.
Viimeaikoina olenkin sitten lähinnä kuluttanut aikaani kotona omissa oloissani tietokoneen ja kirjojen parissa, kun ei noista sosiaalisista suhteista tunnu tulevan mitään.
Aikaisemmin minulla oli pari varsin hyvää ystävää, mutta viime vuosina olen käytännössä menettänyt yhteyden heihin. Tapahtui tämä klassinen juttu, eli molemmat saivat lapsen, ja sen jälkeen en minä enää kelvannutkaan heidän seurakseen. (Ja kyllä, ymmärrän, että pienen vaivan hoito vie paljon aikaa ja energiaa, eikä silloin välttämättä enää riitä energiaa muille ihmisille, mutta kun ei siihen yhteydenpitoon vaikuttanut olevan sieltä toiselta suunnalta sitten myöhemminkään, niin kaitpa siitä voi jotain päätellä).
Onko kellään mitään ajatuksia, mitä oikein voisi tehdä, kun ei niitä ystäviä ja rakkautta löydä mistään. Kun nähtävästi kukaan ei halua tutustua minuun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nettideittailu, mutta en pysty suosittelemaan sitä sulle, koska mulla ei itselläni ole siitä mitään kokemusta. Kaverin sisko on sitä käyttänyt ja tavannut ihan normaaleita miehiä. Muistaakseni pitempiaikaista seuraa löysi jostain iskurista(?) tms. Mutta se kaverin siskokin on nyt sinkku. Eli rakkautta ei löydä mistään helpolla, mutta nettideittailu ainakin parantaisi sun mahdollisuuksia löytää rakkaus, sillä silloin olisit säännöllisesti yhteydessä ihmisiin.
Muista, että vuodessa on 365 päivää. Elämä on sellaista, että 364 päivää voi mennä ettei mitään tapahdu, mutta viimeinen päivä mullistaa sun elämän ja tekee vuodesta sun elämän upeimman.:) Ja kun et ole saanut elämänkumppania helpolla, niin osaat ainakin todella arvostaa sitä aikanaan. Jaksamisia!:)
Nettikeskusteluissakin muodostuu monesti livetuttuja kun tarpeeksi kauan pyörii jollain palstalla. Erityisesti harrasteisiin liittyvistä keskusteluista, tämmöisessä yleiskeskustelussa harvemmin löytyy niin paljon yhteistä.
Tai sitten jokin pidempi kurssi, esim. opintokokonaisuus avoimesta yliopistosta? On ainakin muuta ajateltavaa vaikkei kavereita tulisikaan.
toimii varmaan SPR ja monia muita järjestöjä. Politiikassa on aina tilaa ja kunnallisvaaliehdokkaat ottavat juuri nyt kiljuen vastaan tukitiimiläisiä. Opiskelukin on yksi vaihtoehto, mutta monista opinnoista voi selvitä puhumatta sanaakaan kenellekään koko lukukauden aikana, sen sijaan yhdistysaktiivina ei voi olla solmimatta suhteita muihin. Tietenkään kumppanin tai edes kaverien löytäminen ei saa olla ainoa motiivi, tai muuten kiinnostus lopahtaa heti kun jonkun on tavannut. Yhdistystoiminta ja vapaaehtoistyö ovat aika naisvoittoisia, mutta on siellä politiikan lisäksi myös muuta kuin "pehmeitä" hommia; vapaapalokunta, maanpuolustus, urheiluseurat... nuo nyt ainakin tulivat mieleen.