Onko tuttua, kommentteja?
Minut on jätetty, ex-avovaimolla toinen mies. Asumme vielä saman katon alla.
Ex-avovaimo viestittelee ja puhuu puheluitaan uudelle miehelleen silmieni alla asunnossamme. Ja lähti juuri "yökylään" uuden miehensä luokse kun minä jään vahtimaan yhteistä jälkikasvuamme. Eikä exä ole kertaakaan edes ollut aidosti pahoillaan, että näin on käynyt. Vaan käyttäytyy aivan kuin olisi täysin minun syy, että hän on ajautunut toisen syliin.
Minun mielestä tämä on itsekkyyden ja röyhkeyden huippu, kunnioituksesta ei ole tietoakaan. Ja sovussa pitäisi yrittää erota lapsen takia.
Aivan kun en olisi jo tarpeeksi rikki pelkästä erosta...
Minut on jätetty, ex-avovaimolla toinen mies. Asumme vielä saman katon alla.
Ex-avovaimo viestittelee ja puhuu puheluitaan uudelle miehelleen silmieni alla asunnossamme. Ja lähti juuri "yökylään" uuden miehensä luokse kun minä jään vahtimaan yhteistä jälkikasvuamme. Eikä exä ole kertaakaan edes ollut aidosti pahoillaan, että näin on käynyt. Vaan käyttäytyy aivan kuin olisi täysin minun syy, että hän on ajautunut toisen syliin.
Minun mielestä tämä on itsekkyyden ja röyhkeyden huippu, kunnioituksesta ei ole tietoakaan. Ja sovussa pitäisi yrittää erota lapsen takia.
Aivan kun en olisi jo tarpeeksi rikki pelkästä erosta...
Vastaukset 12
Vanhimmat
samaan taloon asumaan! Mikään laki ei voinut sitä estää, kärvistele siinä neljä kuukautta ennen kuin sain oman asunnon.
Oli se mielenkiintoista istua aamukahvilla. Tuleva ex uuden akan kanssa kaulat purtuina ja maatalouslomittaja samassa pöydässä.
Eli vähällä sinä pääset. Minun ex-ukko ei kunnioittanut 20 vuoden liittoa ollenkaan, kun niin kovassa rakkauden himossa, laittoi ison tilan nuri ja hylkäsi kaiken.
asuu eronnut nainen kahden kersansa kanssa ja mieheni haluaa suhteeseen hänen kanssaan. Meillä kaksi lasta. Minäkin olen kuulemma ajanut mieheni toisen naisen syliin, koska olen niin huono. Onhan meillä huonosti mennyt, mutta itselläni ei ole tullut mieleenkään hakea lohtua toisista miehistä, vaan olisin toivonut, että selvittäisimme ongelmamme ja yrittäisimme vielä, mutta ei käy. Kirjoilla olemme vielä samassa talossa, mutta mies on majaillut jo jonkin aikaa muualla. Hän odottaa, että pystyisin tekemään päätökseni, että muutanko yksin pois vai lasten kanssa, hänelle käy kaikki kunhan vain lähden. On jopa kehdannut kysyä, että kestänkö asua samalla paikkakunnalla hänen ja naisen kanssa, eiköhän se ole sanomattakin selvää, että en. Kunnioitus näyttää olevan kyllä hyvin huonosti arvostettu asia kun toinen löytää uuden. Ajattelen meidän lapsiakin, että miltä tuntuu kun isä ja äiti muuttaa erilleen ja isällä on heti jo toinen nainenkin vielä. Näyttää siltä, että kun on uutuuden viehätys meneillään niin ei lasten tunteitakaan juuri huomioida. On sanottu, että ovat aikuisten asioita. Tää on tätä nykypäivää, millään ei ole mitään väliä.
Mikä himo saa ihmisissä tekemään tämän kaiken? 20 v liitossa on aivan ilmaa - kun löytää uuden - vanha saa jäädä kuin pölyrätti käyttämättömänä. Uusi kiinnostaa niin paljon, että lapsetkin unohtuvat. Kuinka miehet - isät - voivat unohtaa lapsensa. Pakko tähän on löytyä jokin nykyaikaan sopiva syy, tämä on jo niin yleistä. Siis kohtalotoveri täälläkin. Kaikkensä yrittänyt yksin lastensa kanssa elelevä, mutta hymyillen eteenpäin!!!!!!!!!!!! Voimia kaikille petetyille!!
kuinka tuollainen tilanne on ylipäätään syntynyt?
