En tiedä tulisiko ensialkuun pyytää anteeksi "taas yksi MAT länkytys" keksutelun luomisesta, mutta jos ette tykkää, niin menkää ulos - siellä sataa :-)
Eli aiemmmassa keskustelussa kyselin virallista määritelmää / lähdettä / linkkiä tälle iki-ihanalle teorialle ja nyt kun on sitä silmäilty, niin jäi pohdituttamaan onko "uskovaisten" ja "kieltäjien" välillä kuinka stereotypiset erot.
Alkuun kai pitää listata oma kanta, ettei tarvitse arvuutella. Se on että teoria on enemmän oikeassa kuin väärässä. Eli yksityiskohdosta voi aina vängätä ja poikkuksia löytyy jne, mutta päällisin puolin mielsin asian "totuudeksi".
Lyhyellä oppimäärällä keskusteluja silmäilleenä tulin hätäiseen johtopäätökseen että suurin osa "uskovista" olisi miehiä ja suurin osa "kieltäjistä" naisia. Pitääkö tämä asialle paremmin vihkiytyneiden mielestä paikkansa? Onko joku joskus kuullut miehen sättivän teoriaa? Ei siis pidä harhautua siihen jos joku haukkuu teoriasta puhuvaa luuseriksi tms kitsijäksi, vaan ihan itse teoriaa?
Ja jos hyväksynnässä esiintyy sukupuolijakaumaa, niin jatkokysmys: Johtuuko kauniimman sukupuolen hylkiminen loppujenlopuksi siitä miksi muulloinkaan ei naisiin tunnu (miesnäkökulmasta) "järki purevan", eli teoria on esitetty väärillä sanoilla ja äänensävyillä - kun ne ei miellytä varsinaista "sisältöä" ei hyväksytä itse keskustelun pointiksi. Voisiko teoria saada parempaa hyväksyntää jos kirjoitettaisiin "kiltimmin"?
Itsellä siis sellainen salaliittotoeria muodostunut, että käytännössä kaikki sisimmässään hyväksyvät asian "totuudeksi", mutta eivät välttämättä "asenteeksi" ja keskusteltaessa on aina enemmän kyse asenteesta ja muusta toiveajattelusta (ja tietenkin vastapuolen oikeaoppisesta teilaamisesta).
Eli aiemmmassa keskustelussa kyselin virallista määritelmää / lähdettä / linkkiä tälle iki-ihanalle teorialle ja nyt kun on sitä silmäilty, niin jäi pohdituttamaan onko "uskovaisten" ja "kieltäjien" välillä kuinka stereotypiset erot.
Alkuun kai pitää listata oma kanta, ettei tarvitse arvuutella. Se on että teoria on enemmän oikeassa kuin väärässä. Eli yksityiskohdosta voi aina vängätä ja poikkuksia löytyy jne, mutta päällisin puolin mielsin asian "totuudeksi".
Lyhyellä oppimäärällä keskusteluja silmäilleenä tulin hätäiseen johtopäätökseen että suurin osa "uskovista" olisi miehiä ja suurin osa "kieltäjistä" naisia. Pitääkö tämä asialle paremmin vihkiytyneiden mielestä paikkansa? Onko joku joskus kuullut miehen sättivän teoriaa? Ei siis pidä harhautua siihen jos joku haukkuu teoriasta puhuvaa luuseriksi tms kitsijäksi, vaan ihan itse teoriaa?
Ja jos hyväksynnässä esiintyy sukupuolijakaumaa, niin jatkokysmys: Johtuuko kauniimman sukupuolen hylkiminen loppujenlopuksi siitä miksi muulloinkaan ei naisiin tunnu (miesnäkökulmasta) "järki purevan", eli teoria on esitetty väärillä sanoilla ja äänensävyillä - kun ne ei miellytä varsinaista "sisältöä" ei hyväksytä itse keskustelun pointiksi. Voisiko teoria saada parempaa hyväksyntää jos kirjoitettaisiin "kiltimmin"?
Itsellä siis sellainen salaliittotoeria muodostunut, että käytännössä kaikki sisimmässään hyväksyvät asian "totuudeksi", mutta eivät välttämättä "asenteeksi" ja keskusteltaessa on aina enemmän kyse asenteesta ja muusta toiveajattelusta (ja tietenkin vastapuolen oikeaoppisesta teilaamisesta).
Vastaukset 36
Vanhimmat
En kuulu MA-teorian kieltäjiin. Mutta se on vain yksi tapa mallintaa olemassaolevaa todellisuutta, enkä pidä sitä kovin hyvänä tapana. Kuten aiemmissakin keskusteluissa olen todennut, eivät naiset mielestäni suhtaudu niinkään kielteisesti teoriaan sinänsä, vaan siihen, että nämä MAT-fanaatikot tekevät siitä itseään toteuttavan ennustuksen.
MAT perustuu tilastoihin, joten olisi naurettavaa lähteä väittämään, että se ei ole totta. Mutta ei pidä unohtaa, että MAT mittaa vain yhtä ainutta asiaa ihmisten elämässä, se ei mittaa muun muassa elämänlaatua tai onnellisuutta.
Sen takia onkin helppo yhtyä MAT-vastustajien ihmettelyyn siitä, mitä hyvää tai positiivista omassa alemmuudentunteessa vellominen kenenkään elämään tuo.
"mitä hyvää tai positiivista omassa alemmuudentunteessa vellominen kenenkään elämään tuo."
Siis se, että myöntää ATM:yytensä ei tietystikään tarkoita, että heti velloisi missään alemmuudentunteessa, tai että siitä tekisi itseään toteuttavan ennustuksen. Tuo on roskapuhetta. Se on VAIN tosiasioiden myöntämistä itselleen.
