Missä määrin koette lihomisen pelkoa? Itselle on alkanut tulla sellaista. Nyt kun olen laihtunut ja ihmiset kehuvat muodonmuutostani, pelkään lihomista entistä enemmän.
Tiedän kyllä, että elintapojen pitäminen terveellisinä ja ruokavalion kanssa skarppaaminen auttavat, mutta jos mopo karkaakin käsistä taas...ei vaikka jaksa enää esim. raskaan elämäntilanteen vuoksi huolehtia painostaan?
Tai voiko paino nousta jopa ilman syytäkin?
Tiedän kyllä, että elintapojen pitäminen terveellisinä ja ruokavalion kanssa skarppaaminen auttavat, mutta jos mopo karkaakin käsistä taas...ei vaikka jaksa enää esim. raskaan elämäntilanteen vuoksi huolehtia painostaan?
Tai voiko paino nousta jopa ilman syytäkin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
etukäteen pelätä.Pelkää sitten kun on jo aihetta. Sitä paitsi, koska tiedostat sen itse pelkäämällä lihomista, niin et varmaankaan anna sen tapahtua?
Jos paino alkaa "mystisesti" nousta useita kiloja ilman syytä, on hakeuduttava lääkäriin, sillä se on oire jostakin, sitä ei tapahdu yleensä ilman syytä. Mutta tällä hetkellä kehottaisin ottamaan rennosti ja nauttimaan muodonmuutoksesta.
Luulenpa että, kun olet kerran saanut painon pudotettua, ja samalla huomannut miten paljon helpompaa elämä on ilman ylimääräistä läskiä kannattevana, huomaat kyllä ajoissa jos mopo alkaa pyrkiä pusikkoon.
Sitä paitsi mielestäni, jos olet tehnyt elämäntapa remontin kunnolla, ei sinulla ole mitään hätää. Välillä saa herkutella, eikä siitä koituvaa kiloa tai paria kannata surra,sillä paluu entiseen terveelliseen elämään saa sen turvotuksen häviämään ja painon laskemaan siihen mitä se on ollutkin. Eli tuo kilon parin vaihtelu sinun tulee sallia itsellesi, se on mielestäni normaalia, mutta jos puhutaan jo viidestä kilosta, hälytyskellojen tulee soida siinä vaiheessa.
Hei Kyselijä!
En tiedä lohduttaako, mutta et ole ollenkaan ainut, jolla on samanlaisia fiiliksiä laihtumisen jälkeen. Olen itse laihtunut hitaasti ja nyt olen alkanut saamaan kommenttia siitä, kuinka olemukseni on muuttunut. Kivaltahan se tavallaan tuntuu, mutta samalla ahdistaa se, että kuinka kauan siitä pysyy tässä painossa. Kohta ihmiset varmasti päivittelevät lihoamistani, vaikka eihän muiden mielipiteistä pitäisi ottaa niin suurta stressiä. Kyse on sinusta, ja sinun terveydestäsi.
Mielestäni laihduttaminen ei ole mitään verrattuna siihen stressiin, jonka saa kaupan päälle. Stressi nimenomaan siitä, että pitää painonsa samoissa lukemissa. Nyt, kun laihduttaminen on kestänyt monia, monia kuukausia, tuntuu myös siltä, etten tiedä, kuinka minun tulisi syödä, että säilytän tämän hetkisen painoni. Ilmeisesti syön vieläkin liian vähän, sillä viime aikoina minulta olen lähtenyt jälleen kilo pois. Sitä taistelee sen kanssa, että mikä on riittävästi, ei liian vähän, eikä liian paljon.
Koska olen itse saavuttanut tavoitepainoni jo jonkin aikaa sitten, ei stressi ole ollenkaan niin valtava. Tasapainon voi kyllä löytää, mutta se vaatii aikaa ja työtä. Ja jos elämässä sattuu ikäviä asioita, pitää sallia itselle se, ettei jaksa liikkua yhtä ahkerasti, kuin normaalisti, mutta on samalla hyvä muistaa se, että suklaata syömällä ei voi parantaa maailmaa.
