Minun elämäni sisältö on mieheni ja lapseni.
Lapset yksi kerrallaan lähtevät luotani.
Niin kuuluu ollakkin.
Mieheni kuuluu arkeeni ja juhlaani.
Hänen kanssaan jaan kaiken. Työn ja vapaa-ajan ja toivottavasti vanhuudenkin?
Miksi minulla pitäisi olla omat ystävät joiden kanssa omat erilliset menot?
Naistenillat joissa pääosin morkataan omia miehiä ja katsellaan muita miehiä?
Onhan minulla ystäviä mutta he ovat myös mieheni ystäviä. Mieheni ystävät ovat minunkin ystäviä.
Liikumme kaikki yhdessä silloin kun tuntuu siltä.
Jotkut tutut naiset moittivat minua siitä että olen riippuvainen miehestäni mutta kertokaa mitä pahaa siinä on että on riippuvainen miehestään?
Kaikkihan ovat riippuvaisia jostakin.
Kuka tupakasta, viinasta ,urheilusta , pornosta tai musiikista ym.
Onko omasta miehestään riippuvaisena oleminen pahimmasta päästä?
Läheisriippuvaisuushan on oikeastaan hieno juttu?
Yhteisöllisyys ja ihmisläheisyys on nyky-yhteiskunnassa katoavaa ja tilalle on tullut
yksilökeskeisyys ja itsekkyys.
Mieheni on sanonut että minun pitääkin olla hänestä riippuvainen. Hänhän on mieheni.
Lapset yksi kerrallaan lähtevät luotani.
Niin kuuluu ollakkin.
Mieheni kuuluu arkeeni ja juhlaani.
Hänen kanssaan jaan kaiken. Työn ja vapaa-ajan ja toivottavasti vanhuudenkin?
Miksi minulla pitäisi olla omat ystävät joiden kanssa omat erilliset menot?
Naistenillat joissa pääosin morkataan omia miehiä ja katsellaan muita miehiä?
Onhan minulla ystäviä mutta he ovat myös mieheni ystäviä. Mieheni ystävät ovat minunkin ystäviä.
Liikumme kaikki yhdessä silloin kun tuntuu siltä.
Jotkut tutut naiset moittivat minua siitä että olen riippuvainen miehestäni mutta kertokaa mitä pahaa siinä on että on riippuvainen miehestään?
Kaikkihan ovat riippuvaisia jostakin.
Kuka tupakasta, viinasta ,urheilusta , pornosta tai musiikista ym.
Onko omasta miehestään riippuvaisena oleminen pahimmasta päästä?
Läheisriippuvaisuushan on oikeastaan hieno juttu?
Yhteisöllisyys ja ihmisläheisyys on nyky-yhteiskunnassa katoavaa ja tilalle on tullut
yksilökeskeisyys ja itsekkyys.
Mieheni on sanonut että minun pitääkin olla hänestä riippuvainen. Hänhän on mieheni.
Vastaukset 14
Vanhimmat
hyvä kirjoitus ja mielipide. Saat varmasti haukkuja "itsenäisiltä" tarvitsen-omaa-tilaa- ihmisiltä, jotka elävät suhteessaan vain 70%, ettei vain oma identiteetti karkaa (mikä ei tapahdu, vaikka toisen kanssa viettäisikin kaiken aikansa). Ihmiset eivät ymmärrä, että toiseen voi sulautua ja omaa rauhaa ei niinkään tarvitse.
Aurinkoista syksyä sinulle :) Et ole ainoa :)
olemme riippuvaisia toisistamme ja ikionnellisia siitä!
olen itsenäinen nainen, tapaan naisystäviäni myös ja tarvitsen heitä yhtälailla. Mutta meidän tapaamisissamme ei katsella muita miehiä saati morkata omiamme.
Sulla on vähän väärä kuva. Olet itse yhtälailla hyökkäävä muita kohtaan joilla on erilainen katsomus. Älä siis muiden reaktioita sinua kohtaan.
Jos olette molemmat tyytyväisiä tilanteeseen niin mikäpä siinä.
