sillon kun tavattiin,sulla ei ollu kavereita(ainakaan montaa)ja sit kun ei sulla ollut ni mun ois pitäny yhtäkkiä olla näkemättä omia ettet sä joutuis oleen yksin. kuka rohkas parhaansa mukaan että sun täytyy saada itsetuntoa,uusia ystäviä ja rupee elään taas, että pystyt oleen mullekin tasapainoinen kumppani.. no, hyvin mä siinä onnistuinkin mutta ikävästi tais kääntyy mua itseä vastaan.että sitten kun sait sitä itsetuntoa ja elämänhalun, musta tuli sulle sylkykuppi niiden asioiden suhteen mitä huomasit yhtäkkiä elämästäs puuttuvan.. aina jos toivoin sulta jotain ni olin mukamas arvostelemassa,pukeutumistas jne...mitäköhän sä teit muuta ku koitit kokoajan muokkaa musta mieleistä itelles, millon olit vaatimassa mitäkin..mä en sentään vaatinut sua muuttumaan,tai lähtenyt litoo jos toinen ei sitä tee.. ja sun suhde sun äitiin, voi taivas... joka helvetin ilta sinne oli sun melkein mentävä!! aika hyvä pohja et oma äiti on tärkeempi ku oma mies(joku päivä sä huomaat et ei kukaan muukaan mies siedä sitä että äitis on sulla etusijalla, ja että se tulee oleen kompastuskivi vielä),kyllä siinä jaksaa huomioida kun tollasia huomaa..ai minkä takia en luottanut, ehkä sait mut vaan niin vakuuttuneeks niillä parilla öisellä farsillas kun tulit kotiin meuhkaamaan,ettei kannatakkaan vielä luottaa.ja mä en huomioi, voi kyllä mä yritin.. mut jos sä koitat kysellä toiselta miten päivä meni ja aina se näyttää sulle sitä samaa vitun sitruunanaamaa, pikkuhiljaa hyväksyy sen
et ei kannata yrittää ja istuu vaikka koneella.sehän olikin hyvä idea et vaihdoit duunis sinne yksinhuoltajien marttakerhoon, niil oli varmaan tosi hyviä vinkkejä antaa sulle ,onhan ne vissiin suurin osa omissakin ihmissuhteissa aika onnistujia!!ja jos tarjosin läheisyyttä ni halusin aina vaan seksiä.sit me oltiin kuitenkin melkein 3V!!!"ei tästä tuu mitään", ei kai nyt perkele tulekaan jos ei toinen haluu edes yrittää!!kaikissa parisuhteissa on omat ongelmat, ne pitää vaan selvittää..siihen susta ei koskaan ollu..näinkö helppoa tää sulle nyt sitten olikin vaikka mä olin mukamas, se tunteeton.miten musta vaan tuntuu et mä oon kuitenkin se kehen sattuu. enkö mä ois sen sentään ansainnut et oisit vastannu siihen mun spostiin,olis vastaus sitten ollut mikä tahansa.nii ja siitä vastuunkannosta,ootsä kertaakaan kysellyt et mitä kissoille kuuluu,tarviiko ne jotain,toinen niistä on sentään sun ja jätit ku täin paskaan,(joskus sovittiin et niitä ei eroteta tosistaan,mut ei näköjään ollu mitään vastaankaan et tähän jää) vaikka ei nyt niin kiinnostaiskaan et mitä mulle kuuluu!! fakta on kuitenkin se et mitä enemmän päiviä menee, sitä selvemmäks käy että mä en edes ole rakastanu ikinä ketään muuta,vaikka oon luullu niin.nyt sen tiedän että näin ei ole..ja kävi miten kävi, tuun mä silti sua aina rakastamaan.paljon.ja tekisin mitä tahansa et saatais tää viel toimiin.. mut jos sä lähit toisen äijän kelkkaan, ni tiedät sanomattakin.(et sä muuten ois tullu sillon yks ilta riehuun et oot nuori ja kaunis ja saat kyllä muitakin, elikä jos mä oisin sillon ruvennu pomppiin niinku sä alunperinkin halusit ni oisit antanu mulle viel mahdollisuuden ja lempannu sen jätkän joka oli sua jo käyny pokailemassa, sillon kun sä rupesit harva se ilta jäämään "duunikaverin" kans bisselle, vaikka aikasemmin et ikinä käyny baarissa arkipäivisin...vitun lumppu....mun ois pitäny kirjottaa tää jo aikoja sitten,olipa terapeuttista.
et ei kannata yrittää ja istuu vaikka koneella.sehän olikin hyvä idea et vaihdoit duunis sinne yksinhuoltajien marttakerhoon, niil oli varmaan tosi hyviä vinkkejä antaa sulle ,onhan ne vissiin suurin osa omissakin ihmissuhteissa aika onnistujia!!ja jos tarjosin läheisyyttä ni halusin aina vaan seksiä.sit me oltiin kuitenkin melkein 3V!!!"ei tästä tuu mitään", ei kai nyt perkele tulekaan jos ei toinen haluu edes yrittää!!kaikissa parisuhteissa on omat ongelmat, ne pitää vaan selvittää..siihen susta ei koskaan ollu..näinkö helppoa tää sulle nyt sitten olikin vaikka mä olin mukamas, se tunteeton.miten musta vaan tuntuu et mä oon kuitenkin se kehen sattuu. enkö mä ois sen sentään ansainnut et oisit vastannu siihen mun spostiin,olis vastaus sitten ollut mikä tahansa.nii ja siitä vastuunkannosta,ootsä kertaakaan kysellyt et mitä kissoille kuuluu,tarviiko ne jotain,toinen niistä on sentään sun ja jätit ku täin paskaan,(joskus sovittiin et niitä ei eroteta tosistaan,mut ei näköjään ollu mitään vastaankaan et tähän jää) vaikka ei nyt niin kiinnostaiskaan et mitä mulle kuuluu!! fakta on kuitenkin se et mitä enemmän päiviä menee, sitä selvemmäks käy että mä en edes ole rakastanu ikinä ketään muuta,vaikka oon luullu niin.nyt sen tiedän että näin ei ole..ja kävi miten kävi, tuun mä silti sua aina rakastamaan.paljon.ja tekisin mitä tahansa et saatais tää viel toimiin.. mut jos sä lähit toisen äijän kelkkaan, ni tiedät sanomattakin.(et sä muuten ois tullu sillon yks ilta riehuun et oot nuori ja kaunis ja saat kyllä muitakin, elikä jos mä oisin sillon ruvennu pomppiin niinku sä alunperinkin halusit ni oisit antanu mulle viel mahdollisuuden ja lempannu sen jätkän joka oli sua jo käyny pokailemassa, sillon kun sä rupesit harva se ilta jäämään "duunikaverin" kans bisselle, vaikka aikasemmin et ikinä käyny baarissa arkipäivisin...vitun lumppu....mun ois pitäny kirjottaa tää jo aikoja sitten,olipa terapeuttista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan kun omaa tekstiä. Yllättävän terapeuttista toi kirjottaminen.