Nyt tulee pitkä vuodatus.... Elikkäs Olen ainokainen lapsi koko elämäni aikana olen/ ollu yksinäinen ja edelleen kaipaisin nyt jotakin lähempää huom: oma mies kyllä löytyy...mut ystäviä kaipaan ja paljon, tuntuu välillä et oma suku sekä jotkut kaverit ei heitä vois vähempää kiinnostaa mun seura.. esim: kun meillä oli tuparit tuossa vähän aikaan sitten niin ei kukaan päässy tupareihin kavereistamme ja sukulaisista omalta puolelta vain isä, eikä kavereista kukaan edes viitsiny ilmoittaa ettei pääse, eikö se ole jo aika omituista?
Enkä itse myöskään ole saanu kutsua mihinkään sukujuhliin tai kavereitteni juhliin nyt tarkoitan omalta puoleltani en miehen. Kyllä pistää vihaks...itse en ole mikään suupaltti enkä myöskään hirvittävän ujo persoona, mut sanoisivat suoraan mikä minussa mättää, viesteihin ei vastailla taikka vastaus tulee sitten joskus ja eräs "kaverini" löi luurimen korvaan et näin, voi sanoa et kyllä vi***taa...
Missä on ne kunnon ihmiset, jotka eivät ole tunnevammaisia, onko niitä enää olemassa? Huom: en ole mikään ripustautuva ihminen, tästä kirjoituksesta voi hyvin saada sen käsityksen. Olen tosi huono ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla :)
Enkä itse myöskään ole saanu kutsua mihinkään sukujuhliin tai kavereitteni juhliin nyt tarkoitan omalta puoleltani en miehen. Kyllä pistää vihaks...itse en ole mikään suupaltti enkä myöskään hirvittävän ujo persoona, mut sanoisivat suoraan mikä minussa mättää, viesteihin ei vastailla taikka vastaus tulee sitten joskus ja eräs "kaverini" löi luurimen korvaan et näin, voi sanoa et kyllä vi***taa...
Missä on ne kunnon ihmiset, jotka eivät ole tunnevammaisia, onko niitä enää olemassa? Huom: en ole mikään ripustautuva ihminen, tästä kirjoituksesta voi hyvin saada sen käsityksen. Olen tosi huono ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
samaa kokenut seurusteleva 24 v. naisihminen ja samaa olen ihmetellyt jo jonkun aikaa.. Missä ovat kaikki hyväsydämiset, aidosti toisista välittävät ihmiset, vai onko heitä enää... Melkein yksin saa pärjätä (oikaystävää lukuunotamatta), varsinkin kun ei kuka tahansa toisista välinpitämätön kelpaa sydänystäväksi.
Olisi mukavaa kirjoitella asiasta enemmänkin jonkun samanhenkisen kanssa :)
Kiva et on samanhenkisiä olemassa:) kyllä viime yönä mietitytti nää asiat, oikeen olan takaa ja oli pakko päästä purkamaan omia ajatusiaan tänne. Onneksi on tälläinen purku paikka :D Juu se on aika kumma juttu missä tosiaan on ne mm. hyvät ja välittävät immeiset, ne varmaan kaikki kadonnut jonnekkin kiven koloihin.
Mut kyllä oikeesti välillä ottaa aivoon moinen ns."kavereitten" käytös ja se pistää vihaks enemmän kun ei voida sanoa suoraan mikä minussa itsessäni on vikana kun en kelpaa ystäväksi/kaveriksi. Sitten itse tietäisin mitä parantaa itsessäni, jos on jotain "parannettavaa" omassa persoonassani taikka eleissäni.
"samaa olen ihmetellyt jo jonkun aikaa.. Missä ovat kaikki hyväsydämiset, aidosti toisista välittävät ihmiset"
Haette toisista välittäviä ihmisiä! Vaikea yhtälö. Ensin pitäisi itse välittää nistä toisista. Kuten sanonta kuuluu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Itselläni on yksi etäinen tuttava. Olisin toivonut hänestä läheistä ystävätärtä, mutta hän on ilmoittanut selkeästi, että kaipaa lähelleen huoleshtivaisia ihmisiä. Hän odottaa, että muut kohtelevat häntä siten ja siten. Mutta hän itse ei ole valmis kohtelemaan muita huolehtivasti tai niin kuin mitä hän odottaa muilta. Sellaisesta ei tule koskaan sydänystävää!
? ? ?
Kyllä minusta esim on aika törtsiä semmoinen että jos sovitaan että toinen soittaa matkallaan silloin ja silloin ja ystävä sitten odottaa ja vahtii puhelinta eikä mitään kuulu, ei soittoa ei sähköpostia ei postikorttia eikä MITÄÄN moneen viikkoon, niin kuinka sydämellisesti sitten pitäisi ottaa taas ikään kuin vastaan semmoinen ihminen - kun se soitto tai muu yhteydenotto sitten tulee joskus kuukausienkin päästä, niin se ihminen tahtoo jonkinlaista palvelua.
Siis plääh.