Minulla on kyllä omia naispuolisia ystäviä ja heidän kanssaan tapaamme, harrastamme ja teemme asioita yhdessä. He ovat minulle tärkeitä ihmisiä emmekä todellakaan heidän kanssaan hauku miehiämme tai katsele muita. Siinä suhteessa sinulla on jotenkin vääristynyt näkemys naisten välisestä ystävyydestä.
Joskus kokoonnumme porukalla niin että miehetkin ovat mukana ja kaikilla on mukavaa.
Minulla on myös omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, opiskelen mm. kieliä, mistä hommasta mieheni ei ole lainkaan kiinnostunut. Ei olisi mitään järkeä raahata häntä kursseille mukaan.
Sellainenkin näkökanta on, että eihän sitä aina saa koko loppuelämäänsä toisen kanssa olla. Voi tulla sairautta ja vaikka kuolemakin ja silloin olisi hyvä, jos olisi tukiverkkoja ja omia kiinnostuksen kohteita jotka auttaisivat eteenpäin elämässä. En tarkoita tätä pelottaakseni mutta tottahan on että harvoinpa sitä saa samana päivänä kuolla puolisonsa kanssa.
En vertaisi parisuhdetta tupakkaan, viinaan tai pornoon. Eihän näitä asioita voi rinnastaa millään tavalla.
Minusta tuntuisi pahalta, jos mieheni sanoisi, että minun kuuluu olla hänestä riippuvainen. Haluan mielummin haluta olla jonkun kanssa kuin että minulla olisi siihen velvollisuus tai jokin pakko.
Läheisriippuvuus taas on aivan eri asia, sairaus, joka ei ole koskaan uhrilleen hyväksi. Siitä saa tietoa esim. tukiaseman nettisivuilta.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=168
Jos sinulla on ongelmia läheisriippuvuuden kanssa, suosittelisin tutustumaan asiaan ja hakemaan apua.
Hetkessä eläminen on hyvä asia. YHdessä oleminen myös jos molemmat niin haluaa. Luopuminen tulee ja sit eletään siinä tilanteessa. Parisuhteessa saa olla riippuvainen toisesta. Joku ottaa koiran kun puoliso kuolee ja tulee riippuvaiseksi sitten siitä?
Tupakka ja viina tai mikä tahansa on myös riippuvaisuus.
Ei verattu parisuhteeseen mutta ovat myös riipuvaisuuksia.
Samoin kun liiallinen seksikin tai tietokone.
Niihin voi jäädä koulluun.
Hyvä jos jää omaan ukkoonsa koukkuun =)
Naistenillat missä morkataan omia ja katsellaan toisia on tosi yleisiä juttuja.Tieto.
Poikkeuksia tietenkin on.
omia miehiä ja katsellaan muita" ovat tuttavapiirissäsi yleisiä juttuja, kannattaa harkita tuttavapiirin vaihtamista.
Ystävissä on se hyvä puoli, että ei tarvitse tyytyä sellaisiin, joilla on huonot jutut.
Kyllä ystäväni katselisivat huuli pyöreänä jos alkaisin naistenilloissamme muita miehiä vahtaamaan. Meillä on tapana kokata, laittaa hyvät ruoat pöytään, avata viinipullo ja jutella kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Kulttuurista, politiikasta, harrastuksista, yhteisistä muistoista ja hauskoista sattumuksista elämässä. Jos jollakin on jotakin ongelmia ihmissuhteissaan, niistäkin voidaan puhua mutta aina hyvässä hengessä. Noloa olisi alkaa omaa miestään haukkumaan.
Joskus ulkoilemme, joskus saunomme, joskus käymme taidenäyttelyssä tai vaikka eläintarhassa. Uusia harrastuksia käymme kokeilemassa yhdessä, vaikka usein ne jäävät muutamaan kertaan. :) Hauskempi on keksiä aina jotakin uutta ja virkistävää.
Olen pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kunnollisia ystävyyssuhteita myös parisuhteen ulkopuolella. Ihmisen on hyvä ottaa välillä etäisyyttä ja saada uutta näkökulmaa asioihin. Silloin on myös jotakin uutta, mitä tuoda omaan parisuhteeseen. Haukkumisella ei ole tämän asian kanssa niin mitään tekemistä. Tieto.
