Ihmettelenpä miten täällä yliopistossa voi olla niin hankalaa tutustua oman ainejärjestön tyyppeihin. On kuin olisi joku sisäpiiri tyyliin yläasteella: jos kuulut siihen niin oot hyvä tyyppi ja jos et niin oot kaikille kuin ilmaa. Tai ehkä tää enemmän sopii noihin kuvaan amerikkalaisteinileffoissa.
Itse oon kohtalaisen sosiaalinen, hyvällä tavalla utelias ja kiinnostunut muista ihmisistä ja oon ollu aktiivinen ainejärjestön muitten opiskelijoitten suhteen: alkanu jutteleen eri tyyppien kanssa yliopistolla, morjestellu, kuunnellu muitten juttuja ja yhtyny keskusteluihin ja ollu tapahtumissakin mukana. Oon siis ollu aktiivinen ja tehny myös aloitteita. Oon oma itseni, en oo täydellinen mutta onneksi esim. huumorintajuakin löytyy. Aktiivisuudestani huolimatta muut ovat kovin passiivisia mun suhteen, ja ihmettelen miks ? No ok, ehkä 2 ihmistä tulee nykyään joskus ohimennen sanoon jotain: morjestaan ja jutteleen, mikä on jo tosi hyvä asia. Pitäiskö joka viikko pyöriä yhteisissä tapahtumissa että muut alkais huomaamaan ? On silti jotain tyyppejä jotka harvoin käy yhteisissä tapahtumissa mutta silti saavat paljon huomiota osakseen.
Eräässä tapahtumassa olin hiljattain ja mukavaa oli jutella, viihdyin monta tuntia. Silti, vaikka juttelin paljon monen kanssa, en tiedä muuttuuko asia miksikään. Luultavasti kaikille oon silti kuin ilmaa. Kun meen joidenkin seuraan jutteleen niin monesti he juttelee vaan keskenään, pitävät katsekontaktia toisiinsa, mua juuri ei huomaa ja vähemmän kiinnostuu jos jotain sanon. Itse pitäisin itseäni typeränä jos samalla tavalla hylkisin muita.
En oo tosiaan niin ujo, tykkään jutella monista asioista myös. Kumma kun moni käyttäytyy just tällä tavoin: ei tule juttelemaan minulle, porukassa ei oo niin huomaavinaan mua ( katsekontakti ) ym:ta. En mielestäni oo niin muista poikkeava ees. En tietenkään koita jokaiseen tyyppiin tutustua, ei itseenikään moni ihminen tuolta kiinnosta, mutta muutama ny sentään.
Luulisi että jostain 20-30 aktivisemman tyypin joukosta löytyis enemmän niitä jotka suhtautuisivat aktiivisemmin ja positiivisemmin yhteen ihmiseen.
Joku sano että pitäs olla aktiivisempi...Mä en kyllä oikeesti jaksa sitä. En viitsi tässä iässä enää tyrkyttää itseäni toisille, hännystellä tai jotain. Vai pitäiskö alkaa esittään jotain roolia ? Kumma kun ei omana itsenään kelpaa. Ehkä se sit on sitä että ei vaan jossain yläasteella vaan myöhemmälläkin iällä täällä suomessa pitäs olla niin samanlainen kun muut, tai ainakin esittää olevansa jos jossain porukassa viettää aikaansa.
Niin ja tässä faktatiedot musta: Kolmeakymppiä lähestyvä ( ainejärjestöllä on monia mun ikäsiä ). Mulla on kyl muita kavereita ja muita ystäviä, kokonaan erakkona en tosiaan oo.
