Olen nyt seuraillut tätä palstaa jonkun aikaa, ja alkanut kiinnittää huomiota siihen miten ihmeessä täällä jatkuvasti on kirjoituksia (miesten?) joista paistaa kauhea viha ja katkeruus naissukupuolta kohtaan yleensä! ALuksi luulin että ne ovat suurimmaksi osaksi trolleja tms. mutta nyt on alkanut kylmätä... Itse olen ollut useammassakin väkivaltaisessa suhteessa; pitäisikö lakata ihmettelemästä miksi, kun miesten mielipiteet naisista ovat tätä luokkaa???
Toivoisin tosiaan asiallisia kommentteja varsinkin miehiltä!
Toivoisin tosiaan asiallisia kommentteja varsinkin miehiltä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Varmaan olet kuullut, että kun eläin ahdistetaan nurkaan ja ulospääsyä ei ole... Tiedäthän.
Olisko niin että suominaiset ovat innostuneet tasa-arvon nimissä ahdistamaan miehet nurkkaan?
Kenenkään ei pidä tietenkään hyväksyä väkivaltaa, ei naisiin eikä miehiin kohdistuvaa. Väkivalloista pahin, henkinen väkivalta, (naiset harrastavat sitä helevetin paljon omia puolisoitaankin kohtaan) niin, henkinen väkivalta tappaa sielun ja silloin tulee rumaa jälkeä.
Kun kaikki on mennyt ja mitään menetettävää ei enään ole niin silloin voi tehdä ihan mitä vain ekaksi mieleen tulee... Raivo...
Mustelmat paranee ja hampaat voi korjata, rikkinäistä sielua ei voi! Älkää luulkotkaan, että miehet selviäisivät ja olisivat särkymättömiä sama mitä teette.
Ei ihme, että suomi voi pahoin. Erityisesti halveksin niitä äitejä jotka lähtevät (tottakai lapset mukanaan) Kun on ollut niin tylsää, rakkaus loppui, uusi mies on parempi...
Vittu! Jos mies pieksee verille akkansa ymmärrän hyvin jos ero tulee... Mutta saatana jos noin hepposesti erotaan mitä nykyään täälläkin lukee, niin pysykää ikuisesti sinkkuina saatanan paskat!
Ja vaikken sitä erikseen maininnut niin tietenkin tämä koskee yhtä hepposesti lähteviä miehiä! KUOLKAA kaikki tunnevammaiset ääliöt!
kuka puhuikaan tunnevammasta?????
kyllä fyysinen väkivalta on pahempaa kuin henkinen. Itselläni on ikuisesti rautaa käsivarressa. Se ei parane, vaikka exän pahat sanat haalistuvat vähitellen. Mahdatko tajuta miten hauras ihminen fyysisesti on?
Eikä vain mielipide itseasiassa, vaan tosiasia. Sananlaskukin sanoo, että haavat paranevat, vaan sanat eivät unohdu.
Jos olet edelleen suhteessa väkivaltaiseen ihmiseen, muistat silti sanat paremmin kuin fyysisen väkivallan.
Suhteen, jossa on koettu väkivaltaa, jälkeen taas, ihminen muistaa paremmin varoa väkivaltaa.
Mieti itseäsi...mahdatko tajuta miten hauras ihminen on psyykkisesti? Pelkosi elää mielessäsi, oli se sitten pelkoa henkistä tai fyysistä väkivaltaa kohtaan.
Vanha sanonta sanoo, "ei haukku haavaa tee".
Mitähän mahtaakaan tarkoittaa?!
Olen ollut suhteessa väkivaltaiseen mieheen aikoinani. En kyllä muista hänen sanomisiaan, enkä koe niitä ahdistavina, mutta öisin unessani vieläkin välillä juoksen häntä karkuun...