Riippuvaisuus tarkoittaa vähän toista asiaa. Se tarkoittaa että on pakko tehdä jotain, vaikka se olisikin sinulle itsellesi vahingoksi. Ellet voi tehdä, niin saat ahdistuskohtauksia tai muutoin vaikeita oireita (paniikki, masennus...). eli lopputulos on, että koskaan ei ole hyvä ja tasapainoinen olo.
Eri asia on että tarvitaan toisia ihmisiä, ystäviksi, kumppaniksi, jakajaksi. Tasaveroisina. Se on hyvää "riippuvuutta".
Parisuhteessa liiallinen riippuvuus tukahduttaa toisen persoonaa. Siinä alkaa vaatimaan huomaamattaan ihan liian isoja asioita toiselta ja toinen voi kokea sen joko todella ahdistavana tai alkaa käyttämään valtaa. (kokemusta on)
Toinen ihminen ei koskaan voi elää sinun puolestasi (eli hän ei voi yksin antaa elämän tarkoitusta ja sisältöä), ajatella sinun ajatuksiasi, tuntea sinun tunteitasi - ne pitää tehdä ihan itse.
Vain pikkulapsi elää symbioosissa. Rakastuneena tämä symbioosi on tavallista, mutta sen pitäisi pikkuhiljaa kehittyä kohti aikuista itsenäisyyttä. Jos se jatkuu, se tavallaan toimii vastuun pakoilemisen muotona. Ei tarvitse ottaa itse vastuuta mistään, kun on se toinen, "aikuisempi".
Kahdella ihmisellä ei aina ole samanlaiset tarpeet ja mielenkiinnon kohteet. Hyvässä parisuhteessa kumpikin pääsee toteuttamaan sitä todellista itseään ilman että toinen kokee sen uhkana itselleen. Se tuo sitä rikkautta rakkauteen!
Ehkä sinun pitäisi tutustua kunnolla erilaisiin ihmisiin, jos kokemuksesi on noin nuiva naisystävistä. Kyllä puhumista riittää niin monesta asiasta. Oma mieheni ei kerta kaikkiaan jaksa käydä kovin syviä, analyyttisiä tai tieteellsiä keskusteluja, miksi minun pitäisi häntä kiusata niillä? Tai hänen minua jollain teknisillä ongelmilla?
Muista että toinen ihminen voi todellakin lähteä pois suhteestanne, periaatteessa milloin vain. Kuolla, vammautua, rakastua, kadota. Sen kun ymmärtää, ymmärtää myös mitä on elää jokainen hetki.
Minun elämäni sisältö on mieheni ja lapseni.
-No tässähän se on. Tärkeä perhe :)
Lapset yksi kerrallaan lähtevät luotani.
Niin kuuluu ollakkin.
-Niin kuuluukin :) Äiti kun pitää lapsiaan kädestä kiinni vain hetken vaan sydän kuuluu heille ikuisesti :)
Mieheni kuuluu arkeeni ja juhlaani.
Hänen kanssaan jaan kaiken. Työn ja vapaa-ajan ja toivottavasti vanhuudenkin?
-Ääks EIKÄ! Jee se ukko kuuluu joo automaattisesti arkeen ja juhlaan (jopa ikävä kyllä) vaan että vielä töihinkin ja kaikkeen vapaa-aikaan..!? x(
Miksi minulla pitäisi olla omat ystävät joiden kanssa omat erilliset menot? Naistenillat joissa pääosin morkataan omia miehiä ja katsellaan muita miehiä?
-Omat ystävät sen tähden, että voi joskus keskustella muistakin jutuista ja sellaisista kuvioista mitä se siippa ei välttämättä ymmärrä. Toisekseen saa uutta näkökulmaa asioihin. Naistenillat ovat hyvä ihme hauskoja!! Ei ukkojen kanssa pääse ikinä samalle tasolle, vaikka kuinka yrittäisi ja kuka sitä sanoo, että siellä niitä muita miehiä katsellaan? Miksei esimerkiksi naisia..? ;D
Onhan minulla ystäviä mutta he ovat myös mieheni ystäviä. Mieheni ystävät ovat minunkin ystäviä.
