on menny vituiks siksi kun naiset on dissannut mua niin paljon. Kaikkein pahin tilanne oli ihan junnuna kun kuulin sattumalta et yks muija, jonka kanssa olin tosi paljon hengannu, puhu kavereilleen: "ai xxxx? no en mä todellakaan panis sen kaa". Ja nyt puhutaan naisesta, tai no silloin tytöstä, jonka kanssa olin viettäny myös intiimeitä hetkiä. Muitakin esimerkkejä on, mutta tuo jos mikä paljasti, miten häpeällinen "salaisuus" olin tytölle.
Mun oikeesti
koko elämä
13903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Et ole ainoa.
Mun eka ns. seurustelukokemus oli ala-asteen vissiin 5 tai 6-luokalla. Diggasin tyttöä paljon, tanssitin limudiskossa ja jotenki "alettii olee". No en nyt muista oltiinko viikko tai jotain niin sen KAVERI tuli sanoo että tätä muijaa ei enää kiinnosta...
Tuli yläaste ja humalat. No, heilastelin yhden muijan kanssa humalassa, josta tuli viikon mittainen "suhde". Suhde siis mun osalta, mutta ei muijan. Se kusetti mua koko viikon valehtelemalla suoraan kaikesta (en jaksa selittää) ja päättyi komeasti siihen että vietti yön pahimman jätkän kanssa, jonka tiesin. Ja samoissa bileissä missä olin.
No, vetelin kännejä sitten nuorempana, ja joskus löytyi joku pusu/sormetusheila silloin tällöin. Kerran löytyi yksi Jenna (nimi muutettu), joka oli ihan hotsit muhun. Sovittiin humalassa vaikka mitä, mutta selvinpäin sen kaverit selvensi että ei tule kuuloonkaan.
No nuo ja sitten se yksi em. "tuota en panis"-juttu sai mut lopullisesti varpailleen. Oli siinä nuoruudessa jopa muutama yhdyntäkin, mutta yhden illan juttuja. Aikuisiällä koin yhden suhteen, joka ei alkujaan kiinnostanut ja tähän päivään mennessä omat ihastukseni ovat kaikki sanoneet ei. Niitä on ollut aikuisena n. 7 (about). Aina olen kuitenkin pyrkinyt sosiaalisuuteen ja naisia ymmärrän, aina on ollut naisia ystävinä. Ala-asteelta asti.
Kaikki nuo, mitä kerroit kouluajoilta on käynyt myös mulle ja monelle muulle tyttökaverille. Eipä silti roikuta täällä kertomassa, kuinka "miehet on pilannu mun elämän!" vaan on tajuttu se, että kakarana ei osattu käsitellä omia tai toisen tunteita eikä kaikki osaa sitä vielä aikuisenakaan.
Kuule, mäkin seukkasin vitosella ja ei pelkästään, että yks Ville jätti mut lapulla, niin voitteko kuvitella että sen kaveri Jussi toi mulle sen lapun.
Mä sitten kostin sille Villelle ja tanssin Jussin kanssa limudiskossa.
Kaikki tuo mitä kirjoitin pitää suodattaa sen kautta, että olen aina ollut herkkä, ujo ja hieman pelokaskin. Siis yleisinä luonteenpiirteinä, ei pelkästään naisia kohtaan. Minä kutsun noita tragediaksi, joku muu ehkä viikoksi elämästä. Herkkä nuori kokee asiat erilailla.
Sitä samaa paskaa niskaansa saavat useimmat meistä. Kun olin lapsi, pojat kiusasivat ja haukkuivat minua. (Niin tosin jotkut tytötkin.) Minua on nimitelty vaikka miksi. Kun tulin vanhemmaksi, sain enemmän itseluottamusta ja ulkonäkönikin parani tai oikeastaan paransin sitä ihan itse. Sitten kun miehet alkoivat kiinnostua minusta, hyväuskoisuuttani käytettiin hyväksi. En edes jaksa laskea, kuinka monta kertaa joku äijä on kusettanut minua. Ja loukannut minua. Mutta suoraan sanottuna, mitä vittu sitten? Tämä maailma ei oikeasti ole mikään onnela. Suuri osa ihmisistä kohtelee toisia ihmisiä kuin paskaa. Tai on ainakin joskus kohdellut. Tältä planeetalta tuskin löytyy sellaista ihmistä, joka ei olisi joskus pahoittanut mieltään jonkun toisen ihmisen takia. Sellaista tämä elämä vain on. Se pitää kestää. Turha omasta heikkoudesta on muita syyttää. Ei täällä kukaan saa parempaa kohtelua siksi, että on herkkä, ujo ja pelokas.
Vaikka olen monta, monta kertaa loukkaantunut jonkun miehen puheista tai tekemisistä, en minä miehiä silti vihaa. Mitä järkeä on syyttää koko toista sukupuolta joidenkin yksittäisten paskiaisten teoista? Ei mitään, mietipä nyt itsekin. Ja hei, välillä kuitenkin tapaa kivojakin ihmisiä. Välillä tutustuu miehiin, jotka eivät valehtele eivätkä petä ja jotka oikeasti arvostavat naisia. Ja ihmiset kasvavat aikuisiksi, ainakin suurin osa. Aikuinen ihminen ei käyttäydy samalla tavoin kuin teini-ikäinen. Tai jos käyttäytyy, niin se on hänen häpeänsä. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole pahoja. Muitakin värejä on kuin musta ja valkoinen.
Olen arvannut, että olette nuoria, mutta KUINKA nuoria? 1990-luvulla syntyneitä??
Arvatkaa kuinka monelle tytölle on yläasteikäisenä (ja vanhempanakin) sanottu, että hän ei kelpaa MUUHUN kuin panemiseen?! Eihän tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä enää aikuisiässä - puhumattakaan siitä mitä ensimmäisissä limudiscoissa on tapahtunut!
että huono itsetunto ja arvottomuuden tunne alkaa juuri tuollaisista pienistä asioista. Alkuperäiset kirjoitukset nimenomaan mainitsi että itselle nuo olivat suuria juttuja, vaikka jollekin toiselle ei niinkään. Jos on herkkä ja ujo mies, niin asiat voivat näyttäytyä vakavampina kuin ovat. Ja jos kokee juuri nuoruusiässä paljon pettymyksiä, niin se vaikuttaa pidemmälle. Olisin sinulta, miss dw odottanut parempaa suhtautumista asiaan. Eivät nuo ole kaikki, ne ovat esimerkkejä. Ja kyllä, minä ajattelen välillä niitäkin. Enkä ole syntynyt 90-luvulla.
suhtauduit niin nuivasti aloitukseeni. Siinä oli joo aika ylilyövä aloitus. Ei mun elämä nyt naisten takia ole mennyt vituiks, mutta osa murheitani on jatkuvat pettymykset naisrintamalla. Se taas miksi nuo muutamat esimerkit ovat merkityksellisiä, johtuu siitä että tapahtuma-aikaan olin todella hämmentyneen iloinen siitä, että kukaan tyttö ylipäänsä oli kiinnostunut, vähääkään.
Valkoinen mies on naisensa koira ja laskee sotakirveensä ruokkiakseen naisensa laiskuutta.