Opiskelin yhteiskunnassa jossa hyvän koulutuksen merkitystä korostettiin. Erityisesti suosittiin korkeaa koulutusta. Laman ja rakennemuutoksen jälkeen työelämän pelisäännöt menivät uusiksi. Ainoaksi yhteiseksi nimittäjiksi tuli muutos, kehittyminen ja kustannustehokkuus. Koulutukseen ja kokemukseen ei enää voinut luottaa.
Aiemmin opittu päti vain siinä tilanteessa. Huomisesta ei tiedetty eikä tiedetä. Yhteiskunta muuttui epävarmaksi. Ei tiedä onko paikkaa huomenna työelämässä. Onko paikkaa yhteiskunnassa.
Tällainen toimintakulttuuri on johtanut raadolliseen kilpailuyhteiskuntaan, jossa merkitsee vain omasta asemastan taisteleminen ja sitä edesauttavat henkilöt, asiat ja toimenpiteet. Julkisuudessa jopa kilpailukykyä on yksipuolisesti ihailtu. Toimintakulttuuri on johtanut myös ns. "tässä ja nyt elämiseen", " tai kaikki minulle nyt ja heti"- elämiseen. Eli haluan korjata kovan työni hedelmät nyt tai mieluiten etuajassa ja nauttia niistä. Enhän huomisesta tiedä.
Tässä toimintakulttuurissa merkitsevät vain ne ihmiset, joista on aidosti hyötyä ja jotka eivät aiheuta kustannuksia vaan tuottoa niin yhteiskunnalle kuin yrityksillekin. Ihanneyksilö on omalla työllään kaiken jopa tulevaisuutensakin rahoittanut yksilö.
Ei ole ihme, että on todella paljon ihmisiä, jotka kokevat putoavansa kelkasta. Tai vähintäänkin kokevat kovaa painetta pysyä mukana. Ihminenhän inhimmillisenä olentona alkaa tietysti oireilemaan tilanteessa, jossa ei ole saavuttanut ihanteita, joita yhteiskunta ja talouselämä vaatii tai tilanteessa jossa on jo pudonnut ulos.
Työelämässä pysyminen on siis tullut entistä vaikeammaksi. Ja vaatii tehokkaita palveluita yhteiskunnalta ja yhteistyötä yrityksiltä. Perinteistä yhteiskunnan siis valtion kuntien roolia palveluiden tuottajana on syytä miettiä. Eli kuka tekee ja mitä, niin että palvelun tulos pysyy toivottuna ja että palvelun saajan oikeudet on turvattu.
Työelämässä pysyminen edellyttää:
1. entistä enemmän koulutusväyliä Yhteiskuntaa ei voida pitää ainoana koututuksen järjestäjänä. Yrityksiä tulee velvoittaa, myös itse kouluttamaan työvoimaa itsellensä ja siten sitouttaa heitä työntekijöihinsä. Yrityksetähän parhaiten tietävät millaista osaamista tarvitsevat. Koulutusta ja kokemusta omaaville on järjestettävä muuntokoulutusta. Aikuiskoulutuksen roolia on mietittävä ja kehitettävä.
2. Asennemuutosta ja asennekasvatusta. Työvoiman liikatarjonnassa työntekijät on tähän mennessä valittu ns. sekundääristen ominaisuuksien perusteella. Samanarvoisten hakijoiden keskuudesta paikan saattoi saada, hoikempi, kauniimpi, valkoihoinen tms. työntekijä. Eli vaatimuksia on laskettava ja valittava ennakkoluulottomammin työntekijöitä.
Asennekasvatuksessa tärkeä rooli työelämän suuntaan on valtiolla ja viranomaisilla.
Asennemuutosta kaivataan myös yksilötasolla. Päivitellään työttömiä, työttömiä ulkomaalaisia. Kuinka moni päivittelijöistä on oikeasti valmis tarjoamaan töitä??
3. Yhteistyötä. Yhteistyötä yhteiskunnan, työelämän ja työntekijöiden välillä. Eli osapuolien joita työvoiman ja työn saatavuus koskee. On yhdessä mietittävä niitä hyviä väyliä, joilla työnantajat saavat työvoimaa ja työnhakijat töitä. Tämä tarkoittaa yhdessä uusien menetelmien ideoimista, suunnittelua ja sitouttamista niihin.
4. Vastuuta. Yhteiskunnan ja yritysten vastuuta.
Vastuu tarkoittaa mm. huolehtimista. Huolehtiminen tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen ohjautuu häntä kiinnostavalle työ- tai koulutusuralle. Vastuu tarkoittaa myös sitä, että jokainen kansalainen saa kaiken mahdollisen palvelun, jotta hän pystyy toteuttamaan rooliaan täysipainoisena kansalaisena.
Vastuun toteutuminen edellyttää lainsäädännön tarkistamista. Eli toteutuuko meidän jokaisen oikeudet?? Tällä hetkellä eivät.