Todellakin toivon, että se on useimpien kohdalla näin. Kun löytää ongelman juuret, voi miettiä, miten lähtee asiaa korjaamaan tai haluaako sitä edes korjata.
Tämän palstan ATM:t kuitenkin vetävät yleisesti ottaen sellaista linjaa, että AT-mieheys on ikuinen stigma, josta ei ole irtipyristelemistä. Kaikkiin itsensäkehittämisehdotuksiin suhtaudutaan negatiivisesti, mutta yhtä penseästi otetaan vastaan myös "tyydy sitten kohtaloosi ja ole onnellinen yksin"-viestit. Mikään ei kelpaa.
Sen sijaan pyydetään maailmaa muuttumaan siten, että älykkyyttä, herkkyyttä jne alettaisiin arvostaa. No, mikäs siinä. En lainkaan vastusta pehmeitä arvoja.
(Kuitenkin pitäisi ottaa huomioon sekin, että määritelmällisestihän joku on aina ATM. Jos esim herkkyys nousee ykköskriteeriksi, tulee ATM:iä miehistä, jotka eivät siihen pysty. Löytyisikö nykyisiltä herkkyytensä vuoksi ATM:lta heille sympatiaa silloin?)
Ja edelleen... Kun nytkin on olemassa naisia, jotka antavat arvoa ujoille/herkille/jne miehille, niin ATM:ksi tunnustautunut voisi esim. miettiä keinoja, joilla löytää nämä naiset, eikö totta? Missä ovat viestiketjut tätä asiaa koskien?
"Sen takia onkin helppo yhtyä MAT-vastustajien ihmettelyyn siitä, mitä hyvää tai positiivista omassa alemmuudentunteessa vellominen kenenkään elämään tuo."
En usko kenenkää vellovan, puhumattakaan että joku haluaisi velloa ja rypeä alemmuudentunteesta. Asiantila on empiirinen tosiasia, joka päivä päivän jälkeen osoittautuu käytännönelämässä eli IRL todemmaksi kuin näkyvä maailma, jos kärjistys sallitaan. Eli riippumatta asenteesta, positiivisesta tai negatiivisista kokemus iskee realiteetit vasten kasvoja. Kjatteli mitä ajatteli, velloin tai yritti olla vellomatta. Se on inhottava ja jatkuva kokemus kuin sairaus, kuten esimerkiksi korkea kuume tai ruumiillinen kipu. Sinä yksinkertaisesti vellot siinä, valinnanmahdollisuutta ei ole.
Parempihan se on, että mies tietää syyn huonoon flaksiinsa. Kun syy on tiedossa, niin parannuskin on tiedossa: markkina-arvon nostaminen. Ennen vanhaan romantiikan aikakaudella miehelle vain sanottiin, että "se oikea ei ole tullut vielä vastaan", josta ei ollut juuri mitään apua.
Tietenkin, jos markkina-arvon parantaminen vaatii liian suuia ponnistuksia, voi tulla masennus tai jotain.
"Parempihan se on, että mies tietää syyn huonoon flaksiinsa. Kun syy on tiedossa, niin parannuskin on tiedossa: markkina-arvon nostaminen."
Tästä käy ilmi kaiken sen ydin, mitä palstan naiskirjoittajat ja jotkut satunnaiset miehet ovat yrittäneet sanoa: Tilanne ei parane muuten kuin itseään parantamalla, ihan sama uskooko MAT:aan vai ei.
Jos ei halua mukautua pelin länsimaisiin sääntöihin, joita suomalaisilla pelikentillä noudatetaan, kannattaa selvittää missä päin maailmaa säännöt (=seurustelukultturi) vastaavat paremmin omaa ajatusmaailmaa. Esim. väittävät että Japanissa länsimaisilla miehillä ei voi olla käymättä flaksi, heillä on niinsanottua gaijin poweria joka puree paikallisiin naisiin ja josta japanilaiset ATM:t ovat käärmeissään.
Vaikka olen 25-vuotias ja poikuus on vieläkin tallella, (onpa tainnut joku kovin äänekäs ATM-aktiivikin saada enemmän seksiä kuin minä...) en silti laske itseäni ATM:ksi koska en voi lokeroida ihmisiä MAT:n tarjoaman yksiulotteisen asteikon mukaan. En voi allekirjoittaa väitettä että ihmisellä on joku oma tietty tasonsa, vaan väitän että ihmisen "markkina-arvo" on subjektiivinen käsite ja sen muodostaa kukin tarkastelija omien arvostamiensa kriteerien perusteella.
Kuulun niihin jotka kyseenalaistavat tämän dogmin sen vuoksi, etten ole koskaan itse kyennyt nielemään yhtä oikeaa, objektiivista totuutta. Tarkastelen maailmaa myös typerien ja naiivien vaalenpunaisten lasieni läpi "toisaalta, mutta toisaalta" -asenteella ja toivon pollyannamaisuudessani kaikille vähän itsekunnioitusta ja kriittisyyttä negatiivisia ajatusrakennelmia kohtaan.
Olen myös aina vihannut luokkajakoa pariutumisrintamalla, sillä se vaikuttaa yllättävän paljon varsinkin nuorten naisten parinvalintaan. Yhtenä syynä miehen statuksen painoarvo. Olen lukenut tutkiamuksia, joiden mukaan naiselle merkitsee pelottavan paljon muiden ihmisten mielipide hänen arvioidessaan miehen vetovoimaa.
Henkilökohtaisesti asiasta on on merkityksellisiä kokemuksia, sillä olen säätänyt sekä YTM:en ja ATM:en kanssa. Näitä ilmauksia käytän nyt siksi, että tällä palstalla ne ovat kieli, jolla asioista puhutaan ja vie aikaa luoda uutta termistöä.
