Kurkotan kättäni kohti taivaan tähteä,
Tähtien luokse on mun aika lähteä.
Kyyneliini itseni hukutan,
Meren pohjalle ankkurina vajoan.
On vaaleat kasvoni itkusta kirjavat,
Muistojani sanat kipeimmät ruoskivat.
En enää jaksa iloista esittää,
En tekaistua hymyä halua kenellekään näyttää.
Ainoa asia mistä jaksan haaveilla,
On tuntematon polku nimeltä Kuolema.
Hengittäminen on niin vaikeaa,
Oli paljon helpompi luovuttaa.
Veeraa syvästi ikävöiden Aleksi
Tähtien luokse on mun aika lähteä.
Kyyneliini itseni hukutan,
Meren pohjalle ankkurina vajoan.
On vaaleat kasvoni itkusta kirjavat,
Muistojani sanat kipeimmät ruoskivat.
En enää jaksa iloista esittää,
En tekaistua hymyä halua kenellekään näyttää.
Ainoa asia mistä jaksan haaveilla,
On tuntematon polku nimeltä Kuolema.
Hengittäminen on niin vaikeaa,
Oli paljon helpompi luovuttaa.
Veeraa syvästi ikävöiden Aleksi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikäväsi tuntuu nyt ylitsepääsemättömältä mutta surusi hellittää ajan kanssa, yritä jaksaa ja hae apua suruusi. Käy puhumassa lääkärissä tilanteestasi jotta jaksat pahimman yli. Sinun ei tarvitse hymyillä jos ei hymyilytä, anna surun tulla, itkukin helpottaa ja puhuminen asiasta jonkun kanssa. Jos joku voisi tarjota olkapään johon voisit itkeä ja purkaa pahimmat tuntosi ....
Auttakaa ystävät nyt Aleksia. Vaikka emme tiedäkkään miten kohdata sureva ihminen ja lähestyminen tuntuu hankalalta kun omatkin tunteet tulee esiin ja ehkä itkettää, ei sitä tarvitse peitellä olemmehan kaikki vain tuntevia ihmisiä. Sureva ei tarvitse kumminkaan kuin toisen ihmisen lähelleen, kuuntelijan, läsnäolijan. Jaksasamista Sinulle Aleksi
i ask?