Mitä mieltä olette tallaisesta:
seurustelukumppani tekstailee entisen työkaverin kanssa (vastakkaista sukupuolta) ja tekee sen salaa eikä kerro tästä uudesta kaverista mitään. Sitten saat selville asian ja että he ovat myös selkäsi takana tavanneet. Asiasta keskusteltaessa kumppaninne pyytelee anteeksi ja perustelee salailuaan sillä että pelkäsi sinun olevan niin mustasukkainen että olisit kieltänyt uuden ystävän. Ja että yleensä työkavereihin voidaan pitää yhteyttä jälkeenki päin. Nyt hän tapaa taas tämän ystävän mutta tällä kertaa kertoo siitä sinulle.
seurustelukumppani tekstailee entisen työkaverin kanssa (vastakkaista sukupuolta) ja tekee sen salaa eikä kerro tästä uudesta kaverista mitään. Sitten saat selville asian ja että he ovat myös selkäsi takana tavanneet. Asiasta keskusteltaessa kumppaninne pyytelee anteeksi ja perustelee salailuaan sillä että pelkäsi sinun olevan niin mustasukkainen että olisit kieltänyt uuden ystävän. Ja että yleensä työkavereihin voidaan pitää yhteyttä jälkeenki päin. Nyt hän tapaa taas tämän ystävän mutta tällä kertaa kertoo siitä sinulle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On tuttua meilläkin. Asioista on sovittu tekemään niin ettei mitään salattavaa eikä peiteltävää ole, mutta kuinka ollakkaan aina vaan avopuolisoni tekee asioita salassa.
Minusta asiat olisi paremmin jos ja kun pystyisi puhumaan eikä tarvitsisi mitään salata.
Enempi minä suutun jos saan tietää että on jotain tehty salassa.
nii samaa mieltä oon... se just mustasukkaseks tekee ja pistää epäilemään voiko luottaa jos toinen ei voi kertoa suoraan. eihän siinä mitään jos puhtaasti kavereita ovat mut siinä ei pitäis olla silloin mitää salailtavaa. oma kumppani kerto entisen suhteensa vaikuttaneen tässä salailuun, koska se kariutui toisen liiaaliseen mustasukkaisuuteen...
sanasi tulisi mun päästä =)
Meillä kanssa puhuttiin suhteen alkaessa tästä että kaikesta puhutaan ja ollaan avoimia. Kavereita saa kyllä olla mutta niistä kerrotaan ja puhutaan. Mutta mutta... kuinkas kävikään. Ihmettelen vaan miksi suhteet muuttuu tällaisiksi ihme salailu jutuiksi ja ei luoteta siihen elämän kumppaniin edes sitä vertaa että voisi suoraan puhua.
Mikä ihme on se että ei voi kertoa asioita suoraan? Onko se sitä lopun alkua vai mitä?
toivottavasti ei olis lopun alkua. ehkä se vaan sovitaan avoimuudesta koska toivotaan kumppanin olevan avoin ettei tulisi ite mitenkään petetyks ja sitten kun olis oma vuoro puhua ni ei uskalletakaan sanoa kun pelätään miten toinen sen ottaa ja luullaan että helpompi vain ettei toinen tiedä mitään.. vaikka eihän se niin oo, paljon helpompaa olla kun moelmmilla ollaan avoimia :/
se on... Kyllä mä koitan kaikki puhuu mitä mielellä on mun puolisolle. Mutta kun ei ole saanut vastakaikua ja pelkkää puhetta työstä ja työntekemisestä niin sitä vaan vaipuu sisimpään ja pitää asiat sisällään.
Jollain keinoin asioista pitää saada puhua. Ja pystyä siihen. Itse jätän asioiden setvimisen yleensä siksi että pelkään toisen reagointia asiaan. Ja sen takia minä joudun itse sitten ihan vaan kärsimään siitä että toinen tekee salassa asioita eikä puhu.
Toisinaan tuntuu että ollaan vaan kavereita :(
Vähän sama juttu että olen minäkin huono yleensä puhumaan, mutta en koskaan tee salaa mitään seläntakana että sen verran pystyn mainitsemaa asioista. oletko puhunut tuosta puolisollesi miltä sinusta tuntuu ?
sitä koittaa puhua ja sovitaan että asiat puhutaan eikä salata. Mutta todellakin mutama viikko kestää niin ja sitten kaikki menee taas samanlaiseksi.
Siksi koitan epätoivoisesti järjestää viikonlopuksi aikaa vain meille. On pakko saada aikaa yhdessä ilman että siinä on lapsia tai sukulaisia pyörimässä ympärillä.
Ei homma toimi jos asioille ei jotain tee...
No, en ota enempää kantaa mutta tuli mieleen, että luottamuspulan se ainakin aiheuttaa ja sillä keinoin ehkä hankaluuksia jatkossa. Ja kun luottamuspulahan on eri asia kuin mustasukkaisuus.