Ja koska "laihduttaminen" on ollut minulle ennen kaikkea asennemuutos ruokaa ja liikuntaa kohtaan, uskon, että en enää aivan helpolla palaa vanhoihin tottumuksiin. Eikö sitä sanota, että ruoalla laihdutetaan ja liikunnalla säilytetään paino?! Eli liikunnaniloa! : )
Täällä myös pientä lihomiskammoa ilmassa, etenkin kun niin on jo kerran käynyt.
Laihutin 84 kilosta(lihoin 73 kilosta 84 kiloon vuodessa, kun muuten paino aina ollut 70-73 välimaastoa!) 65 kiloon (meni joku reilu vuos, eli hitaasti laihuttelin), pituutta on sen 173cm.
Toukokuussa 2008 olin siis sen 65 kiloa - ja sitten tuli kesäloma. Olin sitten innoissani, kun olin jo varsin hyvässä kunnossa entiseen painooni nähden - olin ehkä vähän turhankin tyytyväinen (kuitenkin kyseessä oli vielä välietappi, tavote oli laihtua vielä kesän aikana painoon 60-63kg) kun sitten ajattelin että "nyt kun oon suht hoikka, voin sitten syödä välillä vähän herkkujakin".
Typerää. Erityisesti kun talvella harrastamani jumpat loppuivat ja kesällä kävelin vain vähän - siinä kaikki liikunta. Ei tietänyt hyvää.
Paino nous syksyyn mennessä 69( 1,5 kiloa turvotusta moskaruuasta-> 70,5) kiloon, eli 4-5 kesäkiloa. Kyllä rupes hatuttaa, etenkin kun annoin itseni lihoa enempi kuin 2 kiloa - kilot tuli aika vauhilla ja salakavalasti.
Erityisesti ensin tuntu, että "Hei! Mähän saan syyä aika paljonkin ja silti paino ei nouse! Herkkujakin!" Se, että jätin ruokapväkirjan (JA LIIKUNNAN) lomaksi miltei kokonaan koitu mun turmioksi - en sitten osaa olla ilman sitä. Päiväruuat ja muut tuli hoidettua kunnolla - oonhan ruokarempan tehnyt, mutta sitten kaikenlainen grillaus ja muu kesäruoka ei tehnyt hyvää.
Nyt oon sitten TAAS laihutellut (-3,5 kiloa 4 vkossa) ja paino on sen 67kg. Ekat 2 kiloa lähti hirveellä vauhilla, olivat mitä lie edellispäivien herkkuturvotusta.
2 kiloa enää välietappiin - siihen missä vielä toukokuussa 2008 olin - ja siitä sitten vielä hieman alas, että viimonenkin masun pömppäkohta kiinteytyy.
Kysymys kuuluu, onnistunkohan tälläkään kertaa säilyttämään painon 65 kilossa - saati sitten sen alapuolella.. :(((
Tuntuu jopa helpommalta olla laihiksella - painonhallintavaihe ihan kammottaa - LIHON KUITENKIN heti kun kaloreita nostaa. Ja sitten, mitä ruokapäiväkirjaan tulee - tuntuu, että oon tuomittu pitämään sitä sitten koko loppuelämäni, ettei vaan kiloja tuu takas. En haluais enää laihutella tän jälkeen, kun oon jo kohta kaks vuotta sitä tehnyt. Ruokapväkirjoja on ihan kiva pino.
Sekin alkaa tympiä. Aina katottava, että kalorit pysyy 1300-1500kcal, etenkin jos ei sinä pvänä liiku.
Onhan se tietty niin, että jos haluan painaa sen väliltä 60-65 kiloa, mikä on 173cm pitkän henkilön BMI:n alamaastoa, pidempää kuin vain HETKEN, niin töitä sen eteen pitää tehdä. Pitää vain valita, että syökö enemmän ja istuuko paikoillaan - painaen sitten enemmän - vai painaako sen, mitä toivoisi, ja liikkuu ja syö terveellisesti(vähemmän).
Syöminen kyllä pysyy kurissa niin kauan kun ruokapväkirjaa pidän ja lasken kalorit - syön protskuja, salaatteja jne ja määrät pitäs olla ihan kunnossa - ainut mikä nostaa kaloreita on sitten nuo herkut(ei mitään suuria määriä), mistä en halua aivan TÄYSIN pannaan.
