Olen lukenut näitä keskusteluja ja löytänyt muitakin naisia, jotka ovat huomanneet, että voi sitä naisetkin vähän nauttia vaihtelusta.
Olen naimisissa oleva virkanainen, ja käyn työmatkoilla muutaman kerran vuodessa pääkaupunkiseudulla ja Hämeessä. Olen tässä vuosien mittaan ystävystynyt kolmen miehen kanssa. He ovat jo yli viisikymppisiä perheenisiä, mutta aikoinaan tavatessamme olemme ajautuneet vähän intiimimpään ystävyyssuhteeseen. Siis rakastelen heidän kanssaan sen mukaan missä päin olen työmatkalla. Kukaan heistä ei tiedä toisistaan eikä saakaan tietää. Mieheni ei myöskään tietenkään saa tietää vuosia jatkuvaa pettämistäni. Yksi näistä kolmesta on ylitse muiden ja makaan hänen kanssaan useammin. Kuitenkaan en osaa valita heistä "parasta" ja tilanne sitten jatkuu ennallaan. En viitsi ajatella heidän vaimojaan, jokainen olkoon oman onnensa seppä...
Olen naimisissa oleva virkanainen, ja käyn työmatkoilla muutaman kerran vuodessa pääkaupunkiseudulla ja Hämeessä. Olen tässä vuosien mittaan ystävystynyt kolmen miehen kanssa. He ovat jo yli viisikymppisiä perheenisiä, mutta aikoinaan tavatessamme olemme ajautuneet vähän intiimimpään ystävyyssuhteeseen. Siis rakastelen heidän kanssaan sen mukaan missä päin olen työmatkalla. Kukaan heistä ei tiedä toisistaan eikä saakaan tietää. Mieheni ei myöskään tietenkään saa tietää vuosia jatkuvaa pettämistäni. Yksi näistä kolmesta on ylitse muiden ja makaan hänen kanssaan useammin. Kuitenkaan en osaa valita heistä "parasta" ja tilanne sitten jatkuu ennallaan. En viitsi ajatella heidän vaimojaan, jokainen olkoon oman onnensa seppä...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kaltaisiasi huoria löytyy joka rapusta.
Menestyksesi myötä olet ottanut elämääsi täysin omiin käsiisi. Hetkellisen ilon ja huuman pyörteisiin taivuttelet itsesi, tunnet että "kadotettu" elämä on löytynyt ja hakeudut yhä uudestaan ja uudestaan siihen huumaan. Teoillasi olet haavoittanut sieluasi - myös puolison.
Tuntuuko moraalisaarnalta? Ei se sitä ole, vaan sisäisten tuntojen esille tuomista. Pettämisestä lähtien kaikki yhteinen puolisosi kanssa on ollut unta, teoillasi monelta tärkeältä asialta on pohja poissa. Olet työntänyt hänet aavalle merelle ohjauskyvyttömällä lautalla - hänen tietämättään.
Ehkä hyvität miehesi fyysisillä teoillasi, uskottelet uskollisuuttasi. Kuten sanoin, elät asenteellasi että saat tehdä elämälläsi miten haluat. Mutta kunnioitatko puolisoasi? Uskotko elämäsi parantuneen huuman hetkien jälkeen?
Olenko oikea henkilö puheenvuoroon? Ehkä, ehkä en. Olen eronnut, tiedän tunteen kun puhelin soi ja luuri lyödään kiinni. Olen valvonut luettuani vieraan miehen lähetettyjä intiimejä txt-viestejä x:lle. Tiedän miltä liki 10 kg:n painon pudotus muutamassa kk:ssa tuntuu. Ja kaikki tämä kuitattiin "ettei se ole sitä mitä luulet", ei myöskään kerrottu mitä se oli.
Mutta, se "yö" on takana ja painaisuni on hälvenemässä kuin jyhkeät ukkospilvet taivaan sinen tieltä. Kaikki kävi nopeasti. 7 v. liitto uhrautui ja mureni silmieni edessä. Olen toki surullinen. Avioliiton piti olla vain yksi elämässäni, nyt elän toista ja yhä uskon yhteiseen onneen jota keskinäinen luottamus syleilee.
Toivon että olisit onnellinen, toivoisin että löydät onnen sieltä mistä puolisokin. Toivonlähteelle taitaa sinulla sittenkin olevan paljon matkaa...
Miksi alennuit lukemaan puolisosi tekstiviestejä?
Loukkasit silloin puolisoasi, olkoonkin hän vaikka millainen. Teit samalla itsestäsi vieläkin ala-arvoisemman ihmisen! Eikö jo lapsenasi kotona opetettu hyviä tapoja?
Niihin kuuluvat jo alkeellisessa muodossaan toisen ihmisen yksityisyys!
Kirjeitä, tekstiviestejä, puhelinnroita yms. ei urkita, puhumattakaan taskuja, rahapusseja ja laukkuja! TÖRKEÄÄ!! Alentuupa jotkun törkimykset jopa kalsareita haistelemaan..hyih..
