Onhan "tunnettu tosiasia" tai "psykologien p***anjauhantaa" se, että toisissa ihmisissä meitä ärsyttävät juuri ne asiat, jotka ovat omia vikojamme. Mutta myös toisaalta ne hyvät ja ihanat asiat, jotka näemme toisissa olisivat omiakin ominaisuuksiamme. Näkisimme vain itsemme?
Ahistaako toisissa omat viat?
orjantappura
19634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oonks mä siis pillu jos pillu on parasta mitä muisssa näen. Hulluja noi hullutieteilijät.
kyllä jollain hullutieteilijällä vois olla mielipide noista näkemyksistäsi...
liirumlaarumia, eikai tuollaista väikkäriä ole verovaroin tuettu?
Enpä ole ihan asiantuntija, mutta, jos ihminen näkee toisissa ihmisissä parhaana asiana pillun, niin kyllä tälle ehkä on keksitty jokin tautiluokitus... Vai olikohan tämä tapaus ihan vaan luokituksella: mies?
on pillu se on tosiasia eikä mikään mielipidekysymys
enempi pyllystä. Mitäs siihen sanot?
eivät ymmärrä naisen päälle ylipäätään
ystävältä. Hän suuttui minuun, koska näki minussa omat huonot puolensa. En jotenkin käsittänyt koko juttua..
olen kohdannut itsekin, kun oon tätä "teoriaa" jollekulle kertonut. Herättää jotenkin tunteita.
omia huonoja puoliaan pitäs sietää sen verran hyvin, että sietää ne ystävässä ees. Paha olla ystävä, jos toinen ei voi sietää..
Sitä paitti, ne ei oo vikoja vaan ominaisuuksia.
"Ahistaako toisissa omat viat?
orjantappura 9.9.2008 klo 21.12
"Onhan "tunnettu tosiasia" tai "psykologien p***anjauhantaa" se, että toisissa ihmisissä meitä ärsyttävät juuri ne asiat, jotka ovat omia vikojamme. Mutta myös toisaalta ne hyvät ja ihanat asiat, jotka näemme toisissa olisivat omiakin ominaisuuksiamme. Näkisimme vain itsemme?"
En jostakin syystä ole erityisesti syvällisellä tuulella. Tämä palsta ei yleisesti ottaen, suhun/sun kirjoittamaasi viittaamatta, mitenkään erityisesti inspiroi mua sellaiseen. Sanoisin kuitenkin, että ei psykologistieteellinen puhe projisoinnista henkilökohtaisena mielipiteenäni musta mitään skeidaa ole. Ihmisessä on olemassa ikäänkuin mekanismi ärsyyntyä usein (mutta ei toki kaikissa tapauksissa ja aina) niistä piirteistä toisessa, joiden olemassaolon hän itsessään kieltää tai joita piirteitä hän ei itse ja itsenään itsestään kykene pinnan alta tuomaan esille. Myös pelot ja pelon tunteiden kokeminen liittyy samaiseen juttuun. Tulla niinsanotusti tietoiseksi itsestään omana itsenään...Siitä ihminen luultavasti parhaiten pääsee perille tutkimalla muunmuassa niitä asioita, jotka hänessä _muissa_ herättävät ärsyyntymisen tunteita. Kuitenkin: jos projisointimekanismi on ihmisessä kovin vahvana, ei sellaiselle tietenkään varmasti edes ole kovin helposti _mahdollista_ tiedostaa oman ärsyyntymisensä _todellisia_ aiheuttajia ja syytekijöitä.
Kieltäminen ( tässä yhteydessä = todellisuudessa vallitsevien seikkojen kieltäminen) toimii ihmiselle hyvänä ja luonnollisena keinona torjua ahdistusta usein sekin. Yksilön henkilökohtaista toimintavalmiutta rationaalisesti palvelevaa joskus edellä mainittukin, vaikkakin kuormittavaa vastaanottavan ympäristön kannalta, ymmärrettävästi.