Mietin sitäkin, että kannattaisko mun nyt 173/67kg hidastaa laihutusvauhtia, ettei kilot sitten tuu korkojen kera TAAS takasin? En haluu jojottajaks - tuo kesä jo säikytti. Etenkin kun aina kuulee, että sitten vaa lihakset lähtee ja rasva lisääntyy..:(
Kannattaako vielä laihuttaa
-500kcal vajeella ja pyrkiä -0,5 kiloon viikossa? Vai onko parempi laihutella esim -200 kcal vajeella ja parisataa grammaa viikossa?
Haluisin kroppaa kiinteemmäks -etenkin masua vielä vähän pois - mutta uskon, että jälkimmäinen ei lähde muuta kuin laihiksella. Ainakin itse huomasin, että masu lähtee paremmin kalorivajeella kuin niitä lihaksia tekemällä (tai ehkä oli yhteisvaikutusta?). En kuitenkaan haluis päätyä ns. "laihaläskiksi". Lisäks tuntuu, että mulla on taipumusta suht "suuriin" lihaksiin, etenkin pohkeissa, joten en hirveesti viittis alkaa pumppaamaan itteeni tangoilla.
Tahtosin kiinteen ja siron näköseks, vaikka oonkin aika pitkä ja suht leveäharteinen.
Joo, tuli vähä vuodatettua, kiva jos joku jakso lukea.
Kyl mä ainaki jaksoin lukea sun tekstin.
Oon kyl kuullu tuosta paljon, että painonhallinta on vaikeempaa kuin laihdutus. APUA. Mä en tottapuhuen ole eläissäni saanu itteeni laihutettua viel tavoitepainoon ja en ole kokenu sitä painonhallintaa ihan todella, mitä se on.
Koska oon siis elämäni ekalla ihan kunnon laihiksella ja kiloja oli siis siunaantunut melkein 40! Että on töitä!
Just tuo sudenkuoppa pitää sit tavoitepainossa muistaa, ettei ala luulemaan, että nythän mä voin vetää pitsaa ja kaikkee rasvasta ku oon kerran "normaali"...ihan kuin muutkin...
Ei ei, pois se minusta. Lihomisvaara on ainainen, se pitää kyl iskostaa itteesä niin että muistaa sen unissaankin.
Mullaki on ruokapäiväkirjoja jo nyt monta tullu, kirjaan kaikki ylös. Loppuelämä taitaa mennä sit vihkojen kans hengatessa. No, ei voi mitään. :s
Ylimääräisiä kiloja siis melkein 40 :D
Viel korjaan ettei se oo naurun asia että ylimääräistä oli noin paljon. Mut lähinnä "nauroin" sille, kun siitä korjaamattomasta lauseestani sai käsityksen, että painoin vain n. 40 kg. No, moni varmaan ymmärsi, mitä tarkoitin. :)
Kiitos :)Oon tämmönen luontainen työpöydänlaatikkokirjailija, niin aina vähä tekstit venyy :)
Kyllä, pitää nyt itelleenkin se iskostaa - taikka sitten tatuoida- päähän, että vaikka kui laihtuu, aina voi lihoa takaisin. Eläkäämme siis ainaisessa pelossa ;) Ehkä se on hyvä niinkin, kunhan nyt ei syömättä jätä. Mutta on tuo tosiaan vielä arvoitus, että mitenkä sitä pystys elää ilman sitä ruokapväkirjavihkosta..Ruokamäärät mulla on kondiksessa, herkutkin vähentyneet huomattavasti (enää pari palaa suklaata tai hirveempään himoon patukka kokonaisen suklaalevyn sijaan), mutta tuo, että jättäis kalorit kokonaan laskematta, tuntuu kyllä mahottomuudelta. Helposti sitä arvioi ne kalorimäärät mettään, jos ei ollenkaan laske.
Niin, ja onnea laihikseen, hiljaa hyvä tulee! :) Ja muista, että aina kilokin alespäin, puolikin, on jo voittoa!