Olen aikanaan kokenut tasoluokittelun voiman kuullessani parhaalta naisystävältäni karvaat sanat "mitä sä tossa näät, ei se ole sun tasolla". Olen myös itse itseni aikanaan alentanut ja solvannut alimmalle tasolle ja tuhonnut paljon ihmissuhteiden mahdollisuuksia omalla epävarmuudellani ja negatiivisuudessa kieriskelylläni, mutta onneksi kömpinyt jossain vaiheessa takaisin "ylemmälle tasolle" ihan omin voimin. Ja ehkä muutaman onnekkaan tapahtuman ansiosta.
Äh, tästä voisi kirjoittaa romaanin. Mutta tiivistettynä voisin sanoa, että insinöörilogiikka ei ole tapani hahmottaa asioita. Se tuntuisi liian yksinkertaistavalta, selkeältä ja yksioikoisen julmalta. Aivoni eivät siis kykene tällaiseen järjestelmällisyyteen, vaan pyörittelen mieluummin yhtä aikaa useita erilaisia näkökulmia ja sovellan niitä tilanteen mukaan.
ATM-teoria on mielestäni vaarallinen liian vakavastiotettuna sen vuoksi, että se on:
- näennäisen uskottava
- hypnoottinen
- suuntaa antava
- lannistava
- negatiivista ajattelua kylvävä
- negatiivista yhteenkuuluvuutta lujittava
- realismiin naamioitua pessimismiä levittävä aatesuunta
Markkina arvon ismistä luopuminen on vaikeaa, mutta siitä kiinnipitäminen sitäkin tuhoisampaa. "Todellisuutta" voi mallintaa myös itselleen edullisella tavalla, mutta sitähän ei moni ilmeisesti tahdo edes yrittää. Numerot ja yksinkertaiset luokitusjaot ovat uskottavia. ATM:ien joukkoon liittyminen on siis yksinkertainen ratkaisu konkretisoida tuskaa. Elämän kvalitatiivinen tutkiminen on paljon vaikeampaa ja ilmeisesti liian humaania.
Joku tuossa ylempänä taisikin jo todeta saman, mutta tasoluokittelussa ei ole kyse niinkään itseään toteuttavasta uskomuksesta, vaan tosiasioiden myöntämisestä.
Omalla kohdallani naisten mielenkiinto on käytännössä ollut olematonta jo niin pitkään että olen päättänyt hakea tälle syyn, perustelut sekä kätevän paketin johon koko ilmiön voi sulloa, tässä tapauksessa ATMismin.
Olen siis ollut huono alun alkaenkin mutta vain antanut ilmiölle nimen ja ryhtynyt peilaamaan maailmaa sen kautta. Menneisyyden avulla voidaan ennustaa tulevaisuutta jossainmäärin ja jos menneisyys on opettanut ettei yksikään nainen ole kiinnostunut minusta syystä tai toisesta, on syytä olettaa että esim. aloitteen tekeminen tai minkäänlaisten visioiden luominen johtaa käytännössä 0-tulokseen, ellei sitten miinukselle.
Yleensä ATMisteillä on tarpeeksi omakohtaista kokemusta ajatusmallinsa perusteluun ja on tietyllä tapaa loukkaavaa että omakohtaiset kokemukset leimataan merkityksettömiksi.
ps. tälläkertaa en haasta riitaa vaan haluan keskustella. Oikeasti :)
Meitä on varmaan kahdenlaisia ihmisiä, joista toiset haaksirikkoutuessaan aavalla merellä viimeiseen asti miettivät, että kyllä tässä jokin keino selvitä on. Sitten on niitä, jotka eivät edes yritä, kun ajattelevat jo valmiiksi, ettei kannata, kun ei tästä hengissä selvitä kuitenkaan ja pyrkimykset menis ihan hukkaan.
Ehkä esimerkki on karkea, mutta kyllä ton näkee normi elämässäkin, töissä ja harrastuksissa. On niitä ihmisiä, jotka vastuksen kokiessaa luovuttavat ja sitten on niitä, jotka jopa luovat itse maalintekotilanteita.
Asioihin on mahdollista vaikuttaa neljällä tavalla, joko olla tekemättä mitään, reagoida tilanteen jälkeen, eli paikkailla, toimia kun tilanne on päällä tai toimia parhaalla mahdollisella tavalla ennakoimalla. Jos kykenee arvioimaan tulevat tilanteet jo etukäteen, voi alkaa toimia ennakoivasti ja rakentaa valmiuksia jo etukäteen.
Totta mooses, teillä on pitkä matka siinä itsensä kehittämisessä (kun tavoitteena on se YTN), kun osa ihmisistä on kehittänyt valmiuksiaan koko elämänsä. Epäreilua, mutta osan äidit ovat vieneet pikkupojat vaatekauppaan, parturiin, kuskanneet harrastuksiin ja tuunanneet jätkät jo puolitiehen, neuvoneet ja hyysänneet.
Minulla on tosi kaunis tyttökaveri, aina nätti ja huoliteltu, mutta kyllä hän panostaa aikaakin itseensä. Jos haluan päästä samalla tasolle jonakin päivänä, täytyy mun uhrata ko. lauantaista leijonan osa itseni huolitteluun. Kysymys on siis siitä, että toimin vasta kun tilanne on päällä. Kaverini ennakoi ulkonäköään joka päivä, hän ei päästä itseään repsahtamaan mikään hetki.
Monesti naisilla käy totaalirepsahdus kun saa esim. lapsen, silloin ei riitä ees kokonainen lauantai, vaan kyllä siinä tarvitaan kuukausien duuni.
En tulisi tänne urputtamaan, ettei flaksi käy, jos lähtisin baarin arkiolemuksellani. Jos en lähde baariinkaan tai tee muutenkaan mitään, niin en elättele toivoa, että kukaan mut kotoa hakemaan tulee.
