Pitkäaikaistyöttömät
ovat nykyajan köyhälistö
Pitkäaikaistyöttömät ovat köyhälistö, jonka etuja puolustavat lähinnä työttömien yhdistykset. Ikääntyneimmät elävät lopun elämänsä pienituloisina tai köyhinä eläkeläisinä.
Tutkija Jouko Karjalainen Stakesista on huolissaan pitkään työttömänä olleiden ikääntyneiden tulevaisuudesta. Hänen mukaansa meillä tulee vastaisuudessa olemaan koko joukko pienen työeläkkeen varassa olevia eläkeläisiä. Näin käy, vaikka ennenaikainen kuolema harventaa pitkäaikaistyöttömien määrää.
- Eläketurvakeskuksen tuoreen tutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että pitkäaikaistyöttömyys ei synnyttäisikään suurta joukkoa ihmisiä, jotka joutuvat elämään pelkän kansaneläkkeen varassa. Mutta heidän työhistoriansa on sellainen, että heidän työeläkkeensä jäävät pieniksi, Karjalainen sanoo.
Ennen eläkeikääkin pitkäaikaistyöttömällä voi olla ankeaa. Karjalainen sanoo, että sosiaalietuuksien minimitaso on "höylätty" niin alas, että työttömien mielestä ne eivät mahdollista ihmisarvoista elämää.
- Jos puhumme perustuslain 19. pykälästä ja sen tarkoittamasta ihmisarvon mahdollistavasta minimiturvasta emmekä siitä selviytymisminimistä, jota toimeentulotuki edustaa, on aiheellista epäillä, että perustuslain takaamat perusoikeudet eivät pitkään työttömänä olleilla täysin toteudu, Karjalainen muotoilee oman käsityksensä.
Yhteiskunnan jakolinjat
Jouko Karjalainen puhuu työttömien kohtaamasta eriarvoisesta kohtelusta.
- Työllisten ja työttömien välissä olevaa jakoa kovempi yhteiskunnallinen jakolinja kulkee ansioturvalla elävien työttömien ja pelkän työmarkkinatuen tai peruspäivärahan varassa olevien välissä.
Esimerkiksi työvoimatoimistot keskittyvät Karjalaisen mukaan ansioturvalla olevaan, yleensä aika nopeasti työllistyvään väkeen. Heidän kulutusmahdollisuutensa pysyvät kohtuullisina, ainakin, jos ei ole isoja velkoja.
- Kun työtön joutuu ansioturvan ulkopuolelle, monet yhteiskunnan palvelut heikkenevät. Vaikka esimerkiksi työvoiman palvelukeskukset on perustettu pitkäaikaistyöttömien tueksi, niissäkin kuoritaan kermaa eli pyritään palvelemaan tulostavoitteiden kannalta parempaa väkeä. Palvelukeskuksista on jopa palautettu työttömiä takaisin sosiaalitoimistoon. Heille myönnetään silloin lähinnä toimeentulotukea mutta ei juuri muuta apua.
Karjalaisen mukaan näiden ihmisten asema itse asiassa heikkenee: Heidät luokitellaan kahdesti epäonnistujiksi. He eivät ole kyenneet hyötymään edes palvelukeskuksesta.
– Voisi sanoa, että pitkäaikaistyötön on tällöin palautettu takaisin köyhäinhoidon piiriin.
Ilman köyhiä
ei olisi kirpputoreja
Pienituloisuus tai köyhyys leimaa pitkään työttömänä olleiden elämää. Muutoin työttömän elämäntilanteet vaihtelevat sosiaalisten suhteiden ja elämäntilanteiden mukaisesti. Yksin jäävät ovat heikoimmassa asemassa.
- Tulojen pienuus luo elämälle ankarat rajat, mutta yksinäisyys yhdessä köyhyyden kanssa on myrkkyä. Jos on vielä mies, sitäkin tappavampaa myrkkyä!