Tämä on nyt vain oletusta, mutta onko se jättty osapuoli jo niin alistunut ettei kykene vaatimaan edes hyvää käytöstä itseään kohtaan? Onko tätä kohtelua ollut jo aiemminkin?
Ero on aina repivää. Miksi siitä pitää tehdä vielä repivämpää? Kyllä se sille jättjällekkin on, vaikkei uskoisi. Nyt vaimollaison ilmeisesti tilanne, että hän on ihastunut ja "huumeessa". Kun joku vuosi kuluu, voi syyllisyyden tunteet olla pahoja. Harva silloin kykenee olemaan onnellinen.
Mikä saa jäämään saman katon alle?
olen juuri eronnut miehestäni. Osoite on vielä sama, koska en ole vielä uutta asuntoa löytänyt. Asuminen samassa osoitteessa ja saman katon alla on tosi ahdistavaa, en voi olla omassa kodissani vapaasti ja rauhassa. Mies ei sentään ole tuonut muita naisia taloomme (ainakaan läsnäollessani, enkä usko että muutenkaan, koska meillä on täällä myös lapsia).
Mutta noin yleisesti toisen kunnioittamisesta erotilanteessa: minä olen meillä se, joka on ollut pakotettu tekemään päätöksen erosta. Yhdessäelo ei onnistu lukuisista eri syistä, isoimmat niistä on se, että mieheeni ei voi luottaa (on jäänyt kiinni lukuisista suhteista toisten naisten kanssa), hän on sössinyt raha-asiansa perin pohjin ja tulee ja menee miten lystää, eikä hän sitten loppujen lopuksi osoittanut minkäänlaista kiinnostusta edes yrittää selvittää asioita kanssani. Olen siis kaiken hänen välipitämättömyytensä vuoksi päätellyt, että häntä ei kiinnosta ja ainoa ratkaisu on ero. Nyt sitten yritän saada uutta asuntoa ja mies ei suostu myymään taloamme. Itselleen hänellä ei ole sitä varaa lunastaa, mutta haluaa heittäytyä hankalaksi ja pistää kapuloita rattaisiin niin, että en saa talosta rahojani ja pääse hankkimaan uutta asuntoa. No, minulle se tarkoittaa sitä, että hankin vuokra-asunnon ja joudun melkoiseen sentinvenytykseen kun pitää vuokran lisäksi maksaa myös yhteisen talomme lainasta oma osuuteni. Mutta ei auta, täytyy selvitä, se on hinta minkä joudun maksamaan vapaudestani ja oikeudestani onnelliseen elämään ja onneksi se loppujen lopuksi on vain rahaa.
Mutta kyllä, käsittämätöntä on se, että kun ero on väistämätön, niin miksi sitä ei voi tehdä asiallisesti ja säilyttää edes jonkunlainen kunnioitus toista kohtaan? Miksi pitää käyttäytyä kuin pikkulapsi ja venkoilla ja vitkuttaa joka asiaa? Minun mieheni pelaa selvästi aikaa. Mitä varten, sitä en ymmärrä.
Surullista luettavaa, että toisen kunnioittaminen ja edes hitusen arvostuksen antoa on hiipunut näissä eroissa. Minulla mies jätti meidät lapsen kanssa aika pahasti ja yllättäen, ennakkoepäilyjä en osannut lukea. Nyt mies muistaa kokoajan mainostaa että on niin onnellinen morsiammen kanssa ja haluaa lapsemmekin kuuluvan hänen uuteen onneensa. Olemme valitettavsti melko rikki vielä kumpainenkin ja terapiassa käymme edelleen sekä lapsi ja minä. Joskus mietin haluaako ex pahuuttaan työntää veitseä arpeutumattomaan haavaan, vai onko hän vaan niin kylmä meitä kohtaan ettei osaa edes ajatella miltä meistä tuntuu. Pitkä liitto kuitenkin takana ja en minä pysty sitä unohtamaan ihan tuosta vain, vaikka nyt tuntuukin välillä siltä ettei se ollut minkään arvoista.