En usko, että ihminen näkisi toisessa vain "itsensä", mutta uskon, että ihminen näkee toisessa/toisen kautta oman kuvansa monissa tapauksissa realistisemmin. Useinkin kai näin, mutta ei toki jokaisessa mahdollisessa ihmiselämään kuuluvassa ristiriitatilanteessa.
varsin vakuuttavan kuuloista tekstiä.
Voiskohan vetää vielä niin pitkälle, että siinä vaiheessa, kun hyväksyy itsensä, tuntee itsensä, ei enää tarvitse ärsyyntyä toisten tekemisistä? Kukaan ei voisi ärsyttää, kukaan ei voisi loukata. Eräs tuttuni ainakin kokee löytäneensä oman itsensä ja hän ei enää suutu tai vihastu juurikaan. Jos joku häntä vaikka tahallisesti loukkaa, niin hän vaan ihmettelee, että miksihän tuo toinen ihminen nyt noin toimii. Huono tappelukaveri semmoinen...
Mutta miten nuo pelot ja projisointi? Eikö sitä pelätä suoraan sitä, mitä pelätään vai kertoisiko pelon kohde sitten meistä jotain muuta? Pahoittelen tätä ymmärtämättömyyttäni.
"kiitokset
orjantappura 9.9.2008 klo 23.54
varsin vakuuttavan kuuloista tekstiä.
Voiskohan vetää vielä niin pitkälle, että siinä vaiheessa, kun hyväksyy itsensä, tuntee itsensä, ei enää tarvitse ärsyyntyä toisten tekemisistä? Kukaan ei voisi ärsyttää, kukaan ei voisi loukata. Eräs tuttuni ainakin kokee löytäneensä oman itsensä ja hän ei enää suutu tai vihastu juurikaan. Jos joku häntä vaikka tahallisesti loukkaa, niin hän vaan ihmettelee, että miksihän tuo toinen ihminen nyt noin toimii. Huono tappelukaveri semmoinen...
Mutta miten nuo pelot ja projisointi? Eikö sitä pelätä suoraan sitä, mitä pelätään vai kertoisiko pelon kohde sitten meistä jotain muuta? Pahoittelen tätä ymmärtämättömyyttäni."
Niin siis. Mä en ole minkään sortin psykologi. Alani ei ole sitä, vaikkakin liittyy ihmisiin ja liippaa psykologiaakin. Olen opiskellut tietynlaisia psykologisiakin opintoja, mutta ei siitä enempää (ei liity aiheeseen).
Sanoit, että joku sun tuttusi on "löytänyt itsensä" siten, ettei juurikaan enää vihastu? Positiivista siltä kantilta, jos kyse tuolla ihmisellä on harmonian löytämisestä aiemmin epätyydyttävältä tuntuneeseen elämään. Itse en kuitenkaan usko, että kukaan ihminen voisi pysyvästi löytää "tilan", jossa vihastumista ei juurikaan enää tapahdu. Lisäksi _sellaisen_ tavoitteleminen ei näin henkilökohtaisena mielipiteenäni välttämättä aina kuulosta kovin terveeltä...Kyse tuonlaisessa (vrt. em kuvaamani tilanne, en puhu sun tutustasi) lienee usein siitä, että ihminen vain keksii itselleen uudenlaisen tavan vältellä todellisuuden kohtaamista. Jos ajatellaan vaikkapa joitakin ulkomaailmasta suljettuja uskonnollisia yhteisojäkin omine riittineen, kuvio vertautuu ihan siihen...Uskon vahvasti myös, että jokainen ihminen joka väittää, ettei koskaan koe vihaa, kantaa sisällään paljon juurikin sitä. Sama muiden negatiivisten ja yhteisöissä kätkettävinä pidettävien tunteiden kanssa: kateus, vahingonilo, inho...Joka sanoo, ettei koskaan tunne näitä on epäluotettava.;) Asia mun mielestäni siten.
