Heippa! Vietin viikonloppuna tunteja metsässä. En oikeastaan sienestänyt, mutta mieleeni tuli, tunteeko kukaan tätä sientä:
Rillirousku (puella invisibilis) on vähiten tunnettuja sienilajejamme, vaikka se menestyy lähes kaikkialla. Rillirousku jää kokeneeltakin sienestäjältä helposti huomaamatta. Rillirouskun varsi on usein kapea ja muodoltaan vaatimaton. Myös värinsä puolesta sieni sulautuu taustaansa. Rillirouskua ei yleensä pidetä hyvänä ruokasienenä, ja virheellisesti sen on uskottu olevan jopa myrkyllinen. Kuitenkin huolella valmistettu rillirousku on täysin vertailukelpoinen tunnetuimpien sieniherkkujemme kanssa. Aloittelijakin voi kokea rillirouskun kanssa nautinnollisia hetkiä esimerkiksi juustolla ja punaviinillä höystettynä.
Kuinkahan monta meistä rillirouskuista jää tänäkin syksynä hyödyntämättä? Taas kerran. Rillirousku-nimimerkinkin rekisteröinnissä joku muu oli nopeampi. Nyyh.
Lopuksi luonto-osastolta seurapiiriosastolle. Eräässä aikaisemmassa ketjussa arveltiin, että minä olisin Lord Boredomin uusi tyttöystävä. Niin ei asianlaita ole, mutta olen sydämestäni iloinen Lordin ja hänen tyttönsä puolesta.
Rillirousku (puella invisibilis) on vähiten tunnettuja sienilajejamme, vaikka se menestyy lähes kaikkialla. Rillirousku jää kokeneeltakin sienestäjältä helposti huomaamatta. Rillirouskun varsi on usein kapea ja muodoltaan vaatimaton. Myös värinsä puolesta sieni sulautuu taustaansa. Rillirouskua ei yleensä pidetä hyvänä ruokasienenä, ja virheellisesti sen on uskottu olevan jopa myrkyllinen. Kuitenkin huolella valmistettu rillirousku on täysin vertailukelpoinen tunnetuimpien sieniherkkujemme kanssa. Aloittelijakin voi kokea rillirouskun kanssa nautinnollisia hetkiä esimerkiksi juustolla ja punaviinillä höystettynä.
Kuinkahan monta meistä rillirouskuista jää tänäkin syksynä hyödyntämättä? Taas kerran. Rillirousku-nimimerkinkin rekisteröinnissä joku muu oli nopeampi. Nyyh.
Lopuksi luonto-osastolta seurapiiriosastolle. Eräässä aikaisemmassa ketjussa arveltiin, että minä olisin Lord Boredomin uusi tyttöystävä. Niin ei asianlaita ole, mutta olen sydämestäni iloinen Lordin ja hänen tyttönsä puolesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olen aina pitänyt sellaisista silmälasipäisistä kirjastonhoitaja-tyypisistä naisista - ainakin jos ovat ällis-kirjallisesti suuntautuneita.
Olenko minä jo sangen pitkän elämäni aikana heihin kontaktia saanut. En. Kaikki viehättävät kirjatoukat tuntuvat olevan tiukasti varattuja. Ovat löytäneet oman kullan jo lukioaikoina. Itse olin silloin vielä liian ujo löytämään ketään.
Niinpä olen sitten saanut olla suhteissa sähköjänisten jkanssa, jotka eivät kestä sitä joku vain lukee "eikä tee mitään".
Nyt kun ollaan tiukasti aikuisia (40v) netin treffipalstat (eikös niiden hiljaisempien ja harmaanpien ihmisten pitänyt olla siellä) pursuavat näitä sporttisia sähköjäniksiä, jotka eivät kestä hitautta ja rauhallisuutta vaan hakevat toiminnallista miestä kanssaan kuntosalille. Juuri kukaan ei ainakaan mainosta lukevansa mitään. Näin ainakin oman ikäisteni kohdalle.
Tiedän, ettei "naisnörtti" ole fiktio-olento, mutta minä en vain ole onnistunut vapaita sellaisia tapaamaan (varattuja ja tosi mukavia sen sijaan olen tavannut tosi monia)
Olen totaalisen kädetön sienestäjä. Jos koskaan sieniä todella palavasti mieli tekee, menen supermarkettiin ja ostan kovalla rahalla laadukkaita kanttarellejä. Bisnekset bisneksinä, raha vaihtaa omistajaa ja minä saan laatusieneni toviksi. Ylpeyden päälle tosin moinen käy enkä sienistä osaa edes mitään laittaa niin jääkööt nekin sinne.
Marketeissa myydään pusseissa jauheena herkullisia metsäsieni-, äyriäis- ym. keittoja, joihin vain lisätään vettä, kiehautetaan 5min ja lisätään vielä vähän maitoa.
Helppo valmistaa, ja naisetkin tykkäävät ja arvostavat ruuanlaittotaitoja.
Sienessä kuljen minäkin mielelläni.
Seuranani ovat koirani, mutta mukavaa olisi saada miesseuraakin metsään. Nykymiehiä ei näköjään metsässä kävely kiinnosta tai en ainakaan ole sellaista miestä tavannut.
Suppilovahverot ovat muuten jo nousseet täällä Savossakin...:)
mutta eipä näytä tuo metsässä liikkuminen ikäsiäni naisia kiinnostavan. Sienessäkin tulee vain mummoja vastaan. Mielummin ovat sinkkunaiset jossain body-pumppingissa tai missä lie vitkutuksessa. Siellä metsässä kun ei pala se läski eikä raitis ilma kiinteytä pakaraa.
(antanette anteeksi viestin lievän provokatiivisuuden)
Parasta sienestämisessä mielestäni on, että siinä ei parane pitää kiirettä. Jos juoksee hullunlailla, niin jää sienet löytämättä.:)
Toisaalta tulee käveltyä pitkiäkin matkoja vaihtelevassa maastossa, eikä ajankulkua edes huomaa.Kahvit termoksesta maistuvat metsässä ihan viiden tähden aterialle.
Eksyksissäkin on välillä oltu, mutta aina on löytynyt reitti takaisin autolle. Ennemmin tai myöhemmin...
Olen salaa kateellinen ystävättärelleni, jolla on (ainakin minun mielestäni) ihana mies, joka lähtee myös metsään mukaan. Sellaista minäkin kaipaisin.
Tätä palstaa lukiessani kuitenkin palaa nopeasti maan kamaralle ja saa tiedostaa, että kuuluu siihen ala-arvoiseen kerran käytettyjen ja hylättyjen naisten ryhmään, jonka tulisi hävetä ja häipyä kuljeksimasta parempien ihmisten tiellä...
ccc