Minulla on ystävänä mies, jolle voin kertoa ihan mitä vaan ja johon luotan aivan täysin. Meilaillaan suunnilleen päivittäin ihan jokapäiväisiä asioita ja välillä vähän syvällisempiäkin tai jos on murheita tai ongelmia, niin sellaisistakin. Ollaan tunnettu kolme vuotta. Olin aikoinani hyvinkin ihastunut mieheen ja halusin silloin tietää, ettei meistä voisi ikinä tulla mitään sen enempää ja se asia selvitettiinkin pari vuotta sitten. Mies kun elää vieläkin sellaista perheenisän elämää eli tätä miestä olisi pitänyt odottaa aika pitkään. Eipä silti, olisin voinut vaikka 10 vuotta odottaakin... Mutta minusta ja hänestä ei siis tulisi koskaan mitään, koska hän on niin sanonut. Olemme vain hyviä ystäviä.
Kohtasin sitten miehen, johon ihastuin ja alettiin seurustelemaan. Kerroin tietenkin alkuvaiheessa tästä ystävästäni, taannoisesta ihastumisestani ja siitäkin, että pidetään yhä yhteyttä aika useinkin. Kommentointi oli että vai niin, semmosta, aika välinpitämätöntä siis. Ei siis vaikuta olevan mitenkään mustasukkainen ja hyvä niin.
Kysymys olisi, jos joku nyt tänne asti jaksoi lukea, että moniko hyväksyisi kumppaninsa kirjoittelun entisen ihastuksensa kanssa. Vai pitääkö ystävistä todellakin luopua, kun se oikea astuu kuvioihin.
Kohtasin sitten miehen, johon ihastuin ja alettiin seurustelemaan. Kerroin tietenkin alkuvaiheessa tästä ystävästäni, taannoisesta ihastumisestani ja siitäkin, että pidetään yhä yhteyttä aika useinkin. Kommentointi oli että vai niin, semmosta, aika välinpitämätöntä siis. Ei siis vaikuta olevan mitenkään mustasukkainen ja hyvä niin.
Kysymys olisi, jos joku nyt tänne asti jaksoi lukea, että moniko hyväksyisi kumppaninsa kirjoittelun entisen ihastuksensa kanssa. Vai pitääkö ystävistä todellakin luopua, kun se oikea astuu kuvioihin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
voi oikein puhua "siitä oikeasta". Jos aina karistaisi ystävät sitä mukaa, kun uusi kumppani tulee kuvioihin, niin ystäväpiiri saattaisi monilla vaihtua kovinkin taajaan tahtiin.
Jos kuvittelen, et mun miehel ois mun lisäksi joku toinen nainen ystävänä, niin se olisi ihan ok, varsinkin jos itsekin oppisin tuntemaansen naisen. Mutta en haluaisi, et mies valehtelisi mulle, ettei sillä ole tunteita sitä naista kohtaan, jos sillä olisi.
Olenkin vähän ajatellut, että pitäisikö hyväkkät tutustuttaa toisiinsa, olisi periaatteessa järjestettävissä. Heissä on kyllä paljon samaa, voisivat vaikka tulla toimeen keskenään...
"moniko hyväksyisi kumppaninsa kirjoittelun entisen ihastuksensa kanssa."
Mikäpä minä sinällään olisin sitä kieltämään, eli ilmeisesti hyväksyisin, mutta voisi siinä kyllä käydä niinkin jotta lähtisin itse kävelemään. Nimittäin jos tilanne olisi vaikkapa sellainen missä nainen olisi (ollut?) ihastunut tähän vastakkaista sukupuolta olevaan henkiystäväänsä saamatta vastakaikua tunteilleen, ja aikojenkin jälkeen edelleen tiukasti ja tiuhaan pidetään yhteyttä, niin tilannehan ei vaikuttaisi ollenkaan edulliselta uutta suhdetta ajatellen. Voisi jopa tulla mieleen että nainen hakee korviketta tms. elämäänsä. Uskoisin tässä tilanteessa eniten vaikuttavan juuri sen, siis jäisinkö pilkkimään vaiko en, mitä itse tuntisin kyseistä naista kohtaan.
Onhan tuossa sekin otettava huomioon, jotta on ehdottomasti parempi että kaikki tapahtuu avoimesti kuin siten, että niitä yhteydenpitoja tms. salailtaisiin.
**********
Mutta mitä tulee sinuun, niin mitäpä tekisit jos tämä ystäväsi alkaisikin lähestyä sinua siinä mielessä? Tekstistäsihän kun sohaisi silmään ehkä vahingossa tai ei-niin-vahingossa naputtelemasi sanavalinta "minusta ja hänestä ei siis tulisi koskaan mitään, koska hän on niin sanonut" vähän muutakin samansuuntaista.
Mutta itsepähän tiedät mitä tiedät ja tunnet.
jotainhan tässä on, kun tännekin tuli mieleen asiasta kirjoittaa. Hmmm, toivottavasti itse tiedän... Kiitos mielipiteestäsi, hra kp. ;)
Ole hyvä. Olenhan auki ympäri vuorokauden. Tai hmm, täsmennetään jotta "valot palaa mutta kukaan ei välttämättä ole paikalla".
Edellisessä suhteessa oli juuri tuo tilanne. Minua häiritsi se että oltiin viikottain tekemisissä entisen miesystävän kanssa. Hänen kansa juteltiin sellaista mitä ei minun kanssani voitu jutella. Tulkitsin että nainen tarvitsi kaksi erilaista miestä elämäänsä. Suhde kariutui alle kahdessa vuodessa, koska nainen oli selvästi henkisesti riippuvainen entisestään ainakin jollain tasolla. Se oli taas pois meidän suhteesta.
juttujasi.
että se juttu lakkaa ku itsestään. Sulle tulee joku muu joka hoitaa ne ystävän hommat ku luonnostaan eikä sulla jää aikaa niin paljon kavereille jostain on luovuttava ku ei sitä jätkää oikeen pysty kuttumaan tyttöjen iltaan. Sen kanssa kahville meno ei oo soveliasta, enkä usko että se viihtyy ukkoskaa kaa.
Mie oon hyväksyny sen toistaseks joka kerta, vaikka kyllähän se vähän arveluttaa, mut kyllä parisuhteessa pitää pystyy luottamaan.
"olemme vain hyviä ystäviä"...meinaako ystävyys sulle mitään?
mieti hetki. älä luovu ystävistäsi ihastuksen takia.
uusi ihastuksesi on kumminkin hetkellistä, mutta ystäväsi pysyvää.
tämä on naisille tyypillistä ja ainut asia jota vihaan naisissa....ne jättää mitä vaan että pääsee seukkaamaan...käsittämätöntä