Pelot ja projisointi? Kysyit niistä. Jos sulle sopii(?), en tässä sitä asiaa lähde enempää erittelemään. En sano loukatakseni, vaan siksi, että kyse on ehkäpä asioista, joista en halua välittää liikaa vain omaa näkemystäni. Ok.?:) Sen voin sanoa ajatuksistani, että pelon kohde voi kertoa ihmiselle ihmisestä _itsestään_ myös asioita, joita ihminen ei ilman pysähtymistä ajattelemaan välttämättä aina muuten näkisi, toki. Itsetutkiskelu ei varmastikaan ole ainakaan erityisesti pahaksi, jos jokin asia (kuten esimerkiksi oma ärsyyntyminen toiseen tms. vrt. muu tässä ketjussa puhuttu) herättää ihmisessä enemmänkin tunteita ja kysymyksiä.
Otan tuosta esimerkiksi jonkin lauseen:
***Sanoisin kuitenkin, että ei psykologistieteellinen puhe projisoinnista henkilökohtaisena mielipiteenäni musta mitään skeidaa ole.***
Kirjoittajan pitkitetty teksti ei tosiaan vakuuta minua. Olen ennenkin törmännyt tähän ilmiöön. Onko tarkoitus sotkea asia
Onko tämä jotakin puskan esittämää ns.tasokasta tekstiä?
Sanoisit suoraan, ettei projisoinnista puhe mitään skeidaa ole! (siis ei ole pskaa)
Tänkin voisit sitte perustella miten se liittyy aloitukseen, kun kysyttiin ärsyttääkö. Projisointi on sitä, että nimenomaan toiseen siirretään kaikenlaista mitä ei halua itsessä nähdä, huomata tai jopa tunteen tunteminen siirretään toisen tunnettavaksi.
Kuten tekstissä sanoit
***Ihmisessä on olemassa ikäänkuin mekanismi ärsyyntyä usein (mutta ei toki kaikissa tapauksissa ja aina)...***
Ihmisessä ei ole ikäänkuin mitään mekanismia ärsyyntyä tai varsinkaan usein. Kuten kiellät heti kaksikerroin sulkeissa. Kun tiedostamattaan projisoi.
Niinpä. Kysymys kuului ärsyynnytkö ja sitten tunnistat ärsytyksen aiheet omiksi vioiksesi, joita et kenties voi sietää...kun kerran ärsyynnyt. Tässä onkin jo monta mutkaa matkassa: Ymmärtääkö mikä ärsyttää, tajuaako, että se onkin omassa itsessä, tunnistatko onko asia toisessa vai itsessä, onko kuitenkin kysymys nuoren klopin paskapäivästä jne.
Joo kysymys ei edes ollut projisoinnista (omien juttujen siirtämisestä toiseen) vaan nimenomaan päin vastoin toisen ominaisuuksien tunnistamisesta omassa itsessä.
***En usko, että ihminen näkisi toisessa vain "itsensä", mutta uskon, että ihminen näkee toisessa/toisen kautta oman kuvansa monissa tapauksissa realistisemmin.***
Kysymys oli siis, että ärsyttääkö peilikuvansa toteaminen, vaikka se todistettavasti olisi realistinen (epätodennäköistä)
______________________
Väitän, ettei puskilla ole edes tarkoituskaan vaihtaa ajatuksia tästä asiasta... vaan puska haluaa jotain paistattelua huomion valokeilassa.
_________
Joo ei jatkakaa vaan. Ei kiinnosta puskien aloitukset tänkään perusteella.
*huomenta :)*
En tässä odotellukaan mitään psykologian oppituntia, eli ei mitään loukkaantumisia muutenkaan täällä suunnalla. Niin ja nimenomaan ne omat näkemyksethän ne olis mielenkiintoisia. En todellakaan itse ole pelkoja ajatellut tältä kantilta. Ehkä mielessäni oli tällaiset oikeutetut pelot, kun onhan sitä todellakin aika lailla ihan "järjettömiäkin" pelkoja, jotka kokijalleen ovat kuitenkin täysin aitoja.
Vaan mielenkiintoisia ajatuksia.