5. Reagointiherkkyyttä. Eli ongelmien ennakointia myös tilanteessa, jossa kiintopisteitä on vähän kuten tämän hetken muutoksessa. Oikea aikaista reagointia työelämän ongelmiin jo ennen kuin niitä ilmenee tai kun ongelmat ovat vielä pieniä.
6. Yksilökeskeistä ajattelumallia. Jokainen ihminen yksilönä on erilainen niin työelämäkokemuksineen, koulutuksineen kuin sosiaaliselta taustaltaankin. Yksilökeskeisyys vaatii räätälöityjä ratkaisuja. Eli mitkä toimenpiteet esim. työllistymisessä, koulutuksessa johtavat yksilön kannalta toivottuihin ja mielekkäisiin tuloksiin. Tilastollisille keskivertokansalaisille suunnitellut palvelut aikaansaavat kohtaanto-ongelmaa palvelujen suhteen.
7. Tavoitteen asetantaa. Eli esim. viiden vuoden sisällä Suomessa ei ole pitkäaikaistyöttömiä!! Kuinka moni työnantajista ja viranomaisista uskaltaa asettaa tällaisen tavoitteen ja sitoutua siihen?? Tavoite luo halun ratkaista ongelma. Tavoite luo motivaatiota ja haasteetta. Tavoite luo päämäärän.
8. Rahoitusta. Mitään ei saa ilmaiseksi. Eli miten rahoitetaan niitä järjestelmiä, palveluja, toimintamalleja jotka ovat keskeisessä asemassa työllisyyden kehityksessä. On otettava mukaan myös ennakoitujen kustannusten ajatusmalli. Eli kuinka paljon tulee mahdollisia kustannuksia jos esim. työttömyys pitkittyy.
Aiemmin opittu päti vain siinä tilanteessa. Huomisesta ei tiedetty eikä tiedetä. Yhteiskunta muuttui epävarmaksi. Ei tiedä onko paikkaa huomenna työelämässä. Onko paikkaa yhteiskunnassa.
Tällainen toimintakulttuuri on johtanut raadolliseen kilpailuyhteiskuntaan, jossa merkitsee vain omasta asemastan taisteleminen ja sitä edesauttavat henkilöt, asiat ja toimenpiteet. Julkisuudessa jopa kilpailukykyä on yksipuolisesti ihailtu. Toimintakulttuuri on johtanut myös ns. "tässä ja nyt elämiseen", " tai kaikki minulle nyt ja heti"- elämiseen. Eli haluan korjata kovan työni hedelmät nyt tai mieluiten etuajassa ja nauttia niistä. Enhän huomisesta tiedä.
Tässä toimintakulttuurissa merkitsevät vain ne ihmiset, joista on aidosti hyötyä ja jotka eivät aiheuta kustannuksia vaan tuottoa niin yhteiskunnalle kuin yrityksillekin. Ihanneyksilö on omalla työllään kaiken jopa tulevaisuutensakin rahoittanut yksilö.
Ei ole ihme, että on todella paljon ihmisiä, jotka kokevat putoavansa kelkasta. Tai vähintäänkin kokevat kovaa painetta pysyä mukana. Ihminenhän inhimmillisenä olentona alkaa tietysti oireilemaan tilanteessa, jossa ei ole saavuttanut ihanteita, joita yhteiskunta ja talouselämä vaatii tai tilanteessa jossa on jo pudonnut ulos.
Työelämässä pysyminen on siis tullut entistä vaikeammaksi. Ja vaatii tehokkaita palveluita yhteiskunnalta ja yhteistyötä yrityksiltä. Perinteistä yhteiskunnan siis valtion kuntien roolia palveluiden tuottajana on syytä miettiä. Eli kuka tekee ja mitä, niin että palvelun tulos pysyy toivottuna ja että palvelun saajan oikeudet on turvattu.
Työelämässä pysyminen edellyttää:
1. entistä enemmän koulutusväyliä Yhteiskuntaa ei voida pitää ainoana koututuksen järjestäjänä. Yrityksiä tulee velvoittaa, myös itse kouluttamaan työvoimaa itsellensä ja siten sitouttaa heitä työntekijöihinsä. Yrityksetähän parhaiten tietävät millaista osaamista tarvitsevat. Koulutusta ja kokemusta omaaville on järjestettävä muuntokoulutusta. Aikuiskoulutuksen roolia on mietittävä ja kehitettävä.
2. Asennemuutosta ja asennekasvatusta. Työvoiman liikatarjonnassa työntekijät on tähän mennessä valittu ns. sekundääristen ominaisuuksien perusteella. Samanarvoisten hakijoiden keskuudesta paikan saattoi saada, hoikempi, kauniimpi, valkoihoinen tms. työntekijä. Eli vaatimuksia on laskettava ja valittava ennakkoluulottomammin työntekijöitä.