tästä uudestaan, mutta samalla toi jopa sossun keskustelussa esille kuinka minun olisi hyvä jäädä lasten kanssa mahdollisimman lähelle asumaan. Ei riitä että kehuskelee tällä uudella vaan pitäisi vielä jäädä katsomaankin sitä touhua. Mihin tää maailma on oikein menossa: on mun kersat, on sun kersat ja vielä yhteisetkin jne. Kun ongelmia tulee suhteessa, niin hypätään heti seuraavaan ja samalla pyydetään kestämään vähän vielä lisää, kun jo pelkkä ero on todella vaikea kestää.
Meillä on vastanvanlainen tilanne. Ex mies porskuttaa onnellisena uuden naisensa kanssa ja vaatisi siihen onneen myös lapsensa. Mutta tyttöni ei halua olla osallisena uusperheen kuvioissa. On mielummin ilman isää. Meillä huoltajuus kiista menossa ja saan ilmeisesti yksinhuoltajuuden, meillä tällä hetkellä yhteishuoltajuus. Mutta yli puoleen vuoteen ei isä ole ottannut yhteyttä minuun lapsen äitiin millään muotoa. Saatikka sitten edes kysynyt pärjätäänkö rahallisesti. En saa edes sossun maksamaa elatustukea. Mutta ollaan lapsen kanssa päätetty selvitä kaikesta siitä mitä ex mieheni taaksensa jätti. Jonain päivänä me ollaan vahvoja ja ex mies heikoilla jos tajuaa mitä on tehnyt omalle lapselleen.
on tullut tutuksi jo ennen eroa, mutta tuntuu pahalta, että mies viettää viikonloppuja ja lomia lasten kanssa ja minä hoidan ns. paskaisen arjen. Pahalta tämä tuntuu siksi, että mies käy syvällisiä keskusteluja meidän erosta tämän naisen kanssa ja virittelee suhdetta häneen kun minä raadan. Toki voin kuulemma lähteä yksinkin, mutta ennemmin sitten raadan, kuin lasten kotiin tuotaisiin heti uusi akka heidän jäädessä isänsä luo asumaan. Turha tässä on itsesäälissä pyöriä, omapa on valintani, mutta v....taa kuitenkin.
meillä kävi niin, että itse halusin erota lukuisista riidoista ja taisteluista johtuen. Lapset jäivät isälle ja minä lähdin häntä koipien välissä. exä ei suostu tekemään mitään sovinnon eteen. eli minulla ei ole mustaa valkoisella mistään. en nää lapsia koskaan, saati saa heitä luokseni. vastaus on tyly. iteppä halusit erota. mulla ei ole edes uutta miestä saati halua edes moiseen. kaipaan vaan omaa elämää ja lapsiani. olen vaan liian kiltti nostamaan asiasta meteliä. exä ei suostu lähtemään lastenvalvojalle eikä sopimaan tapaamisista. olen aivan yksin asian kanssa. olisi kiva saada lapset omaan kotiini edes joskus käymään.
Älä nyt hyvä ihminen OMISTA lapsistasi noin helpolla luovu!!Varaa heti aika lastensuojelunvalvojalle ja mene sinne yksin kertomaan tilanteesi.
Exälläsi ei ole mitään oikeutta kieltää sinua tapaamasta lapsiasi.
Meille tulossa ero enkä missään nimessä suostu jättämään lapsia isälleen, koska tiedän varmasti pystyväni huolehtimaan heistä paremmin kuin hän(terveydelliset seikat).
Ja jos olisi epäilystäkään, etten suosiolla tulisi heitä saamaan, niin haen käräjäoikeudelta päätöstä lastemme lähihuoltajaksi. Lopeta tuo liika kiltteys ja ala toimimaan, exäsi käytös on tosi lapsellista ja kertoo hänestä paljon..
Taitaa käydä kunnian päälle, kun olet uskaltanut uhmata hänen tahtoaan.
Pistä pihalle ja lapset peliin rakkaudessa on kai kaikki sallittua