Meidän suhteemme sairastui hänen mustasukkaisuudestaan, jolle ei ollut todellista syytä. Olin uskollinen loppuun asti. Hänkin sen sitten lopulta tajusi ja myönsi, mutta liian myöhään jatkoa ajatellen.
koskaan itse kokea fyysistä väkivaltaa. Siihen voi oikeasti kuolla, ja sen jälkeen on ihan sama mitä haukkuja olet henkisellä puolella osaksesi saanut.
naiset ovat epäluotettavia ja vittumaisia nalkuttajia eikä OMA mies kelpaa-aina on joku parempi mies johon verrataan. KUKA VITTU SELLASTA KESTÄÄ?
tyypit jotka hakkaa naisiaan tekee niin riippumatta siitä mitä muija tekee.
mutta kyllä nainen on lähes 100%:n varma nalkutuksen aloittaja. Toiset suivaantuu herkemmin.
Nykynaisille ei riitä yhtään mikään, ja he saavat kirjaimellisesti kärsiä siitä nahoissaan.
JoJo on tuonut erittäin selkeästi esille millainen nainen nykyään on kun väkisin tehdyt kiintiöt kuin vammaisille ja värillisille.
Hänen kirjoituksiaan ei kukaan ole uskottavasti pystynyt kumoamaan.
Ehdotankin JoJolle Nobelin rauhanpalkintoa, sillä ensi askel rauhaan on tosiasioiden tunnustaminen!
alkaa hihat täällä käryämään!
Onneksi kuitenkin sanoit LÄHES 100% varma nakutuksen aloittaja.
Olen nelissäkymmenissä, enkä ikipäivänä ole moiseen sortunut. Mutta mihin sortuikaan ex-mieheni??
Kun aikoinani sain exältä turpaan, se alkoi kaikesta älyttömästä. Esim. siitä, etten osannut hymyillä kuten hän vaati, tai olin laittanut väärää ruokaa (ei silti ollut sovittu mitään), olin katsonut liian kauan telkkaria. Ero tapahtui sen jälkeen, kun hän potki minulta kylkiluut sisään, koska olin ollut autolla kauppareissussa ja sillä välin autosta hajosi tuuletin. Se oli kuulemme mun syyni, koska olin juuri sillä hetkellä ollut ratissa!
En itse tiennyt, mitä pahaa tein. Jospas sinä nyt sitten kertoisit kuinka nuo olisin voinut välttää?
Ps. ekan kerran selkäänsaannin syynä oli muuten väärän väriset pyyhkeet kylppärissä...
Olen kokenut sekä fyysistä että psyykkistä väkivaltaa. Turpaan on tullut kunnolla ja sattuihan se ihan helvetisti. Mutta se psyykkinen väkivalta vaikuttaa vielä vuosienkin jälkeen, senkin jälkeen kun mustelmat on parantuneet ja hampaat korjattu uuteen uskoon.
Henkinen väkivalta on mielestäni pahempaa kuin fyysinen. Ihminen voi sanoillaan loukata toista syvästi ja pysyvästi. Ilkeät sanat ja toisen totaalinen mitätöinti ei unohdu ikinä. Vaikka se helpottaa vuosien varrella, niin heti kun vähänkin vastaavanlainen tilanne on käsillä, tuntuu että taas on siinä samassa jamassa kuin ennenkin.
Jokainen tietenkin kokee asiat omalla tavallaan, mutta ei todellakaan voi sanoa että vain fyysinen väkivalta on väkivaltaa.
käteni on ikuisesti paskana, olisin mieluummin ottanut vaikka lisää haukkuja sen sijaan :(
Ymmärrän kyllä pointtisi, ja kyllä itsellänikin mieleen jatkuvasti palaa miehen ilkeät ja julmat sanat... Mutta olen hengissä! Kaiken muun voi korjata, mutta pysyviä fyysisiä vammoja/henkeä ei saa millään ennalleen.
Ensinnäkin puolet näitten juttujen kirjoittajista on ns. peräkammarin poikia joilla ei koskaan mitään naista saati suhdetta ole ollutkaan ja jotka vain purkavat täällä seksuaalista turhautuneisuuttaan.