"Olen myös aina vihannut luokkajakoa pariutumisrintamalla, sillä se vaikuttaa yllättävän paljon varsinkin nuorten naisten parinvalintaan. Yhtenä syynä miehen statuksen painoarvo. Olen lukenut tutkiamuksia, joiden mukaan naiselle merkitsee pelottavan paljon muiden ihmisten mielipide hänen arvioidessaan miehen vetovoimaa."
___________________________
Aivan. Tätä olen itse yrittänyt tuoda esille, mutta ilmeisesti turhaan. Naiset ovat hyvin alttiita ryhmäpaineelle, sen olen kyllä huomannut. Erityisesti tämä pätee nuorten naisten kohdalla, kuten täällä joku ehti jo myöntääkin. Asiahan koskee ryhmädynamiikkaa. Siitä syystä nainen etsii statusta ja arvovaltaista ja suosittua miestä, koska hän haluaa esittää juhlakalunsa seurapiirissä, jotta ei tarvitsisi hävetä. Naiset elävät miehensä kautta vaikka samalla voivat luulla elävänsä itsenäisen, naisarvoisen, vapaan ja tasa-arvoisen naisen elämää. Juuri tässä on se suuri ristiriita ja asia, jota neitokaiset eivät ole tiedostaneet. Uskonpa että joillekin ristiriidan tunnustaminen on mahdotonta, nainen kun on luonteeltaan oppurtunisti ja kameleontti, joka vaihtaa tyyliä ja tuulia sen mukaan kuin ne ovat edullisia omille intresseille. Johdonmukaisuuden periaate tai uskollisuus eivät tällä pelikentällä paina mitään.
Minusta tuo on kaksinaismoralismia. En kuitenkaan väitä, että olisin asiasta eri mieltä. Olisi ihanaa jos tuollaiset ulkoiset paineet eivät vaikuttaisi. Nuo samat paineet kuitenkin ajavat naisen olemaan sitä, mitä ATM:kin naiselta toivoo, eli nätti, hoikka, koulutettu. Silloin jos miehet olisivat valmiit luopumaan näistä naisille asettamistaan reunaehdoista, uskoisin, että myös status yms. toisten mielipiteet eivät vaikuttaisi myöskään niin vahvasti naisten parinvalinnassa.
Minusta miehet eivät täällä ajattele aina (en siis tarkoita kaikkia) mitä lopultakaan toivovat. Jos nainen lakkaa kiinnittämästä ulkoisiin seikkoihin huomiota ja arvostaa sen sijaan muita tekijöitä, hän ei myöskään välttämättä vietä peilin edessä aikaansa tai saattaa intoutua herkuttelemaan päivittäin kuntoilun sijaan. Ja mitäs tästä seuraa?
Ehkäpä ainoa vaihtoehto olisi stereotyyppinen raittiusliikkeen nainen, jos jälleen oikeen kärjistetään.
"Ehkä esimerkki on karkea, mutta kyllä ton näkee normi elämässäkin, töissä ja harrastuksissa. On niitä ihmisiä, jotka vastuksen kokiessaa luovuttavat ja sitten on niitä, jotka jopa luovat itse maalintekotilanteita."
__________________________________________
Mut kun ATM-elämä ole mitään nomielämää. Jos etsit vertailukohtaa natsisaksan keskitysleiriltä, vertailu olisi osuvampi. Mitä olisi auttanut positiivisuus keskitysleirillä? Siis sellainen positiivisuus - lue toiveajattelu - että me pääsemme kyllä vapaaksi, ei tilanne ole niin paha kuin miltä näyttää? YTM:t eivät näe ATM:n tilannetta niin vakavana kuin se todellisuudessa on. Se on paljon pahempaa kuin teidän mielikuvituksenne tai surkastunut empatiakykynne pystyy loihtimaan esille. Jos keskitysleirille joutuneiden surkea tilanne jotenkin pystyy auttamaan kurjuuden hamottamisessa, hyvä niin.
Näiden kahden vertailukohdan välillä on kuitenkin se ääretön ero, että keskitysleirillä olevien kohtalo oli (myöhemmin) kaikkien todettavissa oleva ja tunnustettu kärsimys ja vääryys, mutta ATM:n kurjuutta ei huomata eikä edes haluta nähdä saati tunnustaa. Kaikki tapahtuu näennäisesti hyvässä ja ongelmattomassa ympäristössä kenenkään tajuamatta todellista asian laitaa. On kuin kokisi ainaista surua kuolleen läheisen kuolemasta ja menettämisestä, johon yksikään ei ota osaa. Ei kykene ottamaan osaa. Miltähän tuntuisi surevasta, jos hänelle tokaistaisiin ohimennen, että otahan itseäsi niskasta kiinni ja lopeta ruikuttaminen. Oivallista suruun osaaottamista. Näin kuitenkin menetellään yksinäisten kohdalla lainkaan ajattelematta ja pahoittelematta. Tökeröä sanon minä.
Miehille ei kaiken lisäksi ole helppo asia, tai ei ole eduksi tunnustaa omaa huonoutta ja kärsimyksiä. Sekin on ikään kuin häviämisen tunnustamista. Se on viimeinen asia, jonka mies haluaa tehdä. Se on viimeinen niitti kaikelle toivolle naisrintamalla. Varsinkin naisille sellaisen tunnustaminen on sosiaalinen itsemurha.
Tällä palstalla keskustelua ei voi verrata siihen. koska täällä voi keskustella nimettömänä.
Mutta, kun tuo loputon sureminen ei auta. Se ei vie ketään eteenpäin elämässä. Mä en halua hyökätä ketää todella yksinäistä vastaan, vaan nää kritisoinnit olen kohdistanut kommentteihin ja ketjuihin, joissa lähtökohta on se, että kyllähän mä jonkun saisin, mutta kun se ei YTN. Se olisi sama kuin keskitysleiriltä pakoreitin keksinyt ei halua lähteä, kun majoituspaikkaa vähintään viiden tähden hotellista ei oo tiedossa.