Liikumme kaikki yhdessä silloin kun tuntuu siltä.
-Hirvitys sentään, nousee ihan niskakarvat pystyyn. Mitenkä tässä tulee semmoinen olo, että teillä on siellä aikapommi muhimassa!?
Jotkut tutut naiset moittivat minua siitä että olen riippuvainen miehestäni mutta kertokaa mitä pahaa siinä on että on riippuvainen miehestään?
Kaikkihan ovat riippuvaisia jostakin. Kuka tupakasta, viinasta ,urheilusta , pornosta tai musiikista ym.
Onko omasta miehestään riippuvaisena oleminen pahimmasta päästä?
-Miksi taivaan tähden pitää lokeroitua vain yhteen osaan elämää? Miksi pitää sulloa itsensä joihinkin vatipäisiin kaavoihin ja ympätä itsensä sellaiseen porukkaan, joka kohta sanelee tyyliin mitä teet ja kuinka? Eihän tuossa ole mitään tolkkua!!! Eihän siinä kehity henkisesti yhtään mihinkään kun tuijottelee jatkuvasti vain putkella siihen metrin päähän eteensä varsinkin jos ja kun siinä on vielä komppaniallinen väkeä pitämässä sitä putkea väkipakolla siinä silmien edessä!
Läheisriippuvaisuushan on oikeastaan hieno juttu?
Yhteisöllisyys ja ihmisläheisyys on nyky-yhteiskunnassa katoavaa ja tilalle on tullut
yksilökeskeisyys ja itsekkyys.
-Tai sitten vapaus ja itsensä arvostaminen. Tasolta toiselle seilaaminen, oppiminen, kehittyminen, eteenpäin meneminen. Yhteisöllisyys ja ihmisläheisyys on toki ihan ookoo tiettyyn rajaan asti..
Mieheni on sanonut että minun pitääkin olla hänestä riippuvainen. Hänhän on mieheni.
-Ja katin kontit. Pönkität vain miehesi itsetuntoa tuolla jutulla, pohtisit vähän asiaa.. Todellisuudessa kun miehesi pitäisi ihan itse osata kehittää omaa itsetuntoansa ilman että vehkeilee toisten kustannuksella. Asioista pitää ja voi aina keskustella, jakaa asioita ja saada mielipiteitä, näkökulmia ynnä muita sen sellaisia vaan itse pitää osata päättää miten niillä kehittää ja vie itseänsä eteenpäin. Ei ikinä toisten kustannuksella nosteta omaa egoa ylös, ei tallota muita taikka sullota joihinkin viipperäkaavoihin. Tai imetä tyhjiin tai käytetä ideoita ominaan jnejnejne listaa voisi jatkaa tuomiopäivään asti.
:)
-"Omat ystävät sen tähden, että voi joskus keskustella muistakin jutuista ja sellaisista kuvioista mitä se siippa ei välttämättä ymmärrä. Toisekseen saa uutta näkökulmaa asioihin. Naistenillat ovat hyvä ihme hauskoja!! Ei ukkojen kanssa pääse ikinä samalle tasolle, vaikka kuinka yrittäisi ja kuka sitä sanoo, että siellä niitä muita miehiä katsellaan? Miksei esimerkiksi naisia..? ;D "
Minullakin on kyllä naispuolisia ystäviä, mutta ei heidän kanssaan voi keskustella kaikesta niinkuin mieheni kanssa. En voi sille mitään , että pystyn muutenkin tuntemaan itseni rentoutuneeksi vain miesseurassa; naiset ovat aina pitäneet minua jotenkin erilaisena.
Mieheni yrittää töniä minua mukaan "tyttöjen iltoihin"; en vaan tunne viihtyväni niissä...ajatusmaailma on niin vieras. Ehkäpä sitten olenkin kummajainen ja viihdyn mieluummin mieheni ja yhteisten ystävien seurassa!
ainakin vahvan naisen, en mitään läheisriippuvaista ripustautujaa. se ei ole seksikästä.
