En nouse sängystä sun kanssa, en tee tätä sun kans, mulkoilevia katseita, älä piinaa mua enempää etten hermostu enempää-kommetteja.. Tätä siis välillä, useimmiten aamuisin. Tiedän, ettei muksuni ole aamuihminen, mutta aina tulee itselle pahamieli, että miksi minun kanssa asiat pitää mennä niin vaikean kaavan mukaan, vanhempien kanssa usein paljon helpommin.
Yritän toimia järjestelmällisesti, liikoja nipottamatta ja antaa kuitenkin selkeitä ohjeita sekä lapselle tunteen, että luotann, että hän osaa asioita itsekkin hoitaa. Vaikea varmasti antaa vinkkejä tilanteeseen, jota ei itse näe, mutta olisin tosi kiitollinen kaikkiin hyviin vinkkeihin joita lasten kanssa voi vaikeissa tilanteissa käyttää, esim. kyykisty lapsen tasolle ja perustele pyynnöt / kiellot yms.
Yritän toimia järjestelmällisesti, liikoja nipottamatta ja antaa kuitenkin selkeitä ohjeita sekä lapselle tunteen, että luotann, että hän osaa asioita itsekkin hoitaa. Vaikea varmasti antaa vinkkejä tilanteeseen, jota ei itse näe, mutta olisin tosi kiitollinen kaikkiin hyviin vinkkeihin joita lasten kanssa voi vaikeissa tilanteissa käyttää, esim. kyykisty lapsen tasolle ja perustele pyynnöt / kiellot yms.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kenties?
esim. se kumpi on eka olkkarissa saa sen ja sen. Telkusta alkaa se ja se, kumman valitset? niin ettei lapselle jää kyllä tai ei vaihtoehtoja vaan jompikumpi "kyllä-vaihtoehdoista."
Saaliksi vielakin kay meidan ensimmaista aupparia. Poikamme (silloin 6v)oli alussa ensimmaiselle aupparillemme tosi hankala. Ei sen takia, ettako olisi ilkea tai haluaisi tietoisesti olla hankala, mutta pienen pojan oli todella hankala hyvaksya, etta aidin oli "korvannut" nuori tytto.
Nyt vuoden jalkeen poika on tottunut au pair konseptiin ja kaikki sujuu ihan ongelmitta. Poika tykkaa aupparista ja aamuiset akaisyydetkin on vissiin hellittaneet.
Au pairin saapuminen taloon on kova juttu kaikille. Au pair on peloissaan, lapset on viela enemman peloissaan ja vanhemmatkin huolissaan, mutta kun tasta ajasta selviaa ja asioihin tottuu, niin yleensa rutiini alkaa sujumaan ihan hyvin.
Onnea matkaan!
iso juttuhan se on jos vieras ihminen ottaa komennon ku vanhemmat eivät ole paikalla.
Täällä pienin ei ekoina päivinä antanu mun tehä mitään sen kanssa,ei lukee kirjoja eikä auttaa syömisessä, komens pois ja pyys äitiä auttaan. Jotenkin sitten yhtenä päivänä keksittiin yhdessä kiva palloleikki ja sen jälkeen pikkuhiljaa meistä on tullu kaverit, poika tulee ite kirjojen kanssa ja istuu syliin kattoon telkkaa.
Kärsivällisyyttä vaan jos et siis oo mahottoman pitkään siellä vielä ollu, vaatii aikaa totutella uuteen ihmiseen. Mietin et äkäpussis varmaan saattaa testata sua et miten pitkälle voi mennä oman pään mukaan, uskaltaako uus hoitaja vetää rajoja. Siinä mielessä ei kannata joustaa liikaa ettei lapsi pääse "niskan päälle":) Kyllä se varmaan siitä alkaa helpottuun!
Kiitos kovasti vastuksistanne. Olen tosiaan perheen uusi auppari, joten varmaan kyse on vielä alkukankeudesta ja minun hermojen testaamsesta.. En tosin ole perheen eka auppari, joten aupparit ei ole uusi juttu lapsille. Tietty se on lapsillekkin vaikeaa, kun jälleen kehissä on uusi tyttö ja uudet säännöt.
Otin tänään aamiaispöydässä puheeksi (tyttö tosin peitti korvansa ja ärisi ja mutisi vastaan, mutta välillä jotain vastasi eli kuunteli kyllä), että atson vielä pari aamua, ja jos käytös aamuisin ei ala olla vähän ystävällisempää (ilopilleri ei tiettytarvi aamuisin olla), niin siitä seuraa jotain seuraamuksia illaksi, kuten ei pyöräilyä, herkkuja tms.
Toivottavasti se tästä alkaa rullaantuun! :-)
Tuli mieleen, että oliskos osasyynä liika vähän unta? Lapsilla toi unentarve vaihtelee eri kausina, et jos kasvavat niin tarviivat enemmän unta. Sitä on joskus vaikea nähdä, varsinkaan vanhempien jos ne ei ole aamulla herättelemässä. Et pystyisi ehdottelemaan, josko isäntäväki laittaisi lapsen puoli tuntia aikaisemmin illalla nukkumaan ja voisit katsoa onko siitä apuja? Tsemppiä.
Perheen kolme vuotias on joskus tosi hankala, mutta usein auttaa kun sanoo etta ok, ma menen ja kirjoitan joulupukille etta sa et oo kiltti poika, niin sitten se huutaa aina etta dont! Siihen toimii ainakin se, etta antaa kaks vaihtoehtoa joista se valitsee, just etta joko sa laitat noi housut jalkaan tai sitten ma kirjotan joulupukille. Mutta tollasta uhkailua ei kannata kylla joka tilanteessa kayttaa koska sitten se ei toimi enaa.