Olen tosissani, ja selväjärkinen. Tässä keskustelussa on meidän kannaltamme kolme pointtia. On se, että voi purkaa tuntojaan nimettömänä kasvojaan menettämättä, siitäkin huolimatta että täällä se lytätään. Sit on tää että tulis muutos edes joidenkin naisten feministisessä ajattelussa ja tuuliviiri-toiminnassa. Ja vielä et jos jollakin on heittää ratkaisuja ongelman poistamiseksi, esim. keinoja ymmärtää naista ym.
Jos sinä keksit pakoreitin "keskitysleiristä", niin vinkkaa mullekin, lähden mukaan.
Sehän hoituu ajatuksen voimalla, ainakin sitä on tarjottu AT-ongelmaan varsin ponnekkaasti.
Niin, keskivertonainen haluaa menestyvän miehen ja keskivertomies kauniin naisen. Mitäs uutta tässä on? Miksi vain naisten kuuluisi muuttaa kriteerejään?
Ja jotenkin kummassa ne rumat ja köyhätkin vaan pariutuu...
Jotenkin voisi uskoa, että leireilläkin hengissä säilyivät parhaiten ne, jotka eivät missään vaiheessa menettäneet toivoaan pelastuksesta.
Eivät köyhät ja rumat jotka ovat pariuteneet olekaan täällä ruikutamassa kun eivät ole ATM:ä.
Itse en lisäksi halua naista statukseksi tai seurapiirikoristeeksi, vaan kumppaniksi. Jos se minulle kelpaa, otan itselleni kelpasi se toisille tai ei. Minua ei muiden mielipiteet hetkauta tässä asiassa.
Omat kriteerinsä on kullakin, niin minullakin. Itselleni ei riitä pelkkä kauneus, itse asiassa minua inhottaa kaunis mutta ylimielinen nainen. Ulkoiset vaatimukset vaihtelevat ja siihen perustuu se, että kohtalaisen suuri otanta pariutumishalusista lähtökohtaisesti löytää parinsa.
Ootko valmis tuunaukseen, jonka sun mutsis olis tarvinnut aikanaan tehdä? Olen pahoillani, jos arvaus meni väärin ja äitisi on valmistanut sinua ns. naismarkkinoille. Suhtauduthan kommenttiini huumorilla ;). Joudun kyllä tekemään ensin katsastuksen ja arvioimaan sen jälkeen tuunaukseen vievän ajan, joten en lupaa, että se hoituu parissa tunnissa, niin kuin mulla lauantaisin, mutta kyllä se hoituu - usko pois. Jos tuut koekaniiniksi, en velota mitään, mulla on kykyä empatiaan :)
Että kaikilla on omat kriteerinsä, millä valitsee. Eipä itsellekään merkkaa miehen status mitään, ihan tavismiehen kanssa olen ja vieläpä sellaisen, joka tienaa vähemmän kuin minä. Mutta on lämmin, herkkä, ystävällinen ja positiivinen ihminen :-) Milläpä muulla väliä olisi?
Sehän siinä ihmetyttääkin, että miksi nämä ATM:t itkevät sen naisryhmän perään, joka etsii vaan niitä statussymboleita? (Ja vaikka tämä kiivaasti kiellettäisiin, niin ainut selitys, jonka keksin on, että hakevat itsekin statussymbolia, sitä kauneinta mahdollista.)
Mutta ota huomioon kuinka suurta osaa se edustaa kokonaismäärästä väestöä joka tuhoutui siinä myllyssä. Ota huomioon, että he olivatkin parhaita ja me huonoimpia. Jotain suhteellisuudentajua voisi tässäkin soveltaa.
Ja sellaisia varmasti oli selviytyneitä paljon enemmeän, jotka toivoivat loppuun asti mutta silti kuopattiin. Ja vielä; toivoa en ole itsekään heittänyt, mutta se ei muuta tämänhetkisiä tosiseikkoja toisiksi, ei välttämättä tuleviakaan.
Tästähän voi vielä tulla ihan trendiharrastus: tuunaa oma ATM ;-)
Pitäisikö koota ihan "sillä silmällä"-tiimi, jossa viisi naista kukin kohentaa ATM:n ulkonäköä/taitoja omalla spesiaalialueellaan?
Ei näin. Tarkoitus on sanoa että tuo statussymboli-ajattelu vaikuttaa kaikkiin naisiin tavalla tai toisella. Se turmelee nekin naiset, tai ainakin heidän toimintansa, jotka sisäisesti haluaisivat olla toisenlaisia. He joutuvat valitsemaan vastoin omaa olemustaan. Eli tarkoittaa nuorissa naisissa valtaosaa, harva pystyy murtamaan ryhmäpaineen asettamat toimintamallit ja ihanteet. Osa toki järkiintyy myöhemmällä iällä, mutta aika moni vasta siinä vaiheessa kun ainakin minulla menee kiinnostus asianomaisia kohtaan. Ovat olleet sellaisena kiertopalkintoina, että ei tee mieli koskea pitkällä tikullakaan.
Minä en siis itke statussymbolinaisten puoleen, vaan naisten puoleen, jotka ovat sen uhreja tahtomattaan tai tietämättään.
olla se kulttuurityyppi ;), siinä mun osuudessa vois olla feminismin historiaa (feministiksi joku taisi mua haukkua, ja kaikki mitä palstalla kirjoitetaan tulee ottaa todesta) ja muutenkin kyldyyristen puolien kehittämistä.
Kuulostaa lupaavalta. Tarjousta pitää harkita vakavasti, kuulostaa jopa liian hyvältä jne... Ja mitähän tämä ns. "tuunaus" pitäisi sisällään? Oisko viikon mittainen sessio ja sisä- kautta ulkotreenit yms asiaankuuluva. päälle? Oletko varma että jaksat?
