Onko olemassa naisia...?

mun mies pystyy keskustelemaan mun kanssa mielenkiintoisesti mistä vaan. Se olikin yks asia mikä herätti kiinnostuksen, juttu luisti hyvin. Mutta eihän se yksin riitä, pitää olla kans fyysistä vetovoimaa, että mies on "oikeaa tyyppiä".

Ei johdu keskustelutaidosta jos mies jää kaveri-osastolle vaan siitä ettei hän ole muuten kiinnostava tapaus.

ehdottoman tärkeää, et pystyisin oman mieheni kanssa puhumaan ihan mistä vaan. Niin et se on mulle hyvä ystävä ja uskottu, luotettava ja niin, että koen että se on mun puolella, että vedetään yhtä köyttä.

yksi tärkeimmistä asioista.

Pitää pystyä keskustelemaan aivan mistä vaan. Meidänkin suhteessa alkuun keskusteltiin kaikesta ja jaettiin kaikki, mutta ajan myötä se keskustelu on siirtynyt työtasolle...
Mitään muuta kaipaisikaan kun keskustelutaitoista miestä!

Minun ukko kun ei tahdo saada sanaa suustaan. Joskus aikoinaan yritin jostain keskustella, mutta häntä rupesi ahdistamaan.. On niitä sitten pölöttäviäkin ukkoja, kuten minun veli, mutta sellainen välimuoto olisi hyvä: että puhuttaisiin silloin kun on asiaa ja aiheesta, ja että ylipäätään se suu saadaan auki muutenkin kuin kuorsatessa ja syödessä.

mä taas ehdottomasti diggaan miehiä, jotka pystyy keskusteleen aiheesta kuin aiheesta. Tosi mielenkiintoista. Ei sellasen miehen kans saa mistään mitään aikaseks, joka ei osaa/halua jutella kuin jostain hyvin rajatuista aiheista.

Toisaalta parhaat kaverisuhteet on myös niihin tietty, joiden kans voi jutella kaikenlaista. Mut en mä kiinnostuis silti muunlaisista..

minä olen mieluiten miehen kanssa joka osaa keskustella kuin että ei osaa ja mulla miesystäviä monia siis kavereita joiden kanssa ei seksuaalista ja tietyt tyypit ovat entistä kiinnostavampia mitä paremmin he osaavat puhua.

Kyllä oikeasti avoin ja keskustelukykyinen Mies on unelmani. Liikaa kokemusta miehistä, joilla menee pupu pöksyyn heti, jos keskustelu käsittelee vaikkapa ikäviä asioita, kokemuksia jne. Juuri ikävien asioiden jakaminen on suhteessa tärkeää. Mitä teen miehellä, jolle en voi purkaa sydäntäni ja sisimpiä asioitani. Iloisten ja mukavien asioiden lisäksi niitä nurjempiakin asioita!

Viimeinen miesystäväni totesi joskus (kertoessaan exästään), ettei tykkää valittamisesta. Silloin mietin, että mitähän tästäkin tulee. Oma elämäni ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Aika kamala ajatus, että joutuisin salaamaan ajatuksiani häneltä. No, ei siitä jutusta sitten pitkää tullutkaan. En voisi ikinä ajatella tulevaisuutta ihmisen kanssa, jonka kanssa en voi oikeasti PUHUA!

Tietenkin tarvitaan sitä kuulua kemiaa, intohimoa jne. jotta suhteesta tulisi suhde, ei kaveruus...

Mielestäni keskustelutaito on todella tärkeä ominaisuus miehessä. En mää ainakaan halua suhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa en voi keskustella asioista.

Mitä tekisin miehellä jonka kanssa ei voi keskustella asioista? Ei pelkkä seksi ja läheisyys riitä luomaan hyvää suhdetta, ainakaan pidemmän päälle.

Se on tärkeintä pitkässä suhteessa että miehen kanssa on myös kaverillinen suhde kaiken muun lisäksi. Kyllä miehen täytyy osata keskustella ja sitä kaipaan välillä enemmän kuin seksiä jos meillä ei ole miehen kanssa ollut aikaa toisillemme kaiken perhe ja työ ym kiireen keskellä.

Itse olen ehkä kummallinen, mutta en oikeasti ikinä ihastu miehiin, joiden kanssa en ole koskaan jutellut. Toisin sanoen ihastun vasta sitten, kun kaverustuminen/ystävystyminen on jo lähtenyt käyntiin. Minulla on aika paljon miespuolisia ystäviä ja kavereita ja suurin osa menneistä ihastuksistani löytyykin siitä joukosta.

Mutta sitten siinä on taas se ikävä puoli, että vaikka olisi ihastunut, hyvää ystävää ei ehkä uskalla lähestyä muuna kuin ystävänä. Tälläkin hetkellä olen pattitilanteessa, eli olen ihastunut hyvään ystävääni, mutta en uskalla ilmaista sitä hänelle. Pelkään, että välimme viilenisivät, jos hän ei olisikaan kiinnostunut. Plaah. Pitäisi varmaan löytää jokin toinen taktiikka.