Vielä ehkä tuosta, että jotkut eivät tunne joitakin tunteita. Eräs toinen tuttavani sanoo, ettei hän ole koskaan mustasukkainen tai kateellinen. Kyllähän minä häntä uskon. Sanoo kyllä toisaalta myös, ettei ole koskaan rakastunut, joten siinä voi olla se toinen puoli... Vaan jos vähänkään epäilen, ettei vaan kuitekin peitteleisi tunteitaan, niin suuttua hän kyllä osaa... Kyllä me ihmiset ollaan erilaisia, ja jokainen tunteekin ihan omalla tavallaan. Hyvä niin.
En ymmärrä viestiäsi, mistä tietysti pahoittelut. Kirjoittamastasi tuli mulle nimittäin lähinnä ainoastaan tuntuma, että haluaisit vain haastaa riitaa(?) kanssani, mikä on mielestäni vähintäänkin vähän erikoinen reaktio pohdiskelevaan ja hyväntahtoisessa mielessä kirjoitettamaani viestiin. Voin suoraan kertoa, että en yhtään halua ja aio ainakaan alkaa riitelemään kanssasi, nimim. rusalkaa.:) Se ei kiinnosta.
Kirjoitit:
"Voi mitä liirumlaarumia
rusalkaa 10.9.2008 klo 07.11
Otan tuosta esimerkiksi jonkin lauseen:
***Sanoisin kuitenkin, että ei psykologistieteellinen puhe projisoinnista henkilökohtaisena mielipiteenäni musta mitään skeidaa ole.***
Kirjoittajan pitkitetty teksti ei tosiaan vakuuta minua. Olen ennenkin törmännyt tähän ilmiöön. Onko tarkoitus sotkea asia
Onko tämä jotakin puskan esittämää ns.tasokasta tekstiä?
Sanoisit suoraan, ettei projisoinnista puhe mitään skeidaa ole! (siis ei ole pskaa)"
Silleen... Ensin teilaat viestisi otsikossa kaiken kirjoittamani asiasisällön "liirumlaarumiksi". Kiva ja hyväntahtoinen ele, niinkö? Sen jälkeen yrität mitä ilmeisimminkin väittää, ettei mulla olisi _oikeutta_ olla kirjoittamastani asiasta sitä mieltä, mitä olen. Anteeksi, mutta enemmän kuin vähän huvittavaa, enkä ymmärrä motiiviasi kerrassaan yhtään...
En kait mä nyt voi sanoa ehdottamallasi tavalla esimerkiksi,"ettei puhe projisoinnista mitään skeidaa ole!", koska halusin viitata psykologistieteelliseen puheeseen projisoinnista ja sanoa mielipiteeni, että että ei _psykologistieteellinen_ puhe projisoinnista mun mielestäni mitään skeidaa ole. Jos olisin sanonut ehdottamallasi tavalla, että "ei puhe projisoinnista mitään skeidaa ole!" ja vielä oikein huutomerkin kanssa, tarkoittaisi se sitä, että uskon _kaikenlaiseen_ (=psykologistieteelliseen = siksi, että termi "projisointi" kuuluu psykologian alaan...) psykologistieteelliseen puheeseen projisoinnista ja että olen siinä lisäksi vielä joku aivan erityinen asiantuntija, enkä minä ole sitä mieltä.:DD Et luultavastikaan voi pakottaa mua olemaan sellaista mieltä, jollei mielipiteeni ole sen suuntainen, eikös niin?:/
"Tänkin voisit sitte perustella miten se liittyy aloitukseen, kun kysyttiin ärsyttääkö. Projisointi on sitä, että nimenomaan toiseen siirretään kaikenlaista mitä ei halua itsessä nähdä, huomata tai jopa tunteen tunteminen siirretään toisen tunnettavaksi"