Kun jää työterveyshuollon ulkopuolelle, työtön huomaa, ettei hän ole enää ensimmäisen tai toisen luokan kansalainen. Saman hän huomaa myös sosiaalityöntekijän vastaanotolla. Karjalainen muistuttaa, että kun työttömien lapsilta halutaan poistaa päivähoito-oikeus, unohdetaan se, että päiväkodit eivät ole lasten säilytyspaikkoja, niillä on tärkeä kasvatustehtävä.
Miten täydennetään
pieniä tuloja?
Ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä taloudellisen avun antajia. Ne työttömistä, joilta tällaiset verkostot puuttuvat ovat todellisissa vaikeuksissa, kun omaisuus on myyty, Karjalainen sanoo.
– Näyttää siltä, että joukkotyöttömyys kasvattaa myös pimeitä töitä teettävien ja tekevien määrää. Joku hankkii rahaa pulloja keräämällä, mutta enemmän köyhiä ja pienituloisia auttavat ruokapankit. Ne ovat tulleet osaksi selviytymisverkostoa sosiaaliturvan rinnalle.
Myös kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat osa epävirallista taloutta. Ne eivät ole räjähdysmäisesti lisääntyneet vain ekologisen ajattelun yleistymisen takia, Karjalainen huomauttaa.
– Ne ovat hyvin monille välttämättömyys. Silloin, kun välttämättömien kulutustavaroiden hankkiminen kirpputoreilta ei ole vapaaehtoista vaan pakko, siihen sekoittuu kitkeryyttä ja katkeruutta. Lapsille se voi olla kova pala, kun he tulevat tiettyyn ikään. Se voi olla lisäleima.
Pelisäännöt muuttuneet
Työmarkkinat ja hyvinvointivaltio sekä jossain määrin myös yhteisvastuun henki ovat rapautuneet. Se iskee kipeästi pitkäaikaistyöttömiin sekä työmarkkinoille pyrkiviin nuoriin.
- Politiikka kiinnitti aiemmin huomiota rakenteelliseen työttömyyteen. Sen nähtiin johtuvan yhteiskunnan rakenteellisista seikoista. Nyt puhe aktiivisesta sosiaalipolitiikasta määrittelee asiat yhä enemmän yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista, motiiveista ja valinnoista ja huonosta elämänhallinnasta johtuviksi. Tällöin etuuksien tasoon voidaan helpommin puuttua.
Kun ongelmia aletaan määritellä ihmisten omiksi ongelmiksi, ne eivät Karjalaisen mukaan enää ole yhteiskunnallisia, joten politiikan vastausta ei enää tarvita. Tarvittaessa niistä tehdään järjestyksenpidon ongelmia, ja silloin vastaus onkin jotain aivan muuta.
Jouko Karjalaisen mielestä työnantajien asenteet pitkäaikaistyöttömiin tai vammaisiin ihmisiin eivät ole muuttuneet myönteisemmiksi eivätkä työttömien ja työllisten raja-aidat ole kaatuneet ammattiliitoissakaan. Kirkkokin on kiinnostuneempi työttömien asioista kuin ammattiliitot.
- Kirkon lisäksi pitkään työttöminä olleiden asiaa ajavat lähinnä vain työttömien yhdistykset.
Mitä pitäisi tehdä?
Jouko Karjalaisen mielestä ihmisarvoisen elämän edellytykset voidaan taata turvaamalla työ ja riittävä toimeentulo kaikille. Hänen mielestään toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien tasoa pitäisi nopeasti korottaa.
- Ihmisarvo ankkuroituu yhä vahvasti työmarkkinoihin. Pitkään työttömänä olleiden ihmisarvon turvaaminen edellyttäisi, että työmarkkinat eivät seuloisi ihmisiä niin helposti ulos kuin nyt ja että työmarkkinat olisivat nykyistä valmiimpia ottamaan uusia ihmisiä sisään. Lisäksi työn käsitettä pitäisi laajentaa uusiin yhteiskunnallisesti arvokkaisiin toimintoihin, joista pitäisi saada kohtuullinen korvaus. (KR)
ovat nykyajan köyhälistö
Pitkäaikaistyöttömät ovat köyhälistö, jonka etuja puolustavat lähinnä työttömien yhdistykset. Ikääntyneimmät elävät lopun elämänsä pienituloisina tai köyhinä eläkeläisinä.