Kun omaa alaa ei oikein ole mikään kauneus / muoti / yms, niin olisin itsekin valkannut tuon kulttuurin... Mutta ehkä tälle fab5:lle pitää muutenkin kehittää ihan omat roolituksensa?
tossa olis niin kuin sekä fyysinen et psyykkinen ATMiehisyys otettu niin kuin huomioon. Kyllä tää olis niin spesiaali ala, et varmaan uudet roolimäärittelyt olis tarpeen, niiden tulis iskeä just ATMäilyn suurinpiin uskomuksiin. Ehdotuksia.
Versio: 5xpilde jäädytetään jo tässä vaiheessa, koska tavoiteltuun kohderyhmään sisältyvät naiset ei usko, et ongelman juuri on tossa. Siihen tulokulmaan on olemassa ihan oman alan ammattilaiset, ja ko. tulokulmassa tulemisella itsessäänkin on muutenkin vahvat perinteet! Emme lähde siis kilpailemaan näiden siskojen kanssa allalla jossa olisimme väistämättä amatöörejä ;)
Kyse olisi nimenomaan sosiaalisten taitojen ja ulkoisen olemuksen kohentamisesta. Sänkytaitojen hankkimista varten ammattilaiset jo ovat olemassa.
Oma spesialiteettini menisi varmaan tuonne psyykkisen AT-mieheyden puolelle... Jos vaikka kävisin harjoitustreffeillä? En ole edes pelottava treffikumppani, kun en ole mikään nuori, hoikka missi :-) Eikä tapahtumassa olisi mitään romanttisia paineita, koska kyse olisi harjoitustilanteesta.
Mutta ne ulkonäön & vaatetuksen tuunaajat tarvitaan vielä porukkaan. Ja kurssin päätteeksi viedään ATM bilettämään... Siinähän se markkina-arvo kohoaa, kun viisi naista pyörii ympärillä!
Miten ihmeessä aiotte toimia psyykkisen ATM:n kanssa?
Oletko koskaan omistanut kissaa? Oikein pahapäistä kattia? Oletko koskaan koittanut kylvettää sellaista? Omalla kohdalla katti raapaisi, karkasi ja rääkyi mennessään. Oletettavasti PATM toimisi tässä tilanteessa samoin, ellei sitten lamaantuisi täysin.
Jotta voi olla tieteellinen teoria olemassa,pitää sen tehdä jotain ennustuksia todellisuudesta. Teoria ei voi olla se että on olemassa luusereita (ATM/N),keskihyviä (KTM/N) ja helpolla pääseviä (YTM/N),koska se on pelkkä fantsu nimitys havainnoille joista jokainen on tietoinen.
Ennustuksesta ei käy esimerkiksi se että "ATM ei saa" koska siinä jo edellä määritellään mies epäonnistujaksi. Se on yhtä paljon tiedettä kuin sanoa "isäni on mies".
Niin,ja sitten se että minkä kukakin laskee menestykseksi tai epäonnistumiseksi.Voihan olla että ihminen on ollut ikänsä yksinäinen koska ei ole tehnyt asian eteen mitään.
Se sen sijaan on järkevää tiedettä että olosuhteiden ja panoksen saada seuraa ollessa sama,ihmisten fyysiset ja henkiset ominaisuudet vaikuttavat kovasti siihen miten hyvin seuraa irtoaa. Evoluutiopsykologisia ym. hypoteesejä ja tutkimusta on olemassa ja tehdään sen asian tiimoilta että paljonko mikin asia vaikuttaa.
...kiinni objektiivista totuutta, vaan se alati pakenee meitä, vaikka mistä kulmasta sitä yrittäisimme tavoittaa. Siksi kannatan todellisuuden rakentamista ihmisten hyvinvointia kohentavaksi vallitsevien asenteiden kriittisellä tarkastelulla ja muokkaamisella.
Olisi mielenkiintoista tietää mitä voitamme olemalla näennäisen realistisia ATM-näkökulmasta? Ihmiset voivat todeta olevansa synnynnäisiä luusereita, jotka eivät voi mitään karulle kohtalolleen? Entä jos tämä onkin keinotodellisuus ja aiheuttaa ylläpidettynä liian paljon haittoja suhteessa hyötyihin?
Tuntuu välillä noita evoluutipsykologian teorioita lukiessa, että kulttuurievoluution vaikutuksia ei niihin haluta yhdistää, sillä asiat monimutkaistuisivat liikaa. Jos ikivanhoihin käyttäytymismalleihin yhdistettäisiin nykykulttuurin pirstaloituneisuus ei olisikaan niin helppoa todeta yksioikoisia totuuksia miesten ja naisten käyttäytymisestä. Ei olisi enää helppoa tuomita poikkeavaksi outlineriksi naista, joka pitää eniten laihasta miehestä, joka puhuu naisten pehmojuttuja ja jolla on kauniit kasvonpiirteet. Tai miestä, joka on kiinnostunut vanhemmasta naisesta ja haluaa jakaa hänen kanssaan elämänsä eikä katsele himokkaammin nuorempia beibejä.
Mutta aina on löydettävä se tilastollinen TOTUUS, jotta voitaisiin sanoa kuinka asia keskimäärin on ja kertoa millainen ihminen on poikkeava ja jotenkin omituinen. Eihän voi olla mahdollista, että lainalaisuudet ovat harhaa ja ihmisillä on myös kyky luoda jotain uutta, omista lähtökohdistaan, vapautua ja rakentaa maailma uusiksi kerta toisensa jälkeen.
