Nyt tarttis voimia jostain! Seurustelin avomieheni kanssa yli 10 vuotta, olen siis 26-vuotias ja hän 3v. vanhempi. Vuosi sitten käytös muuttui ja nyt kesäkuussa hän jätti minut. Asutaan vielä yhdessä kuukauden kunnes hän saa uuden asunnon, mä jään tähän omaan kunnes saadaan myytyä.. En tiedä miten jaksan ku olen mustasukkainen ja epäilen että hän valehtelee ettei ole ketään muuta, ja äsken viimeksi löysin sen koneelta salaisen osoitteen. Tiedän etttei oo lupaa kytätä mutta en voi sille mitään. Katson heti puhelimen ja postit jos mahdollista, vaikka tiedän et se sattuu ihan pirusti ku löytyykin jotain muiden naisten viestejä ym.. Millä tän sais pois, kun toisaalta rakastaa ja toisaalta vihaa? Välillä luulen et kaikki selviää ja ollaan joskus vielä yhdessä mut välillä ajattelen että oon ihan idiootti ku suostun kestämään tätä. Teen kaikkeni toisen puolesta ja se vaan tekee niin kuin hänelle on parasta ja muilla ei mitään väliä. Tiedän et oon liian kiltti ja ansaitsen rehellisen ja kunnollisen miehen joka arvostaa mua mutta kun rakastan sitä vieläkin... Tuskaa! Onko kohtalotovereita? Oisin kiitollinen neuvoista että jaksaisin jatkaa ja odottaa vielä kuukauden että toinen poistuu mun elämästä. Oon ihan rikki, tuntuu ettei jaksa mitään kun koko ajan mietin näitä juttuja. Apua?
Apua, miten kestän?
Ssss..
81027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sehän on aikamoinen riski jäädä asumaan vielä saman katon alle, kun ero on tullut. Oli kyse kuukaudesta tai pidemmästä.
Aika pahasti nyt sanon, mutta oikeastaan sinun on hyvä tietää jos exälläsi on joku muu.. väärin on tonkimalla tonkia tietoa siitä, mutta eteenpäin se auttaa jos saat tietää.
Itse erosin seurusteltuani nelisen vuotta ja ajattelin, että ei tätä elämästä tule mitään enään ja kaikki menee päin peetä. No, mies heti ero-iltana hommasi itselleen panoseuraa terassilta.. n. viikko siitä hän tapasi jonkun tyttösen jonka kanssa kuulemma harkitsi vakavasti kaikkea.. no, se päättyi. Hän pani muutamaa.. sanoi kellistävänsä kaikki ketkä vaan antaa. Nyt jonkun aikaa sitten tapasi taas uuden jonka kanssa harkitsi vakavampaa.. nyt sekin ohi ja sama panomeininki jatkuu.
Ensimmäiset hänen uudet naiset oli aivan kamala shokki minulle, mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen voin sanoa, että kiitos että horottivat ex-miehelleni sillä pääsin niiden avulla yli paremmin. Nyt säälin exääni, että hän panee kaikkea ja vielä ilman kondomia.. kohta itkun kanssa saa kertoa listaa kaikista taudeista.
Vielä en ole ihan 100% päässyt yli siitä erosta ja jonkun tasoista rakkautta tunnen edelleen, mutta en kyllä tuohon mieheen enään koskisi pitkällä tikullakaan.. eihän tuollaista edes voi ottaa vakavasti.
Minäkin alkuun kuvittelin, että hän nyt vaan viettää hetken sinkkuaikaa ja kokeilee yms. mutta ei hemmetissä enään takaisin kun tuota touhua on joutunut katsomaan.
Hankala verrata, koska kuitenkin 10v ja 4v on niin eri skaalassa, mutta kerroinpa silti.
Sun täytyy vaan yksinkertaisesti lopettaa hänen paapominen ja "lakata olemasta kiltti" hänelle.
Hän varmasti nauttii tilateesta, kun alistut ja paapot.. elät nyt eteenpäin vaan mahdollisimman paljon itsellesi. Kun hän huomaa, että et alistu mihinkään, niin hän varmasti harmittelee kun ei olekkaan enään sinun niskan päällä ja se suututtaa.
Uskoisin että tuo olisi parasta nyt.
Niin.. ja jos mies jättää, niin en tarjoisi hänelle enään majapaikkaa sen jälkeen. Saisi lähteä jonnekkin muualle asumaan heti.. no pari päivää saisi pakkausaikaa, mutta öitä ei tarvitsisi nukkua minun luona.
Itse lähdin meidän asunnosta välittömästi, kun mies jätti.
No.. tuskin tästä kamalasti helpotusta oli, mutta yritä pärjätä. Mukava olisi auttaa, mutta eipä siihen oikein kukaan muu pysty kun sinä itse.