Asennekasvatuksessa tärkeä rooli työelämän suuntaan on valtiolla ja viranomaisilla.
Asennemuutosta kaivataan myös yksilötasolla. Päivitellään työttömiä, työttömiä ulkomaalaisia. Kuinka moni päivittelijöistä on oikeasti valmis tarjoamaan töitä??
3. Yhteistyötä. Yhteistyötä yhteiskunnan, työelämän ja työntekijöiden välillä. Eli osapuolien joita työvoiman ja työn saatavuus koskee. On yhdessä mietittävä niitä hyviä väyliä, joilla työnantajat saavat työvoimaa ja työnhakijat töitä. Tämä tarkoittaa yhdessä uusien menetelmien ideoimista, suunnittelua ja sitouttamista niihin.
4. Vastuuta. Yhteiskunnan ja yritysten vastuuta.
Vastuu tarkoittaa mm. huolehtimista. Huolehtiminen tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen ohjautuu häntä kiinnostavalle työ- tai koulutusuralle. Vastuu tarkoittaa myös sitä, että jokainen kansalainen saa kaiken mahdollisen palvelun, jotta hän pystyy toteuttamaan rooliaan täysipainoisena kansalaisena.
Vastuun toteutuminen edellyttää lainsäädännön tarkistamista. Eli toteutuuko meidän jokaisen oikeudet?? Tällä hetkellä eivät.
5. Reagointiherkkyyttä. Eli ongelmien ennakointia myös tilanteessa, jossa kiintopisteitä on vähän kuten tämän hetken muutoksessa. Oikea aikaista reagointia työelämän ongelmiin jo ennen kuin niitä ilmenee tai kun ongelmat ovat vielä pieniä.
6. Yksilökeskeistä ajattelumallia. Jokainen ihminen yksilönä on erilainen niin työelämäkokemuksineen, koulutuksineen kuin sosiaaliselta taustaltaankin. Yksilökeskeisyys vaatii räätälöityjä ratkaisuja. Eli mitkä toimenpiteet esim. työllistymisessä, koulutuksessa johtavat yksilön kannalta toivottuihin ja mielekkäisiin tuloksiin. Tilastollisille keskivertokansalaisille suunnitellut palvelut aikaansaavat kohtaanto-ongelmaa palvelujen suhteen.
7. Tavoitteen asetantaa. Eli esim. viiden vuoden sisällä Suomessa ei ole pitkäaikaistyöttömiä!! Kuinka moni työnantajista ja viranomaisista uskaltaa asettaa tällaisen tavoitteen ja sitoutua siihen?? Tavoite luo halun ratkaista ongelma. Tavoite luo motivaatiota ja haasteetta. Tavoite luo päämäärän.
8. Rahoitusta. Mitään ei saa ilmaiseksi. Eli miten rahoitetaan niitä järjestelmiä, palveluja, toimintamalleja jotka ovat keskeisessä asemassa työllisyyden kehityksessä. On otettava mukaan myös ennakoitujen kustannusten ajatusmalli. Eli kuinka paljon tulee mahdollisia kustannuksia jos esim. työttömyys pitkittyy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tekstisi oli minusta ytimekästä, olit asioita pohtinut ja miettynyt niihin fiksuilta kuuluvia ratkaisumalleja. Hieno kirjoitus, jatka samaan malliin.
"
8. Rahoitusta. Mitään ei saa ilmaiseksi. Eli miten rahoitetaan niitä järjestelmiä, palveluja, toimintamalleja jotka ovat keskeisessä asemassa työllisyyden kehityksessä. On otettava mukaan myös ennakoitujen kustannusten ajatusmalli. Eli kuinka paljon tulee mahdollisia kustannuksia jos esim. työttömyys pitkittyy.
"
Mitään ei saa ilmaiseksi. Jaa ei. Saahan firmat tällä hetkellä ilmaisia työharjoittelijoita yms tuostavaan käytännössä. Ja kun harjoittelu on ohi. Niin ne voidaankin tumpata ilmaiseksi ovesta ulos. Eli kyllä ilmaiseksi saadaan. Maksaja on vain se heikoin osapuoli eli tässä tapauksessa työttömyyskorvauksella töitä tekevä työtön.
Nyt on tapetilla esim.
"SAK:n Ihalainen tarjoaa tulevaisuussopimusta
Ihalainen ehdottaa, että perinteisiä palkkasopimuksia pidempään sopimukseen kirjattaisiin yhteisiä tavoitteita työllisyyden ja kilpailukyvyn turvaamiseksi. Sopimuksella voitaisiin hahmottaa Suomen globaalin kilpailun ja ilmastomuutoksen haasteita talouskasvun, työllisyyden, ostovoiman ja kilpailukyvyn varmistamiseksi."
Kokonaan Yle:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id101468.html