MATin pahin ongelma tällähetkellä on datan puute. Mielenkiintonen tutkimusaihe olisi esimerkiksi noiden tasojen selvittäminen, ts. katsoa kuinka suuri osa miehistä ja naisista kuuluu mihinkin ryhmään.
Sitten voitaisiin helposti katsoa, pitääkö paikkansa esimerkiksi sellainen hypoteesi, että rumimmalla 5%:lla on vaikeuksia parisuhteen löytämisessä.
(onhan näitä kyllä tutkittukin, mutta ei ehkä tästä näkökulmasta käsin)
"Teoria ei voi olla se että on olemassa luusereita (ATM/N),keskihyviä (KTM/N) ja helpolla pääseviä (YTM/N),koska se on pelkkä fantsu nimitys havainnoille joista jokainen on tietoinen. "
Tuntuu kyllä että tälläkin palstalla on paljon ihmisiä, joiden mielestä tuo ei edes pidä paikkaansa.
Kyllähän esimerkiksi taloustieteen puolella on sovellettu paljonkin psykologiaa markkinoiden käyttäytymiseen. En näe mitään syytä, miksei sitä voisi tehdä toisinkin päin, mikäli tutkitaan kokonaisia markkinoita, eikä yksittäisten henkilöiden mieltymyksiä.
Eka pitäisi kai määritellä mitä mihinkin tasoon kuulumiseen tarvitaan,ja kontrolloida kaikki vääristävä tekijät. Esim.montako parisuhdetta,seksikokemusta,flirttiä yms. ihmisellä pitää olla. Entä voidaanko miehiin ja naisiin käyttää samoja kriteerejä,entä nuoriin ja myöhäisessä keski-iässä oleviin?
Ja sitten ihmisten aktiivisuusaste yhteiskunnassa,sosiaalisessa kanssakäymisessä yms. Bilehileet vs. vakaumukselliset eunukkimunkit.
"Lyhyellä oppimäärällä keskusteluja silmäilleenä tulin hätäiseen johtopäätökseen että suurin osa "uskovista" olisi miehiä ja suurin osa "kieltäjistä" naisia. Pitääkö tämä asialle paremmin vihkiytyneiden mielestä paikkansa? Onko joku joskus kuullut miehen sättivän teoriaa? Ei siis pidä harhautua siihen jos joku haukkuu teoriasta puhuvaa luuseriksi tms kitsijäksi, vaan ihan itse teoriaa?"
___________________________________
Mielstäni juuri naiset vastustavat kaikkein ankarimmin tätä teoriaa. Uskon osaltani kalikkaselitykseen; se koira älähtää kehenkä kalikka kalahtaa. Eli naiset tuntevat nyt huonoa omaatuntoa asenteistaan.
YT-miehet taas pitävät kiinni etupiiriasemistaan ja yrittävät hallita tätäkin sektoria, tosin heidän aseensa ovat kehnonlaisia, koska heidän ajattelunsa on köyhänlaista. Johtuu heidän suoraviivaisesta maailmankäsityksestä, kaiken on opittu tapahtuvan helposti ja omilla ratkaisuilla.
"Ja jos hyväksynnässä esiintyy sukupuolijakaumaa, niin jatkokysmys: Johtuuko kauniimman sukupuolen hylkiminen loppujenlopuksi siitä miksi muulloinkaan ei naisiin tunnu (miesnäkökulmasta) "järki purevan", eli teoria on esitetty väärillä sanoilla ja äänensävyillä - kun ne ei miellytä varsinaista "sisältöä" ei hyväksytä itse keskustelun pointiksi. Voisiko teoria saada parempaa hyväksyntää jos kirjoitettaisiin "kiltimmin"?"
__________________________________-
Kiltteyttä naiset juuri vihaavatkin. AT-miehissä se on suorananien punainen vaate, myrkkyä pahimmasta päästä. Se tästä vielä puuttuisi että pitäisi olla nynny myös tässä, viimeisinkin mahdollisuus olisi mennyttä. Miehen pitää olla mies edes älyllisellä tasolla ettei anneta periksi näille feministinyille naisillemme. Kiltti sävy ei mielestäni tuo mitään kestävää tai vakuuttavaa keskusteluun mukaan. Tosin en nyt ole kannustamassa öykkäriyttä tai epäkohteliasta törkyturpamaisuutta YTM:ien tyyliin.
"Itsellä siis sellainen salaliittotoeria muodostunut, että käytännössä kaikki sisimmässään hyväksyvät asian "totuudeksi", mutta eivät välttämättä "asenteeksi" ja keskusteltaessa on aina enemmän kyse asenteesta ja muusta toiveajattelusta (ja tietenkin vastapuolen oikeaoppisesta teilaamisesta)."
____________________________________
Minusta jaottelu totuuteen ja asenteeseen ei oikein iske. En pidä sitä oikeaan osuvana. Ei näitä kahta nyt voi erottaa toisistaan. Totuus pitää sisällään asenteen. Tosin asenne ei tässä ole sitä, miksi sitä luullaan eli että ATM:t ovat etukäteen asettaneet itselleen ajattelu- ja toimintamallin josta sitten pitävät jääräpäisesti kiinn. Ei, vaan raudanlujat tosiseikat määräävät mitä ajattelu (asenteet) ja toiminta pitää sisällään.
Hyvä kirjoitus. Minustakin vaikuttaa, että olet oikeassa: pääosa matisteista on miehiä, lähes kaikki amatistit naisia. Pari mieskieltäjääkin muistan palstalla näkyneen; heidän motiivejaan en tässä kuitenkaan ryhdy arvailemaan.
Niin, ja ilmoitanpa tässä heti aluksi omankin kantani: uskovainen, mutta ei kiihko-. Sinun kanssasi samoilla linjoilla siis.