Niin miksei saisi olla riippuvainen läheisetä ihmisestään ns. terveellä tavalla?
Itse näen, että tällä asialla kuten muillakin on molemmat puolet. Tilanne kuvastaa, että suhteessanne menee hyvin. Välität ja toivottavasti puolisokin välittää sinusta. Perheen parissa viihtyminen on nyky-yhteiskunnassa hieno juttu.
Toisaalta ei kai se, että näkisit joskus ihan omiakin ystäviä teidän suhdetta huonontaisi???
Kerroit, että haluaisit viettää puolisosi kanssa myös vanhuuden päivät. Kuulostaa hienolta. Oletko kuitenkaan miettinyt, että entä sitten jos miehesi aika jättääkin esim. sinua aikaisemmin?
Tai entä, jos teillä hyvästä suhteesta huolimatta tuleekin jokin kerta riitoja tai muuta yllättävää? Eikö silloin olisi hyvä, että sinulla olisi, jotain "omaakin" ja ettet olisi täysin riippuvainen vaan tarvittaessa osaisit olla myös itsenäinen?
Ainahan sitä ajattelee, ettei itselle käy koskaan mitenkään, mutta elämä on sellaista ettei voi koskaan 100-varmasti tietää...
Eli hieno juttu, jos teillä menee puolison kanssa hyvin. Ei kannata kuitenkaan "polttaa siltoja takana" omiisikaan ystäviisi. Suosittelen kultaista keskitietä: molempia sopivasti. Itse sitten päätät otatko suosituksen vastaan vai et.
Kannattaa kuitenkin pohtia asioita vähän syvällisemmin. Kohtuullinen riippuvuus on hyvästä, mutta ei kannata koskaan heittäytyä liian riippuvaiseksi kenestäkään.
Kuulostaa todella ihanalta! Minusta tuo on juuri sellaista perhekeskeisyyttä josta itsekin haaveilen. Olisi ihanaa jos mies olisi ylpeä puolisostaan ja perheestään. Että häneltä löytyy munaa seistä sanojensa ja tekojensa takana, ja näyttää koko maailmalle: MINÄ olen valinnut kumppanikseni TÄMÄN NAISEN, ja häntä parempaa ei ole. Aina puhutaan siitä että miehen pitää saada kokea naisensa kunnioitus, jotta parisuhteella on mitään saumaa. Homma kulkee kuitenkin molempiinsuuntiin. Ja jos kumpikin on onnellinen ja tyytyväinen, ei ole tarvetta muuttaa mitään =)
Olkaa onnellisia te =)
En maalaile piruja seinille, mutta haluan olla realisti.
Lähipiiristä löytyy tarinoita, joissa tiiviisti miehessään kiinni ollut vaimo/tyttöystävä joutuu aivan vieraan tilanteen eteen: mies jättää.
Ei elämää saisi rakentaa vain yhden ihmisen varaan. Mitä tahansa voi tapahtua, vaikka rakkautenne olisi miten voimakasta tahansa.
Minä rakastan myös ystäviäni vaikka olenkin suhteessa. He tuovat mukavaa vaihtelua elämään, juttukumppaneita joilta saa uusia näkemyksiä ja ideoita elämään. Ja silti parisuhde kukoistaa.
Minulle oma aika, tai aika ystävien kanssa on todella tärkeää. En pystyisi peilaamaan elämää vain yhden ihmisen kautta.
Ennemmin minäkin olen mieheeni riippuvainen, kuin esim. tupakkaan tai viinaan..
Ja mieheenihän minä olenkin riippuvainen, ja minusta siinä ei ole mitään väärää...
Tai en nyt ihan täydellisen riippuvainen, vaan että vapaa-aikani vietän kaikkein mieluimmin hänen kanssaan, lähden ulos mieluummin hänen kanssaan, lenkkeilen, kokkailen, ja ylipäätään harrastan kaikkea kivaa juuri mieheni kanssa kaikkein mieluiten...
Kyllähän se nyt jo kertoo suhteestakin paljon, että viihtyy toisen kanssa noin hyvin, kuin että tulisi pelkästään yöksi nukkumaan viereen, jos sitäkään...