Tutkija Jouko Karjalainen Stakesista on huolissaan pitkään työttömänä olleiden ikääntyneiden tulevaisuudesta. Hänen mukaansa meillä tulee vastaisuudessa olemaan koko joukko pienen työeläkkeen varassa olevia eläkeläisiä. Näin käy, vaikka ennenaikainen kuolema harventaa pitkäaikaistyöttömien määrää.
- Eläketurvakeskuksen tuoreen tutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että pitkäaikaistyöttömyys ei synnyttäisikään suurta joukkoa ihmisiä, jotka joutuvat elämään pelkän kansaneläkkeen varassa. Mutta heidän työhistoriansa on sellainen, että heidän työeläkkeensä jäävät pieniksi, Karjalainen sanoo.
Ennen eläkeikääkin pitkäaikaistyöttömällä voi olla ankeaa. Karjalainen sanoo, että sosiaalietuuksien minimitaso on "höylätty" niin alas, että työttömien mielestä ne eivät mahdollista ihmisarvoista elämää.
- Jos puhumme perustuslain 19. pykälästä ja sen tarkoittamasta ihmisarvon mahdollistavasta minimiturvasta emmekä siitä selviytymisminimistä, jota toimeentulotuki edustaa, on aiheellista epäillä, että perustuslain takaamat perusoikeudet eivät pitkään työttömänä olleilla täysin toteudu, Karjalainen muotoilee oman käsityksensä.
Yhteiskunnan jakolinjat
Jouko Karjalainen puhuu työttömien kohtaamasta eriarvoisesta kohtelusta.
- Työllisten ja työttömien välissä olevaa jakoa kovempi yhteiskunnallinen jakolinja kulkee ansioturvalla elävien työttömien ja pelkän työmarkkinatuen tai peruspäivärahan varassa olevien välissä.
Esimerkiksi työvoimatoimistot keskittyvät Karjalaisen mukaan ansioturvalla olevaan, yleensä aika nopeasti työllistyvään väkeen. Heidän kulutusmahdollisuutensa pysyvät kohtuullisina, ainakin, jos ei ole isoja velkoja.
- Kun työtön joutuu ansioturvan ulkopuolelle, monet yhteiskunnan palvelut heikkenevät. Vaikka esimerkiksi työvoiman palvelukeskukset on perustettu pitkäaikaistyöttömien tueksi, niissäkin kuoritaan kermaa eli pyritään palvelemaan tulostavoitteiden kannalta parempaa väkeä. Palvelukeskuksista on jopa palautettu työttömiä takaisin sosiaalitoimistoon. Heille myönnetään silloin lähinnä toimeentulotukea mutta ei juuri muuta apua.
Karjalaisen mukaan näiden ihmisten asema itse asiassa heikkenee: Heidät luokitellaan kahdesti epäonnistujiksi. He eivät ole kyenneet hyötymään edes palvelukeskuksesta.
– Voisi sanoa, että pitkäaikaistyötön on tällöin palautettu takaisin köyhäinhoidon piiriin.
Ilman köyhiä
ei olisi kirpputoreja
Pienituloisuus tai köyhyys leimaa pitkään työttömänä olleiden elämää. Muutoin työttömän elämäntilanteet vaihtelevat sosiaalisten suhteiden ja elämäntilanteiden mukaisesti. Yksin jäävät ovat heikoimmassa asemassa.
- Tulojen pienuus luo elämälle ankarat rajat, mutta yksinäisyys yhdessä köyhyyden kanssa on myrkkyä. Jos on vielä mies, sitäkin tappavampaa myrkkyä!