Itse oon kohtalaisen sosiaalinen, hyvällä tavalla utelias ja kiinnostunut muista ihmisistä ja oon ollu aktiivinen ainejärjestön muitten opiskelijoitten suhteen: alkanu jutteleen eri tyyppien kanssa yliopistolla, morjestellu, kuunnellu muitten juttuja ja yhtyny keskusteluihin ja ollu tapahtumissakin mukana. Oon siis ollu aktiivinen ja tehny myös aloitteita. Oon oma itseni, en oo täydellinen mutta onneksi esim. huumorintajuakin löytyy. Aktiivisuudestani huolimatta muut ovat kovin passiivisia mun suhteen, ja ihmettelen miks ? No ok, ehkä 2 ihmistä tulee nykyään joskus ohimennen sanoon jotain: morjestaan ja jutteleen, mikä on jo tosi hyvä asia. Pitäiskö joka viikko pyöriä yhteisissä tapahtumissa että muut alkais huomaamaan ? On silti jotain tyyppejä jotka harvoin käy yhteisissä tapahtumissa mutta silti saavat paljon huomiota osakseen.
Eräässä tapahtumassa olin hiljattain ja mukavaa oli jutella, viihdyin monta tuntia. Silti, vaikka juttelin paljon monen kanssa, en tiedä muuttuuko asia miksikään. Luultavasti kaikille oon silti kuin ilmaa. Kun meen joidenkin seuraan jutteleen niin monesti he juttelee vaan keskenään, pitävät katsekontaktia toisiinsa, mua juuri ei huomaa ja vähemmän kiinnostuu jos jotain sanon. Itse pitäisin itseäni typeränä jos samalla tavalla hylkisin muita.
En oo tosiaan niin ujo, tykkään jutella monista asioista myös. Kumma kun moni käyttäytyy just tällä tavoin: ei tule juttelemaan minulle, porukassa ei oo niin huomaavinaan mua ( katsekontakti ) ym:ta. En mielestäni oo niin muista poikkeava ees. En tietenkään koita jokaiseen tyyppiin tutustua, ei itseenikään moni ihminen tuolta kiinnosta, mutta muutama ny sentään.
Luulisi että jostain 20-30 aktivisemman tyypin joukosta löytyis enemmän niitä jotka suhtautuisivat aktiivisemmin ja positiivisemmin yhteen ihmiseen.
Joku sano että pitäs olla aktiivisempi...Mä en kyllä oikeesti jaksa sitä. En viitsi tässä iässä enää tyrkyttää itseäni toisille, hännystellä tai jotain. Vai pitäiskö alkaa esittään jotain roolia ? Kumma kun ei omana itsenään kelpaa. Ehkä se sit on sitä että ei vaan jossain yläasteella vaan myöhemmälläkin iällä täällä suomessa pitäs olla niin samanlainen kun muut, tai ainakin esittää olevansa jos jossain porukassa viettää aikaansa.
Niin ja tässä faktatiedot musta: Kolmeakymppiä lähestyvä ( ainejärjestöllä on monia mun ikäsiä ). Mulla on kyl muita kavereita ja muita ystäviä, kokonaan erakkona en tosiaan oo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kukkaa ei noteeraa ;) Höh ja pöh...
SCREW U GUYS I AM GOING HOME ! :D
Voin noteerata viestisi kun satuin huomaamaan : )
Yliopistoympyrät tuntuu olevan aika samanlaisia kuin melkein kaikki muutkin sosiaaliset verkostot muutenkin, ja ihmekös tuo.
Tiettyä kuppikuntaisuutta syntyy pienessäkin ryhmässä aika äkkiä, vaikkei olisi tarkoituskaan. Vaikea sanoa mistä ne saa alkunsa, mutta jotenkin luonnostaan ryhmät aina tuntuu jakautuvan. Itse hengaan yliopistolla eniten niitten tyyppien kanssa, joiden kanssa satuin olemaan tekemisissä heti ensimmäisenä päivänä ja olen tuntevinani suurtakin hengenheimolaisuutta : D
Itse ongelmaasi en osaa sanoa tähän hätään juuri mitään, mutta ymmärrän kyllä : -/ Ihmiset osaa joskus olla aika hankalia.