Olemme olleet ja asuneet yhdessä kolme vuotta ja kihloissakin. Mieheni on ihana, rehellinen, luotettava. Meillä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja arvot elämässä.
Seksi-asiat ovat vaan huonosti. En halua häntä ja välillä ei hänkään minua. Vielä ollaan kuitenkin oltu lähekkäin ja halattu. Suudelmat ovat jääneet. Usein tuntuu, että olemme vain ystäviä ja kämppiksiä.
Ero tuntuu ihan mahdottoman kivuliaalta asialta. Minulla on vakava sairaus ja mieheni on ollu tässä viime vuosina ainoa tuki ja turva. Suoraan sanoen en oikeastikaan pärjää yksin. Olen voinut viime aikoina todella huonosti ja tuntuu, että ero musertaisi minut kokonaan.
Lähes kaikki ystäväni ovat kaikonneet elämästäni ja nekin harvat, mitkä ovat jäljellä, asuvat kaukana. Sukulaisiin en ole yhteydessä. Jään toisin sanoen aikalailla ihan yksin. Välillä mietin, että suhteeseen jääminen vaikka ilman seksiä on parempi kuin totaalinen hajoaminen.
Kunpa vain olisi paljon ystäviä ympärillä...
Seksi-asiat ovat vaan huonosti. En halua häntä ja välillä ei hänkään minua. Vielä ollaan kuitenkin oltu lähekkäin ja halattu. Suudelmat ovat jääneet. Usein tuntuu, että olemme vain ystäviä ja kämppiksiä.
Ero tuntuu ihan mahdottoman kivuliaalta asialta. Minulla on vakava sairaus ja mieheni on ollu tässä viime vuosina ainoa tuki ja turva. Suoraan sanoen en oikeastikaan pärjää yksin. Olen voinut viime aikoina todella huonosti ja tuntuu, että ero musertaisi minut kokonaan.
Lähes kaikki ystäväni ovat kaikonneet elämästäni ja nekin harvat, mitkä ovat jäljellä, asuvat kaukana. Sukulaisiin en ole yhteydessä. Jään toisin sanoen aikalailla ihan yksin. Välillä mietin, että suhteeseen jääminen vaikka ilman seksiä on parempi kuin totaalinen hajoaminen.
Kunpa vain olisi paljon ystäviä ympärillä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
elämäänsä, niin sittenhän tuo on ok.
Sun pitää kysyä mieheltäsi, haluisiko hän sellaisen suhteen, että siinä on seksiä.
Entä haluatko sinä?
Eihän sitäkään ole pakko harrastaa. Eivät kaikki ole seksuaalisia. Tai siis joillekin oikeasti riitää kerran viidessä vuodessa. Tai se halailu.
Millaisia te olette?
Haluan seksiä ja suhteen joka toimii siltäkin osin. Eli varmaan nää mun tuntemuksen on vain pelkoa; yksinjäämisen, tärkeimmän ihmisen menettämisen jne.
Et kait se on nyt tässä. Tuntuu vaan nii väärältä kuitenkin. Oon varmaan aika sekaisin.
Mieti rauhassa tilannetta. Haluaisit suhteen jossa on seksiä ja läheisyyttä. Kuitenkin ilmeisesti rakastat miestäsi, teillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet ja samanlaiset arvot. Älä tee hätiköityjä ratkaisuja! Ehkä tilanne on pelastettavissa.
Voisin kuvitella, että vakava sairautesi, eräänlainen riippuvuutesi miehestäsi ja ystävien puute ovat vaikuttaneet suhteeseenne paljonkin. Ehkä teillä on ollut vaikeita aikoja jolloin on ollut muutakin ajateltavaa elämässä kuin sänkypuuhat. Se ei tarkoita, ettei tilanne voisi muuttua. Voitte yhdessä miettiä, mitä haluatte suhteeltanne jatkossa. Suhteen, myös seksielämän, eteen voi tehdä paljonkin.
Tärkeintä olisi puhua asiasta miehelle rehellisesti. Ehkä häntäkin on vaivannut sama asia ja pääsette asian suhteen samalle aaltopituudelle.
Ystäviä ei ole koskaan myöhäistä hankkia. Kuulostaa kliseiseltä, mutta ystäviä löytyy harrastusten, opiskelujen ja toiminnan kautta. Vanhoihin kavereihin voi ottaa uudelleen yhteyttä, samoin sukulaisiin. Kaikki me tarvitsemme ystäviä, joku vanha tuttava voisi olla hyvinkin ilahtunut sähköpostista tai tekstiviestistä. Myös parisuhde toimii usein paremmin, kun molemmilla on omia ystäviä, joiden kanssa vähän "tuulettua" ja vaihtaa ajatuksia.
Älä aja elämääsi alas vaan ala rakentaa sitä sellaiseen suuntaan kuin itse haluat ja toivot. Jos suhteessanne on isompia ongelmia, menkää vaikka parisuhdeterapiaan. Mieti, mihin suuntaan haluaisit parisuhdettanne kehittää. Toiseen voi tutustua, ihastua ja rakastua uudelleen ja seksikin voi ihan oikeasti alkaa sujumaan.
Siinä on sellainenkin aspekti otettava huomioon, että ne sairaudet pistävät ajattelemaan tärkeämpiä asioita kuin niitä nylpytysjuttuja.
Olen huomannut asian.
Jos eukollani on joku paikka vialla sitä ajattelee enemmän kuin seksiä tai tietysti jos itsellä niin sama juttu.
Se on siellä takaraivopssa vaivaamassa vaan.Puhukaa asia selväksi .
Ei kai nyt kukaan saa ihmissuhdetta pelaamaan jos alkaa toista sitomaan itseensä vaan omien sairauksien vuoksi.Se on itsekästä.Mies saattaa pysyä sun tukena just vaan se takia.Onko järkevää?Jos ette toisistanne oikeasti välitä niin pärjäät varmasti eron jälkeen.Reilumpaa kumpaistakin kohtaan.Löydätte sitten uusia ihastuksia joihin tunnette myös oikeasti vetoa.Muutat vaikka itse lähemmäs niitä muita läheisiä mitä sulla elämässä onkaan.Ero on aina hankala,surullinen ja musertava kokemus jos välit ok eikä riitoja.Vaikeita päätöksiä on vaan joskus tehtävä epäitsekkäästikin.Harvoin se elämä helpottuu erotessa,ainakaan alkuun.
Itse olen myös jäänyt ilman ystäviä.
Yritetty on hakea, mutta ei niin helppoa.
Ehkä tuo asia vaikuttaa myös niin paljon mielialaan, että seksi ei kiinnosta.
olet ehkä liian riippuvainen miehest ja se saa sinut pelkäämään heittäytymistä seksissä.
Jos olisit vapaampi ja iloisempi voisi sujua paremmin. Mutta tosiaan en ole asiantuntija.