Kun jää työterveyshuollon ulkopuolelle, työtön huomaa, ettei hän ole enää ensimmäisen tai toisen luokan kansalainen. Saman hän huomaa myös sosiaalityöntekijän vastaanotolla. Karjalainen muistuttaa, että kun työttömien lapsilta halutaan poistaa päivähoito-oikeus, unohdetaan se, että päiväkodit eivät ole lasten säilytyspaikkoja, niillä on tärkeä kasvatustehtävä.
Miten täydennetään
pieniä tuloja?
Ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä taloudellisen avun antajia. Ne työttömistä, joilta tällaiset verkostot puuttuvat ovat todellisissa vaikeuksissa, kun omaisuus on myyty, Karjalainen sanoo.
– Näyttää siltä, että joukkotyöttömyys kasvattaa myös pimeitä töitä teettävien ja tekevien määrää. Joku hankkii rahaa pulloja keräämällä, mutta enemmän köyhiä ja pienituloisia auttavat ruokapankit. Ne ovat tulleet osaksi selviytymisverkostoa sosiaaliturvan rinnalle.
Myös kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat osa epävirallista taloutta. Ne eivät ole räjähdysmäisesti lisääntyneet vain ekologisen ajattelun yleistymisen takia, Karjalainen huomauttaa.
– Ne ovat hyvin monille välttämättömyys. Silloin, kun välttämättömien kulutustavaroiden hankkiminen kirpputoreilta ei ole vapaaehtoista vaan pakko, siihen sekoittuu kitkeryyttä ja katkeruutta. Lapsille se voi olla kova pala, kun he tulevat tiettyyn ikään. Se voi olla lisäleima.
Pelisäännöt muuttuneet
Työmarkkinat ja hyvinvointivaltio sekä jossain määrin myös yhteisvastuun henki ovat rapautuneet. Se iskee kipeästi pitkäaikaistyöttömiin sekä työmarkkinoille pyrkiviin nuoriin.
- Politiikka kiinnitti aiemmin huomiota rakenteelliseen työttömyyteen. Sen nähtiin johtuvan yhteiskunnan rakenteellisista seikoista. Nyt puhe aktiivisesta sosiaalipolitiikasta määrittelee asiat yhä enemmän yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista, motiiveista ja valinnoista ja huonosta elämänhallinnasta johtuviksi. Tällöin etuuksien tasoon voidaan helpommin puuttua.
Kun ongelmia aletaan määritellä ihmisten omiksi ongelmiksi, ne eivät Karjalaisen mukaan enää ole yhteiskunnallisia, joten politiikan vastausta ei enää tarvita. Tarvittaessa niistä tehdään järjestyksenpidon ongelmia, ja silloin vastaus onkin jotain aivan muuta.
Jouko Karjalaisen mielestä työnantajien asenteet pitkäaikaistyöttömiin tai vammaisiin ihmisiin eivät ole muuttuneet myönteisemmiksi eivätkä työttömien ja työllisten raja-aidat ole kaatuneet ammattiliitoissakaan. Kirkkokin on kiinnostuneempi työttömien asioista kuin ammattiliitot.
- Kirkon lisäksi pitkään työttöminä olleiden asiaa ajavat lähinnä vain työttömien yhdistykset.
Mitä pitäisi tehdä?
Jouko Karjalaisen mielestä ihmisarvoisen elämän edellytykset voidaan taata turvaamalla työ ja riittävä toimeentulo kaikille. Hänen mielestään toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien tasoa pitäisi nopeasti korottaa.
- Ihmisarvo ankkuroituu yhä vahvasti työmarkkinoihin. Pitkään työttömänä olleiden ihmisarvon turvaaminen edellyttäisi, että työmarkkinat eivät seuloisi ihmisiä niin helposti ulos kuin nyt ja että työmarkkinat olisivat nykyistä valmiimpia ottamaan uusia ihmisiä sisään. Lisäksi työn käsitettä pitäisi laajentaa uusiin yhteiskunnallisesti arvokkaisiin toimintoihin, joista pitäisi saada kohtuullinen korvaus. (KR)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.