Olen asunut noin kuusi vuotta avomieheni kanssa, meillä on yhteinen 5-vuotias lapsi. Lisäksi minulla on yli 20-vuotias poika, joka ei ole koskaan asunut kanssamme, sekä 19-vuotias tyttö, joka on asunut kanssamme nämä vuodet. Eka visiitillään meille mies tietty kehui, kuinka fiksut lapset minulla on. Asenne niistä ajoista on muuttunut kovasti. Nykyään hän ei juuri keskustele tyttöni kanssa. Jos tytöllä on ystäviä käymässä, mies välttää oleskelua samassa huoneessa, ja käyttäytyy niin pahantuulisesti, että tytön kaveritkin ihmettelevät. Poika käy meillä korkeintaan kerran kuussa, saattaa viipyä muutaman tunnin tai pistäytyä pikaisesti. Mies ei puhu hänelle sanaakaan, hyvä jos tervehtii, ja häipyy muihin huoneisiin tai pois kotoa. Heidän luonteensa ovat niin erilaiset, että mies ei voi sietää poikaani, vaikka kyse on vain luonne-eroista (esim. mies jämpti sovituista ajoista, poika myöhästelee usein). Haluaisin tietysti säilyttää suhteeni kaikkiin osapuoliin. Nyt olen huomannut, että poikakin tulee mieluummin silloin, kun tietää mieheni olevan esim. töissä.
Keskustelemalla miehen kanssa asia ei tunnu paranevan. Hän on anteeksiantamaton ja suvaitsematon luonteeltaan, ja kun joku ei hänen mielestään toimi niin kuin hän haluaa, ei asiasta kannata edes keskustella.
Onko muilla uusperheissä aikuisten lasten kanssa yhtä vaikeaa?
Keskustelemalla miehen kanssa asia ei tunnu paranevan. Hän on anteeksiantamaton ja suvaitsematon luonteeltaan, ja kun joku ei hänen mielestään toimi niin kuin hän haluaa, ei asiasta kannata edes keskustella.
Onko muilla uusperheissä aikuisten lasten kanssa yhtä vaikeaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaikeuksia ole, miehesi kanssa tai pikemminkin hänellä ne vaikeudet ovat. Antaa osoittaa mieltään, olkaa kuin ei olisi paikallakaan, huomaamaton jos haluaa olla.