Ihminen liikkuessaan vähintään keskikovalla rasituksella kuluttaa lihaksiin varastoituneita energia varoja. Puolentoista-kahden tunnin liikkumisen jälkeen alkavat nämä varannot olemaan lopussa. Sen jälkeen elimistö käyttää pelkkä rasvaa energiantuotantoon.
Hiilihydraattitankkauksesta ei ole todettu olevan juurikaan hyötyä alle kahden tunnin mittaisissa koitoksissa, joten siihen asti myös VHH-urheilija pystyy laittamaan kampoihin hiilareita syöville urheilijoille. Edellyttää tietysti että kummallakin on suurinpiirtein samaan kuntoluokkaan saattanut kuntoiluhistoria.
Näin siis yksittäisen suorituken osalta silloin kun molemmilla on ollut riittävä lepovaihe ennen koitosta.
Peräkkäisten suoritusten kohdalla asia muuttuu. Kun on monia koitoksia peräkkäin niin palautuminen nousee arvoon arvaamattomaan. Siinä missä toinen urheilija lataa lihaksensa energiavarat hiilareita nauttien täyteen niin toisen elimistö lataa niitä tekemällä rasvasta glukoosia joka sitten varastoituu lihaksistoon. Tämä huomattavasti hitaampi tapa aiheuttaa sen, että jos halutaan pitää samaa treenirytmiä kuin hiilariurheilijolla, ei lihakset ole täysin palautuneet edellisestä rasituksesta.
Näin väsymys alkaa kumuloitumaan ja pikkuhiljaa ilman hiilareita urheileva huomaa jäävänsä jälkeen hiilariurheilijasta. Lihakset eivät ole latautuneet täyteen samassa ajassa ja niinpä treeniin lähdetään aina entistä vajavaisemmilla energiavarastoilla. Siinä missä hiilariurheilija pystyy tekemään täysipainoisesti kymmenen treeniä, hiilareita karttava urheilija tekee niitä seitsemän tai kahdeksan. Pitkällä tähtäimellä tämä tarkoittaa sitä että hiilariton urheilija tipahtaa kelkasta kun hiilariurheilija senkun mennä poskuttaa.
Ei hiilarien käytöstä kieltäytyminen tietenkään liikkumista estä, ehei, mutta kyllä se omat rajoituksensa tuo.
Hiilihydraattitankkauksesta ei ole todettu olevan juurikaan hyötyä alle kahden tunnin mittaisissa koitoksissa, joten siihen asti myös VHH-urheilija pystyy laittamaan kampoihin hiilareita syöville urheilijoille. Edellyttää tietysti että kummallakin on suurinpiirtein samaan kuntoluokkaan saattanut kuntoiluhistoria.
Näin siis yksittäisen suorituken osalta silloin kun molemmilla on ollut riittävä lepovaihe ennen koitosta.
Peräkkäisten suoritusten kohdalla asia muuttuu. Kun on monia koitoksia peräkkäin niin palautuminen nousee arvoon arvaamattomaan. Siinä missä toinen urheilija lataa lihaksensa energiavarat hiilareita nauttien täyteen niin toisen elimistö lataa niitä tekemällä rasvasta glukoosia joka sitten varastoituu lihaksistoon. Tämä huomattavasti hitaampi tapa aiheuttaa sen, että jos halutaan pitää samaa treenirytmiä kuin hiilariurheilijolla, ei lihakset ole täysin palautuneet edellisestä rasituksesta.
Näin väsymys alkaa kumuloitumaan ja pikkuhiljaa ilman hiilareita urheileva huomaa jäävänsä jälkeen hiilariurheilijasta. Lihakset eivät ole latautuneet täyteen samassa ajassa ja niinpä treeniin lähdetään aina entistä vajavaisemmilla energiavarastoilla. Siinä missä hiilariurheilija pystyy tekemään täysipainoisesti kymmenen treeniä, hiilareita karttava urheilija tekee niitä seitsemän tai kahdeksan. Pitkällä tähtäimellä tämä tarkoittaa sitä että hiilariton urheilija tipahtaa kelkasta kun hiilariurheilija senkun mennä poskuttaa.
Ei hiilarien käytöstä kieltäytyminen tietenkään liikkumista estä, ehei, mutta kyllä se omat rajoituksensa tuo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
urheilu eikä varsinkaan huippu-urheilupalsta vaan tarkoitettu keskusteluun laihdutuksesta vähähiilihydraattisesti. Kansasta taitaa hyvin pieni prosentti olla urheilijoita jotka tekevät kymmeniä perättäisiä treenejä eli jos urheilusta kiinnostuneille on omia palstoja niin siellä voisi urheilua harrastavat ja siitä enemmän tietävät jatkaa tätä keskustelua. Itse olen vhh:lla harrastaen kuntoliikuntaa ja kun laihduin ruokavaliolla niin nyt on liikkuminen helpompaa ja jaksan porskuttaa pidempään enkä enää putoa kelkasta niinkuin ennen.
Tällä palstalla on usein puhuttu liikunnasta ja monasti on myös todettu että VHH ei sulje pois liikunnan tärkeyttä, vaan liikunta kuuluu VHH:oon siinä missä muuhinkin elämään. Näin ollen liikunnan mekanismeihin vaikuttavia tekijöitäkin voi palstalla puida. Hiilarien puuttumisella (tai oikeammin niukkuudella) on merkittävä vaikutus kuntoliikkumiseen. Miksi asia pitäisi salata?
Aihe ei koske pelkästään huippu-urheilijoita, vaan se pätee ihan jokaiseen (erityisesti tavoitehakuiseen) kuntoilijaan, ihan aloittelijaankin. Suomessa on satojatuhansia ihmisiä jotka tekevät treenejä useita kertoja viikossa. Itsekin tunnen ja tiedän kymmeniä.
Jutun lopussa toedettiin, ettei VHH estä kuntoliikuntaa. Mutta parhaimmat tulokset saavutetaan hiilihydraattien kanssa. Jos niitä ei havittele eikä kilpaile kenenkään kanssa, ei kertomillani asioilla ole merkitystä. Mutta ei se niitä mitätöikään.
että seuraavaksi kerrot miten tämä liittyy tavalliseen kuntoilijaan? Urheilijoitahan ei suomessa juuri ole mutta tavallisia kuntoilijoita sitäkin enemmän. Valitettavasti vain suurin ryhmä on ne jotka eivät harrasta edes kuntoliikuntaa.
Millainen on hiilariton urheilija, tämä oli ihan uusi termi, jopa tällä palstalla?
Koskikohan tuo sinun viestisi edes 0,1% suomen kansasta, eli voisin jopa väittää että viestisi on ihan väärällä alueella?
Ja sitähän se todellisuudessa onkin, mutta sitähän et tietysti halua myöntää?