Hei!
Olen nyt kolmatta viikkoa aupairina ja olen aivan kyllästynyt. Työni ei ole ollenkaan sellaista kuin oli puhetta ja koko ajan vaaditaan enemmän. Minulla oli tarkoitus olla perheessa toukokuuhun asti, mutta nyt olen päättänyt että haluan palata jo jouluna kotiin (olen muutenkin menossa kotiin jouluksi, mutta en haluaisi palata enää). Milloin ja miten kertoisin asiasta perheen vanhemmille? Tykkään perheestä muuten, mutta tällainen ei yksinkertaisesti ole mun juttu. En haluaisi olla törkeä perhettä kohtaan, enkä haluaisi itselle "vaikeuksia" loppuajaksi.
Olen nyt kolmatta viikkoa aupairina ja olen aivan kyllästynyt. Työni ei ole ollenkaan sellaista kuin oli puhetta ja koko ajan vaaditaan enemmän. Minulla oli tarkoitus olla perheessa toukokuuhun asti, mutta nyt olen päättänyt että haluan palata jo jouluna kotiin (olen muutenkin menossa kotiin jouluksi, mutta en haluaisi palata enää). Milloin ja miten kertoisin asiasta perheen vanhemmille? Tykkään perheestä muuten, mutta tällainen ei yksinkertaisesti ole mun juttu. En haluaisi olla törkeä perhettä kohtaan, enkä haluaisi itselle "vaikeuksia" loppuajaksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
SAMA TUNNE!! tuossa aikasemmin kirjotankin omasta tilanteestani. Minun piti olla kanssa toukokuuhun,mutta varmaan lahden jo jouluna tai helmikuun alussa. Tyo ei ole vain minua varten, en pida lapsista senkaan vertaa mita pidin ennen. Itse kirjoitan s-postia host mamalle ekana(koska kielitaito on huono) ja sitten varmaan yritan puhua. Koti-ikava painaa ja halu muuttaa omaan kotiin on vahva.
minä kans oon alkanut inhota lapsia ja entinen unelma luokanopettajan ammatista on kaatunut rytinällä! mulla perhe on suomalainen niin pitäisi varmaan uskaltaa lopulta jutella kasvotusten, mutta minulla kyllä pelottaa tosi paljon! en vielä haluaisi kertoa, mutta hyvissä ajoin kuitenkin että perhe ehtii hankkia tilalleni uuden!
Minulla on vähän samaa vikaa.. entiedä, mutta kaipaan juuri tuota aloilleen asettumista, oma kämppä pitäisi hommata ja poikaystäväkin on Suomessa!
Perhe on todella todella huolehtivainen ja avulias, maksanut nyt jo minulle hirveästi kaikesta ja ostanut tavaroita. On sellainen olo että en voi lähteä vielä, kun olen todellakin sen velkaa perheelle että olen täällä sen mitä olen lupaillut..
Tarkoitukseni olisi olla täällä ensivuoden kesäkuun loppuun, mutta en millään malttaisi... :/
Muutenkin tämä maa, olen Irlannissa, kaipaan Suomea..!
Ei taida ollaan mitään keinoa muuta kuin sanoa suoraan että on tarve asettua aloilleen Suomessa, kämpän haku ennen koulua ynm.. entiedä.
Irlannissa? Täällä eräs, joka on hakenut kyseiseen maahan au pairiksi ja olis tarkotus lähteä lokakuussa. Jaiks, olenko sittenkin tehnyt väärän valinnan?
"mikas.." hei missa pain irkkulaa olet? olisi kiva naha jos liikutaan samoilla kulmilla. ite olen dublinin vieressa.
Irlanti on ihana maa, jonne kannattaa lähteä. :)
Hei!
Olen vasta ensi kesänä lähdössä USAan au pairiksi vuodeksi. Vuosi tuntuu kamalan pitkältä ajalta, varsinkin kun ennen en ole paria viikkoa pidempään ollut poissa kotoa. Kuitenkin vuosi on laillisesti lähtiessä ainut vaihtoehto USAan mentäessä (tai alle 90 päivää, mutta tulisi kalliiksi lentää/lennättää au pair suomesta pariksi kuukaudeksi). Olen varma että minäkin tulen monet itkut ikävästä itkemään, mutta halu lähteä on kuitenkin kova.