Syyt naisten amatismiin ovat nähdäkseni seuraavat:
1) Individualismi. Naiset haluavat korostaa, että heidän valintakriteerinsä ovat heidän ja vain heidän omiin arvoihinsa perustuvia. Heistä on epämiellyttävää myöntää, että yhteisön (=toisten naisten) arvot voivat muokata heidän mielipiteitään ja miesihannettaan. "Minä en moiseen humpuukiin usko, ihmiset ovat yksilöitä eikä heitä voi tuolla tavalla niputtaa", on aika usein toistuva argumentti kieltäjien kirjoituksissa.
2) Romantiikka. Naistenlehdet ja naisille suunnattu viihde pitävät yllä ajatusta "siitä oikeasta", jonka "kohtalo" jossain vaiheessa johtaa jokaisen tielle. MAT ehkä koetaan herjaavaksi hyökkäykseksi Bridget Jonesin katsojakuntaa kohtaan.
Olen aika varma, että kaikki amatistit eivät vastusta muita teorioita, jotka pyrkivät selittämään yksilöiden valintoja ja elämänkohtaloita yhteisöllisillä syillä. Varmaan moni amatisti hyväksyy ongelmitta esimerkiksi teoriat, joilla pyritään selvittämään ja ennustamaan sitä, miksi tietyt ihmisryhmät tienaavat paljon ja toiset vähän. Mutta kun tällaista tarkastelua sovelletaan partnerinvalintaan, ärsytyskynnys ylittyy, koska Sen Oikean löytäminen halutaan pitää tapahtumana, jota ei kokonaan voi selittää, varsinkaan "kylmien" (yksi kirjoittaja näkyikin vastauksessaan juuri tätä adjektiivia käyttäneen) mallien avulla.
3) >>Voisiko teoria saada parempaa hyväksyntää jos kirjoitettaisiin "kiltimmin"?
Tässä on uskoakseni merkittävä syy siihen, miksi vastustus on välillä hyvinkin kiihkeää. Usein mat-tarkasteluissa kuulee puheenvuoroja, joissa atm:t heittävät analyyttisyyden romukoppaan ja keskittyvät syyllistämään naissukupuolta kollektiivina. Jotkut suoraan, useimmat epäsuorasti ja rivien välissä. Ei ole yllättävää, että tällaiset viestit koetaan provokaatioiksi ja ne saavat kipakoita vastauksia.
Vastaukseni jatkokysymykseesi on siis kyllä. Uskon, että markkina-arvoteorialla säilyy joka tapauksessa tietty määrä kiivaita vastustajia, mutta se menisi paremmin läpi, jos se esitettäisiin... hmm, feminiinisemmän ilmaisun keinoin. En vain tiedä, mitä sellaiset keinot ovat.
Hyvä kirjoitus. Minustakin vaikuttaa, että olet oikeassa: pääosa matisteista on miehiä, lähes kaikki amatistit naisia. Pari mieskieltäjääkin muistan palstalla näkyneen; heidän motiivejaan en tässä kuitenkaan ryhdy arvailemaan.
Niin, ja ilmoitanpa tässä heti aluksi omankin kantani: uskovainen, mutta ei kiihko-. Sinun kanssasi samoilla linjoilla siis.
Syyt naisten amatismiin ovat nähdäkseni seuraavat:
1) Individualismi. Naiset haluavat korostaa, että heidän valintakriteerinsä ovat heidän ja vain heidän omiin arvoihinsa perustuvia. Heistä on epämiellyttävää myöntää, että yhteisön (=toisten naisten) arvot voivat muokata heidän mielipiteitään ja miesihannettaan. "Minä en moiseen humpuukiin usko, ihmiset ovat yksilöitä eikä heitä voi tuolla tavalla niputtaa", on aika usein toistuva argumentti kieltäjien kirjoituksissa.
2) Romantiikka. Naistenlehdet ja naisille suunnattu viihde pitävät yllä ajatusta "siitä oikeasta", jonka "kohtalo" jossain vaiheessa johtaa jokaisen tielle. MAT ehkä koetaan herjaavaksi hyökkäykseksi Bridget Jonesin katsojakuntaa kohtaan.
Olen aika varma, että kaikki amatistit eivät vastusta muita teorioita, jotka pyrkivät selittämään yksilöiden valintoja ja elämänkohtaloita yhteisöllisillä syillä. Varmaan moni amatisti hyväksyy ongelmitta esimerkiksi teoriat, joilla pyritään selvittämään ja ennustamaan sitä, miksi tietyt ihmisryhmät tienaavat paljon ja toiset vähän. Mutta kun tällaista tarkastelua sovelletaan partnerinvalintaan, ärsytyskynnys ylittyy, koska Sen Oikean löytäminen halutaan pitää tapahtumana, jota ei kokonaan voi selittää, varsinkaan "kylmien" (yksi kirjoittaja näkyikin vastauksessaan juuri tätä adjektiivia käyttäneen) mallien avulla.
3) >>Voisiko teoria saada parempaa hyväksyntää jos kirjoitettaisiin "kiltimmin"?
Tässä on uskoakseni merkittävä syy siihen, miksi vastustus on välillä hyvinkin kiihkeää. Usein mat-tarkasteluissa kuulee puheenvuoroja, joissa atm:t heittävät analyyttisyyden romukoppaan ja keskittyvät syyllistämään naissukupuolta kollektiivina. Jotkut suoraan, useimmat epäsuorasti ja rivien välissä. Ei ole yllättävää, että tällaiset viestit koetaan provokaatioiksi ja ne saavat kipakoita vastauksia.
Vastaukseni jatkokysymykseesi on siis kyllä. Uskon, että markkina-arvoteorialla säilyy joka tapauksessa tietty määrä kiivaita vastustajia, mutta se menisi paremmin läpi, jos se esitettäisiin... hmm, feminiinisemmän ilmaisun keinoin. En vain tiedä, mitä sellaiset keinot ovat.