Jos et pysty itsekkään, niin rohkeasti vaan hakemaan apua muualta.. kaikki järjestyy ja joskus vielä huomaat, että sinulla on parempi näin.
moi.harmittaa kun tyttöystävän kanssa meni suhde kaveri pohjalle,outoa nyt saa kahvilla käydä mutta ei panna.kesäkuun alussa se hankki oman vuokra asunnon,ja muutti sinne,mut vaikka sillä oli oma asunto mutta se kumminkin vietti aikaa mun luona ja nukuttiin ja pantiin.ennen kesäkuuta tuli kanssa välirikko niin se ei kolmeen viikkooon antanut vitutti nukkua vieressä.nyt sit tuli kuukausi sitten,ero uuestaan.ja vienyt kaikki tavarat omaan asuntoon,ja nyt sit saan käydä sielä vain kahvilla,miotä mie teen kannattako vielä mennä?en ole päässyt eroon siintä en tiiä kuin kauan menee tietääkö joku?
nyt tuntuu et vois tehä mitä vaan kun sais sen takas!!!!nyt ainakin surettaa kovasti.
Kuules, meitä sun kaltaisia kilttejä ihmisiä on olemassa useitakin, luulen niin, kun olen lueskellut palstaa. Minäkin asuin 20 v saman ihmisen kanssa. Kaksi lastakin jäi kun erosimme. Päivä päivältä saan enemmän voimia pienistä asioista. Olen erittäin iloinen lapsistamme jotka tukevat tätä pientä perhettämme tällä hetkellä. Se että rakastaa ja vihaa yhtä aikaa - on tuttu tunne täälläkin. Yritä jostain pienistä asioista imeä voimaa tulevaan. - Olen ajatellut että elän vaikka lopun elämäni ilman miestä, jos en löydä kilttiä ja rehellistä ihmistä rinnalleni. Tsemppiä teille !!!!!!!!!!!!!!!
Mulla on ihan sama tilanne.. vaikka ollaan oltu 3 vuotta yhdessä tää ero on todella rankkaa! mun mies petti mua juhannuksena ja tyhmänä annoin uuden mahdollisuuden. Mies kohtelee tosi huonosti huutaa ja riehuu. Mut sit taas osaa olla kultainen. Noh, päätin nyt et haluan erota koska tää riitely on mennyt niin pahaksi ja epäilen häntä joka asiassa. Kävin juuri hakemassa yhteiseltä asunnolta tavaroita ja haikealta tuntui. Mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä mutta silti en pysty yöpymään yhteisessä kodissa vaan olen ystävän luona asustellut.
Mietin vain, että miten saan voimia jatkaa eteenpäin, kun itsetunto on romutettu ja muutenkin asutaan pienellä paikkakunnalla niin varmasti tullaan törmäämään usein jota en halua!
Kiitos kaikille jotka ihanasti on jaksanut kannustaa. Tilanne meni tosi pahaksi toissa yönä, piti soittaa poliisit paikalle ja siitä asti mies asunut porukoilla ja huomenna muuttaa vuokrakämppään. Molemmat loukkas toisiaan niin pahasti kun vaan osasi, ja rikko paikkoja.. Ollaan nyt puhuttu asunnon myynnistä ja muusta mut en tiedä mitä tapahtuu kun molemmat sano samaa että rakastaa muttei kestä olla nyt yhdessä samassa osoitteessa. Ei kai tässä muu auta kuin odotella loppuvuosi (vähintään) ja kattoa miten käy. Kyllähän se mietityttää et voiko kukaan muuttua vai onko noita kriisejä useamminkin..? Jos ajattelisin järjellä ni unohtaisin kokonaan tulevaisuuden haaveilut yhdessä olemisesta, mutta kun sydän sanoo TAAS että katotaan nyt vielä miten käy.. huh huh... Mutta eihän nää tunteet/ajatukset selviä kuin ajan kanssa. Kiitos vielä kaikille. :)
Älä luota ainakaan siihen että kaikki
muuttuu.Ei ainakaan omalla kohdallani.
Pari hyvää viikkoa ja sama tahti jatkuu
edelleen.Lähden lopullisesti tän
kuun lopussa.Vaikka on tunteita toista
kohtaan vielä mutta on ajateltava itseäänkin
joskus.Ei aina vain muita.
Meillä on vain yksi elämä joka meille
on annettu.Jokaisen pitäis saada olla
pma itsensä ja elää haluammalaan tavalla.
Vaikeaa on mutta kyllä aika haavat parantaa.
en minä jaksa olla ainakaan toisten
alistettuna ja nöyryytettynä.
Syytellään kaikesta vaikka ei olis
tehnykään.Miten todistan kaikki syytökset
ja suku on pahin,ainakin tässä tapauksesa
ukon suku(siskot)
täällä on kohtalotoveri
Mitä tapahtui? Kerro ihmeessä..