Oon yrittäny täs valmistautua parin päivän päästä olevaan finlandia marathoniin, mut perseelleen menee tankkaus, kun on on ekaks ahminu "luvan kanssa" hiilaripitoista safkaa, mut silti on pakko oksentaa kaikki pellolle.. Vittu onko muita, jotka kärsii bulimiasta ja juoksee marathoneja???
Bulimia ja marathon
kjhfgljyfljf
9799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oksenna?
Tankkaus ei tosiaan onnistu tuolla tavalla. Itse asiassa hieman kyseenalaistan koko maratonin kohdallasi-valitettavasti.
Kuinka sinulla harjoittelu sujuu? Miten huolehdit riittävästä energiansaannistasi? Entäpä tärkeät vitamiinit yms.
Maraton vaatii mielestäni aika kokonaisvaltaisen harjoittelu, ravinto- yms. tasapainon.
Olen sairastanut anoreksiaakin joskus vähän yli 10 vuotta sitten ja silloin tuli juostua älyttömiä määriä pelkällä aamupuurolla ja kyllähän se onnistu, mutta myönnetään sairastahan se oli.. Laihduin yli 20 kiloa ja olin 13 vuotta! No nyt on Bulimiaa ollu yli 10 vuotta ja välillä "terveempiä" kausia siitä. Kuukaus sitte juoksin HCM:n ja "hyvä kausi" sattui eli bulimia oli vähempänä, mutta nyt kaikki on ihan sekasi!
olisiko pulimiasi pahana nyt juuri tuon hcm takia, jos tole kuukasi sitten juossut 42km ei kroppa sinun kohdallasi ole terve. miksi maratoneja näin tiheään? En tunne sairauttasi kunnolla ja siksi epäilenkin laittaa mitää neuvoja, koska en tiedä pahentaako ne vain tilannetta vai parantaa. Mutta sen sanon, että tuo kertomasi kuullostaa ihan käsittämättömältä, lähes provo tekstiltä. Jos se kuitenkin on totisinta totta olisi kyllä viisasta jättää maraton nyt sikseen ja odottaa terveempää hetkeä.
Tapattaa itseänsä maratonin takia. Tee jotain muuta liikuntaa, minä esim. pyöräilin kesällä yli 100km lenkin ja kivaa oli, ei ole mitään rasituksessa tietenkään maratoniin verrattuna.
Bulimiahan on syömishäiriöihin luokiteltava mielenterveyden ongelma.Jotakin vaikutusta sairauden puhkeamiseen on alhaisella itsetunnolla ja stressillä. Olisiko lisääntynyt fyysinen ja henkinen stressi (HCM ?)nyt pahentanut oireitasi. Toisaalta hyvät ja "huonot" kaudet bulimiaa sairastavalla vaihtelevat. Suosittelen siis maratonin väliin jättämistä. Lähinnä ajattelen sairauteen liittyviä mahdollisia fyysisiä oireita, anemia, hyponatremia yms. Oksentamisesta johtuva suolojen epätasapaino voi altistaa vaarallisille rytmihäiriöille. En halua peloitella, pikemminkin kannustaa sinua liikkumaan ja nauttimaan siitä.
Anoreksiassa on taustalla pakko-oireinen neuroosi, mikä yleisen käsityksen mukaan johtuu lapsuuden stressaavista olosuhteista. Oireilla on yhteyttä myös vaikean masennuksen kanssa, mikä voisi viitata varhaislapsuuden vaikeaan masennukseen.
Kyseessä on siis persoonaan mennyt masennus ja ahdistus.
Liikunta ja tervellinen ruoka, sekä hyvä uni auttavat tällaista ihmistä rentoutumaan, mutta aloittaja ei liiku rentoutustarkoituksessa, vaan hänellä urheilu on stressiin sisältyvä piirre.
Jos tällainen henkilö menettää itsekritiikin, hän saattaa alkaa tekemään täysin ylimitoitettua suorittamista, missä ei ole enää juurikaan järkeä.
Sairaalloinen liikunta ja anoreksia lienevät epätoivoisia muotoja itsekontrollin säilyttämiseksi.
Tehokas juokseminen edellyttää myös mielenterveyttä, mikä tarkoittaa aloittajan kohdalla sitä, että hänen on muutettava suhtautumistaan urheiluun täydellisesti, siten että se muuttuu sairaudesta tervehdyttäväksi voimaksi.
Voitaisiin sanoa, että urheiluun ajava tahdon voima on aloittajalla sairas. Rentous puuttuu... Urheiluun ajava tahto on oltava terve.
teksti ei ollu mikään provo, vaikka niin hullulta ja tyhmältä voi kuullostaakkin. aikani oli 3:52 ja HCM:sta parannusta noin 15 minuuttia.
Bulimiasta parantumisen tahto on kyllä kova, mutta helppoo se ei todellakaan oo, kun se on jyllänny jo noin 10 vuotta...
Syömishäiriöisillä on tunnetusti kova tahdonvoima, mikä on varmaa hyväks maratonille harjotellessa ja juostessa..
"Syömishäiriöisillä on tunnetusti kova tahdonvoima, mikä on varmaa hyväks maratonille harjotellessa ja juostessa.."
Niin, kaikkeen sellaiseen, mikä vahingoittaa itseä.
Sanoin aiemmin, että juoksemisessa pitää olla tappamisen meininkiä, mutta tarkoitin tuolla sitä, että se pitää olla järkevästi tavoitteellista, mistä ei lipsuta liian raskaaseen, eikä liian kevyeen. Pitää olla siis puhtaasti tahto juosta ja keskittyminen suoraan tähän toimintaan.
Jos sinulla juokseminen tapahtuu mielikuvitusvanhemman(jolle mikään ei riitä) miellyttämiseksi, ym. syystä, niin silloin et keskity juoksemiseen, vaan jonkin asian torjumiseen, tai hyvittämiseen. Esim. jos en juokse seuraavina neljänä päivänä 20km/päivä tv kovaa, niin ahdistun...
Se lenkille lähteminen pitäis olla vapaaehtoista myös pään sisällä.
Olet ilmeisen hyvässä kunnossa kuitenkin tuosta ajasta päätellen, joten tsemiä vaan harjoitteluun ja parantumista syömishäiriön kanssa. Liikunnan pitäis lieventää stressiä, mut jos liikunta on stressiä, niin vähentääkö liikunta liikuntaa...