Löysin itseni tämäniltaisesta tv-ohjelmasta, Ilona Rauhala, aiheena läheisriippuvuus.
Olen hankalassa suhteessa, vain siksi koska olen ollut liian kiltti jo kohta 16 v. Ei alkoholismia eikä väkivaltaa, mutta henkisesti hyvin hankala suhde. Aloin oivaltaa tätä yli vuosi sitten. Sitä omaa osuuttani tähän, että olen ollut ns. enabler tässä, ja miehen osuutta, yms. psykologisia oivalluksia.
Ja nyt sitten asiaan. Eli siis jos ja kun ihmissuhteessa ei ole hyvä olla, vaan itse asiassa on tavattoman paha olla, niin pähkäilen lähtöä. Olen itse muuttunut vuoden sisällä paljon. Ja nyt tapetilla on se, mikä on se syy, joka estää lähtemästä. Pelko?
Ajatuksia?
Olen hankalassa suhteessa, vain siksi koska olen ollut liian kiltti jo kohta 16 v. Ei alkoholismia eikä väkivaltaa, mutta henkisesti hyvin hankala suhde. Aloin oivaltaa tätä yli vuosi sitten. Sitä omaa osuuttani tähän, että olen ollut ns. enabler tässä, ja miehen osuutta, yms. psykologisia oivalluksia.
Ja nyt sitten asiaan. Eli siis jos ja kun ihmissuhteessa ei ole hyvä olla, vaan itse asiassa on tavattoman paha olla, niin pähkäilen lähtöä. Olen itse muuttunut vuoden sisällä paljon. Ja nyt tapetilla on se, mikä on se syy, joka estää lähtemästä. Pelko?
Ajatuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja luonnollista kasvua kohti omaa itseä.
Onneksi olkoon, että olet tullut tietoiseksi omasta käynnistyneestä prosessistasi!
Kivutontahan kasvu ei ole; ei myöskään pinnistely muuttumista vastaan.
Olisi hyvä, jos saisit jostain/joltain tukea ja kannustusta kehityksellesi. Itse olen saanut sitä keskusteluissa ystävien kanssa, kuin myös terapiassa.
Jos voimistuisit niin, että miehesi henkinen vaikutusvalta saisi sinusta yhä mitättömämmän otteen, jos kykenisit seisomaan omilla tolpillasi tyynesti miehen ilkeilyistä tms. huolimatta, niin väistämättä dynamiikka välillänne muuttuisi.
Sinun olisi helpompi hengittää ja nähdä ympärillesi.
En tiedä, rakastatko vielä miestäsi. Haluatko luopua hänestä, vai "kiltteydestäsi" vai molemmista?
Tärkeintähän toki on kyetä rakastamaan itseään.
Vääränlainen "kiltteys" ei suo sinulle (tai minulle) edes siihen mahdollisuutta.
Tulee mieleen kaksi teosta aiheesta:
"Paistetut vihreät tomaatit" - elokuva (löytynee videovuokraamosta) ja
"Kiltteydestä kipeät" - kirja, suomal.tekijän ni-
meä en muista(kirjastosta)
Voimia,löytöretkeilijän iloa ja seikkailumieltä!
Pelko on voitettavissa, jos niin i t s e haluaa.
Tee täydellinen elämänmuutos. Ota ero ja Vaihda sekä työpaikkaa, että asuinpaikkaa, niin yhtäkkiä huomaat miten elämänlaatusi jonkin ajan kuluttua paranee. Joskus vaaditaan täydellinen rytinä.
Näistä asioista olen jutellut paljon erään tuttavani kanssa. Hän on muuttanut kaksi kertaa pois kotoa mutta palannut kuitenkin takaisin. Palaamisen syyksi hän on sanonut, ettei hän pysty elämäään yksin. Hän toivoo, että löytäisi jonkun ja sen jälkeen lähteminen olisi helppoa koska ei tarvitsisi olla yksin. Tämä voi olla monella syy pitkittää sitä huonoa liittoa kun ei todellakaan haluta olla yksin.
syynä. Häpeän tätä piirrettä. Vihaan itseäni. Onko se muka niin kamalaa olla yksin? Tiedän, että elämä olisi parempaa yksin, mutta olen vain tälläinen perkuleen lammas. Olis taas kirveellä töitä. Huoh..ehkä joku päivä. Toivottavasti silloin ei oo liian myöhäistä.
pelko. Eikä edes läheisriippuvuus.
Kävin terapeutilla pitkään ennen eroa. Jo toisella käynnillä hän antoi kotitehtäväksi listata ne syyt mitkä pitivät minua yhä liitossa. Ne liittyivät etupäässä exääni ja hänen masentuneenoloiseen elämäänsä.
Viimeaikoina olen kuullut hyvinkin monta tarinaa erilaisista eroista. Yhteinen tekijä niille on kuitenkin ollut eron "hitaus". Sitä ei taideta kovinkaan usein lähteä heti ja ovet paukkuen vaan hitaasti ja harkitusti.
Sain ajateltavaa kaikista näkökulmista.
Tuo terapeuttinäkökulma oli myös hyvä. Olen itsekin ajatellut vakavissani terapiaan/terapeutille menoa, koska intuitiivisesti tiedän, että siitä olisi apua. Eron hitaus tosiaan on se ydin tässäkin varmaan.
ei ero ole niin yksinkertainen asia. Vaakakupissa painavat monet muutkin asiat. Itsekin mietin samaa, pitisikö erota vai ei. Puoliso on ratkaisunsa tehnyt joten minulla ei vaihtoehtoja ole vaikka olisinkin halunut jatkaa suhdeta. olkoonkin, että vaikea suhde on ollut.
Itse tein elämäni parhaan päätöksen päättäessäni erota miehestäni ja huonosta suhteesta. JOskus vain ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero, jos haluaa päästä elämässä eteenpäin.
Meillä yhteisiä vuosia takana 11v. Eroa on tosiaan tehty monen monta kertaa, jokainen kerta omat pelkoni ovat estäneet..ja olen voinut huonosti suhteessa.
Pikkuhiljaa tuntui, että kasvoin henkisesti, poispäin tästä epävarmasta ja ahdistavasta tilanteesta..Kunnes olin jo täysin varma, että en tule kaipaamaan entistä elämääni takaisin.
Onneksi tajusin, että joskus on helpompi vaan päästää irti..ja suunnata katse tulevaisuuteen.
Tsemppiä!