Kertokaahan arvon kansa, mielipiteenne, näkemyksenne ja kokemuksenne siitä, milloin ihminen on valmis uudelle suhteelle? Milloin olette päässeet vanhasta yli?
Tapauskohtastahan tälläiset on.
Löytänyt elämääni uuden ihmisen, ihastunut häneen ja tainnut saada elämässä sellaisen mahdollisuuden josta en halua päästää irti.
Mutta kun takaraivossa on pelko, en uskalla päästää lähelle, välillä iskee ahdistus, olenkohan valmis vaikka entisestä on jo aikaa ja lähinnä kaveri väleissä olemme niin pitkälle kuin exien kanssa nyt voi olla, lähinnä siksi että yhteinen jälkikasvu. Annanko itselleni aikaa ja ehdotan rauhallista etenemistä, valinnat vaikuttaa kuitenkin monien elämään. Ex haluaisi takaisin, halunnut jo kauan mutta kun tunteita ei hänelle ole. Välillä tuntuu ettei minusta ole niitä antamaan enää kenellekään. ja nyt tämä uusi sekoittanut pääni, ihminen jonka kanssa olisi hyvä olla.
Tapauskohtastahan tälläiset on.
Löytänyt elämääni uuden ihmisen, ihastunut häneen ja tainnut saada elämässä sellaisen mahdollisuuden josta en halua päästää irti.
Mutta kun takaraivossa on pelko, en uskalla päästää lähelle, välillä iskee ahdistus, olenkohan valmis vaikka entisestä on jo aikaa ja lähinnä kaveri väleissä olemme niin pitkälle kuin exien kanssa nyt voi olla, lähinnä siksi että yhteinen jälkikasvu. Annanko itselleni aikaa ja ehdotan rauhallista etenemistä, valinnat vaikuttaa kuitenkin monien elämään. Ex haluaisi takaisin, halunnut jo kauan mutta kun tunteita ei hänelle ole. Välillä tuntuu ettei minusta ole niitä antamaan enää kenellekään. ja nyt tämä uusi sekoittanut pääni, ihminen jonka kanssa olisi hyvä olla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehdotan, että menet sen uuden kanssa juttelemaan suinkin nopeasti. Ei voi olla niin vaikeaa.
tilanne. Toki tunteita riittää exään mutta kun pelko entisestä elostamme.
Itse pohtinut asiaa liiaksikin mutta tulin siihen lopputulokseen että: Kun tulee tunne siitä että haluan jotain ilman pelkoa niin sitten se on menoa.
Jos kerran tunteita on, niin eikö kannattaisi jutella noista peloista exän kanssa. Jotkut pelot voivat kummuta sisimmästäsi eivätkä välttämättä johdu toisesta ihmisestä...
olisin sinun tilanteessasi. Siis pystyisin edes ajattelemaan muita ihmisiä. Erosta kuukausi ja haluaisin takaisin elämään. Vielähän on auttamattomasti liian aikaista. En vain halua enää tuntea itseäni niin surkeaksi, itkeskellä pikin päivää, elää yksin. Uuteen suhteeseen en vain ole valmis vielä pitkään aikaan ja siispä jatkan yksin joko murehtien tai tunteettomana.
Jos entistä kohtaan ei ole enää sen suurempia intohimoja, mikset ottaisi riskiä. Ilman riskiä et voi kuitenkaan elämääsi elää.
Moi!
Itse erosin viime alkukeväästä 2008. Lähdin itse ja olen päätökseen oikein tyytyväinen. Varsinkin nyt kun olen löytänyt uuden. Tapasin uuden toukokuussa. Hän on täydellinen. Olemme rakastuneita. Molemmat.
Mutta.. Aina kun olen hänen kanssaan, yhteinen aikamme on upeaa. Mutta kun olen yksin, olen lähes paniikissa. Ahdistaa. Pelkään. Uskon ettei uusi tuttavuuteni enää rakasta minua. Olemme puhuneet asiasta pintapuolisesti kun hän on sanonut minua rakastavansa, että minun olisi luotettava hänen rakkauteensa. Luotankin mutta silti se yksin ollessa tuleva olo, surullisuus ja paniikki. Pelkään myös ahdistavani miestä liioilla yhteydenotoilla, vaikka ehdotamme tapaamisia n. 50/50.
Uusi tuttavuus on nuorin seurustelukumppani mitä minulla on ikinä ollut. Olemme molemmat vielä nuoria ja opiskelemme. Pelkään että hän aluaa vielä nähdä maailmaa, mennä ja kulkea. Minulla on pelko ikävästä ja menetyksestä.
Mikä helvetti minua vaivaa?? Miksi olen niin peloissani?
.sinua vaivaa.
Sen verran sanon kyllä, että ole onnellinen siitä, että sinulla on läheinen ihminen ja kohtele häntä niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, siis kunnioittavasti. Liian usein unohdetaan arvostaa toista ihan ihmisenä, niin että annettaisiin toiselle tilaa olla oma itsensä ja silti tykättäisi.
Mitä siitä, jos hän haluaa nähdä maailmaa? Rajoittaminen ei ainakaan ole rakkautta. Ei siellä maailmalla kovin moni kauaa viihdy ;-)
Ymmärrän kyllä tunteitasi jollakin tasolla. Itse olen sinkku, mutta kun tapailin ihastukseni kohdetta, en oikein koskaan uskonut, että hän oikeasti tykkäisi minusta! Vaikka kun mietin sitä, että hän olisi jotakuta toista kohtaan sellainen kuin minua, olisin varma, että hän on jopa rakastunut.
En tiedä, mistä moinen johtuu.. ehkä jotkut ihmiset eivät vain osaa ilmaista tunteitaan siten, miten toivoisi. Tai sitten itsellä on niin huono itsetunto, ettei osaa uskoa, että joku voisi rakastua juuri minuun.
Toivottavasti pääset tasapainoon ja saat nauttia ihanasta suhteestasi. Itse aina mietin, miten toiset aina löytävätkin uuden rakkauden.