Kiitos vain, mutta sinun ei ole välttämätöntä selventää mulle sellaisten käsitteiden sisältöä, jotka ovat itselleni kuitenkin kohtuullisen itsestäänselviä ja minkä seikan olisit varmastikin myös aiemmin kirjoittamastani huomannut, jollet olisi tarkastellut kaikkea kirjoittamaani ainoastaan vihamielisestä- tms. negatiivisesta perspektiivistä. Saatan mahdollisesti tietää näistä asioista ehkäpä jopa paljon enemmänkin kuin sinä, mutta enempää en siihen asiaan ota kantaa, koska nyt on olemassa kysymysmerkkejä, joiden sisältöä en epärelevantilla tavalla ole yhtään ollenkaan(kuten jo ylläkin ilmaisin) kiinnostunut selvittämään. Sen verran sanon kuitenkin, että aloituksesta tuli muunmuassa käsite projisointi mulle mieleen, ja mielestäni en ole sulle tilivelvollinen selvittämään, että miksi juuri se käsite tässä keskustelunkulussa sattui mieleen juolahtamaan... Arvaas miksi? No siksi, ettei sellaisessa olisi mitään järkeä. En mäkään tule sulta keskustelupalstalla _vaatimaan perusteluita_ , että miksi satuit ajattelemaan jotakin tiettyä asiaa, jos viestisi sisältö vain muuten on asiallinen. Toivoisin, että sinä toimisit samalla tavalla mua kohtaan.:)
Mun tähän ketjuun kirjoittamani viestit olivat perussävyltään ystävällisiä. Jollet huomannut sitä, ihmettelen. Lisäksi toivon, ettet pykää tuota ilmiselvää "puskakirjoittajiin" kohdistuvaa vihamielisyyttä yhtään enempää aiheetta niskaani.
Kirjoittamastasi vielä...En valitettavasti voi laajemmin ottaa muuhun kirjoittamaasi kantaa, koska sulla on mielestäni aivan liian laveaa tulkintaa tossa mukana. Mikään kirjoittamissani viesteissä ei esimerkiksi viittaa erityisesti juuri siihen, että mä henkilökohtaisesti olisin jollakin tapaa erityisesti "ärsyyntynyt". Jos luulet niin, on se sinun omaasi ja varsin mielikuvitusrikasta tulkintaasi. En myöskään aio ottaa kantaa tuohon muuhunkaan tässä yhteydessä kummallisen sorttiseen kirjoitustyyliini takertumiseesi, koska siinäkään ei olisi mitään mieltä, eikä rakentavalla tavalla järkeä. Kyselit esimerkiksi, että oliko _mun_ tarkoitukseni "sotkea asia"...Ei kuule ollenkaan, mutta arvaas miltä toi sinun mun persoonaani takertuminen tällaisessa asiayhteydessä näyttää...
Toki hyvää päivänjatkoa myös sinulle kuitenkin.:)
eiköhä ne oo ittensä totaaliset vastakohdat ja niistä sit ne hlökoht pahimmat jutut, jotka alkais pidemmän päälle riepomaan.
niit sit toteutuu eri ihmisis erilailla.
ehkä voi olla sellasii ihmisii maailmas, et niit pännivii juttui ei olis niis ollenkaa. mut enempi se on sitä, et joitain juttui sietää parmmin, kuin jotain toisii, eikä ne sit pitkäs juoksus merkkaa, vaiks voi hetkellisesti ottaa aivoon.
ketään oo täydelline. ja välil toivoo aina sit sitäki, et ne muut ymmärtäis ja antais anteeks niit tän omii vinksahduksii. et se olis tasapeli sit kuitenki.
sitä ei oikee osais sanoo, et ettiikö ihmiset itteesä toisist ihmisist. ehkä se vois olla jotai yleise inhimillisyyde ettimist ja löytämist, ei mitää ihme erikoisvittumaisuuksie poissulkemist.
tarkentais toho:
"eiköhä ne oo ittensä totaaliset vastakohdat ja niistä sit ne hlökoht pahimmat jutut, jotka alkais pidemmän päälle riepomaan."
siis totaaliset vastakohdat raivostuttais siinä tapaukses, et niit toisen juttui ei vois ymmärtää. et jos on vaiks vastakohta, ni ei se mikää huono asia oo, jos kuitenki ymmärtäis niit toise juttui. aika monesti ystävät on aika äärilaitaa keskenää.
et asioit voi hoitaa nii monel eritaval.. se oma tapa ei oo läheskää ainoo oikee.