Voinko kysyä että mitä te kotiin kaipaajat odotitte lähtiessänne au pairiksi? Oliko teillä kovin ruusuinen kuva koko jutusta? Olitteko ennen hoitaneet koko päivää vieraita lapsia? Kokemuksesta tiedän että ottaa aika koville, niin hoitajaa kuin lastakin.
Ei parissa viikossa ole vielä ehtinyt kunnolla asettua ja tutustua. Luulen että ekojen kuukausien jälkeen helpottaa, kun tutustuu kunnolla ja arki rutinoituu. Olen kuullut että kolme ensimmäistä kuukautta menee juuri totutteluun, sen jälkeen aika alkaa lentämään.
todellakin olen hoitanut lapsia aiemminkin ja tiesin sen suhteen, että arki tulee olemaan rankkaa. ongelma aupairina olemisessa on se että samalla kun minulla on perheessä aikuisen velvollisuudet, niin oikeudet ovat lapsen. pitää selittää menemiset ja tulemiset yms. ja koko ajan joku huolehtii kuin pikkulapsesta.
Asun Dublin 6sessa, kauan sinä olet täällä luvannut olla?
Pistä vaikka sähköpostiosoiteesi :)
Ja niin kun joku kyseli, Dublinissa ei oikeestaan ole mitään vikaa, kaupunki on vanhoillista mutta valinnanvaraa löytyy..myös baareja. Ainoa mikä minua kaupunki valinnassa painaa on se, että aluksi tarkoitukseni oli mennä Lontooseen, kadun ehkä näiltä osin valintaani.. Lontoo olisi ollut ehkä enemmän minun makuuni. Uudempaa ja enemmän kaikkea.
Mutta tosin se olisi voinut olla ehkä vähän turhankin suuri kaupunki, että Dublin on siitä hyvä että täällä on rauhallisempaa. Ja sekin että oikeestaan oli mikä maa vaan, se vuosi on todella pitkä aika. En itse sitä edes tajunnut.. On täällä muitakin aupaireja joista joku on jo jäämässä pidemmäksikin aikaa tänne, tykkää olla täällä. Eli meitä on moneksi :)
Pääasia että tiedät minkälaiseen perheeseen olet menossa, millaiset tavat heillä on ja miten he viettävät aikaansa. Se on ehkä jopa palkkaakin tärkeämpää.. Vaikuttaa eniten siihen, miten täällä viihdyt.
Kuulostaa kuin minun ajatuksilta ekan parin kuukauden ajalta. Sen jälkeen rupesi menemään paremmin.
Onnea vaan asunnon ja työnhankkimiseen Suomessa. Ei onnistunut minulla ja toisaalta oon nähnyt jo kaiken siellä. En jaksa ravata sen S-Marketin ja työkkärin väliä enää vesisateessa ja sohjossa. Jos hyvin käy niin voisin muuttaa yhteen työttömän, nyt ex-kundikaverin kanssa joka oli lähinnä innostunut Toyotan ja pleikkarin rassaamisesta. Jossain vuokrakerrostalossa sitten kituuttaa...yöks. Minä en ainakaan lähde sinne takaisin
no tuo kuulostaa siltä että onkin parempi vaihtoehto jäädä maailmalle, jos se antaa paljon enemmän :)
Itselläni oli ihan mallillaan asiat siellä koto maassa, harmittaa hieman kun ne sillain jätti.. Kämppä oli saatavilla ja hyvä työ. Mutta noh, kyllähän ne takasin saa :) tai kämpästä en ole varma mutta senhän nyt saa hommattua suhteilla..! ;)
Toivotaan kuitenkin että tämä menee ohi, ja nautin täältä olostani enemmän..
Hei tytöt, minä hostäitinä voin sanoa että kyllä perhe huomaa/on huomannut jos työt eivät maistu tai eivät luonnistu… rohkeasti vain sanomaan… se voi olla helpotus myös perheelle joka myös haluaisi vaihtaa tyttöä mutta odottaa tytön reaktioita ensin!