Ketään et väkisin pidä ja muista, että aina parisuhteessa on kaksi, jotka yhdessä vastaavat asioista. Kukaan ei ole yksin syyllinen edes uskottomuuteen! Katso peiliin!
Parisuhteessanne oli yhden miehen mentävä reikä, ikävä kyllä. Mikä sen reiän oli sinne nakertanut, niin sen tiedät sinä ja puolisosi ainostaan?
Kannattaa pyyhkiä silmälasinne ja rähmät silmistänne..sorry, tämä on totuus!
kuin että onneksi ymmärsi tyyppi nuuskia edes sen verran, että totuus tuli julki.
Jos olisi syytä epäillä, niin saman tekisin itsekin.
Tuskinpa sitä voi pettämisen veroisena loukkauksena pitää.
Yleisesti ottaen olen toiminut vastoin fiksuja periaatteita ettei toisten txt-viestejä lueta. Tuota pitääkin hieman valaista. Kerroin siitä miten luuri tulee korvaan, kun satuin tulemaan töistä aikaisemmin kotiin ja hetken kuluttua x:n känny soi. Eräänkin kerran tullessani sänkyyn illalla 10 jälkeen x juttelee ja kuulen miesäänen toisessa päässä. Pian puhelu loppuu ja sanaakaan sanomatta alkaa nukkua.
Tämän vuoksi ennen töiden lähtöä (aikaisin aamulla)
katsoin hänen puhelintaan ja huomasin että puolen yön tienoilla oli txt tullut. Luin sen, silläkin uhalla että paljastuisin. Mitä vaimolleni on tapahtunut? Kysyin itseltäni. Välitin hänestä, rakastin häntä mutta toista kertaa en voisi enää katsoa läpi sormien.
Kaiken tämän jälkeen minun urkintani oli niin pienen pieni seikka. Itse luotin ja mitään vastaavaa ei ollut, pidin perhettä parhaana sijoituskohteena... sitten hän haki eron. Tuntui kuin hikoilisin verta, mutta tiesin että selviän ja selvisin. Tosin menneisyyden varjo seuraa minua ja huomaan onnekseni miten etäännyn siitä.
En tehnyt mitään väärin - ainakaan tietoisesti. Toki eron syy olen minä koska hän erosi minusta. Ja onhan niin, että erota voi ilman syytä, näin muuten avioliittolaissakin on mainittu. Ei hänen ero minusta siten ollut mitenkään lainvastaista, kaikki on mennyt lainkirjaimen mukaan. Välitin hänestä! Enkä vihaa häntä ainoastaan halveksin.
Paria asiaa en vain ymmärrä. Miksi sinun pitäisi valita miesystävistäsi yksi paras? Miksi sinun pitäisi ajatella heidän vaimojaan?
Nauti elämästäsi hyvällä omallatunnolla, niin kauan kun et loukkaa muita.
Kuules Jaska, sinun tunne-elämäsi taitaa keskittyä peräsuolen tienoille.
Ajattelen elämääni, kun luen tarinaasi!
Jos parisuhteesi on samalla mallilla, kuin omani, niin en tuomitse ainakaan.
Kyllä meilläkin aikuisilla, seksuaalisilla ja viriileillä naisilla on vielä oikeus nauttia.
Ehkä vähentäisin suhteiden määrän yhteen kerrallaan, olisi helpompi hoitaa.(yksi hyvä on parempi kuin kolme keskinkertaista)
Tuota periaatetta itse noudatan, en jaa itseäni enkä revi.
Katson oikeudekseni harrastaa seksiä liiton ulkopuolella, koska mieheni on nykyisin siitä nautinnosta estynyt, terveydellisistä syista. Tilanne on jatkunut jo kuusi pitkää vuotta. Emme eroa, sillä muutenhan meillä on miellyttävää ja ihanaa yhdessä vielä 30v:kin jälkeenkin. Kunnioitamme ja arvostamme toisiamme!
Ja joka nyt heittää ensimmäisen kiven, niin perustelkoon syyt todella painavasti?
että minulla on kolme vakituista rakastajaa, on siinä, että en halua sitoutua yhteen ja rakastua yhteen ainoaan, sillä se aiheuttaisi varmasti mahdollisesti ajatuksen avioerosta ja uudesta elämästä. Siinä sitä sitten oltaisiin. Nämä kolme miestä ovat jokainen niin erilaisia, koulutus, työ, ulkonäkö, tapa rakastella. Haluan pitää heidät kaikki ja kenet kulloinkin tapaan, hän on minulle sen hetkisesti parasta ja ihaninta. Suosittelen kokeilemaan, en koe repiväni itseäni mitenkään. Syitä tähän tilanteeseen ajautumiseen on monia- lähinnä tekosyitä.
Helpompi hoitaa...
Kuulostaapa mukavalta! Oletkos kysynyt aviopuolisosi oikeutusta touhuillesi?
Olikos se nyt niin, että "myötä ja vastamäesä"?
Tai no, olenhan toivottoman vanhakantainen...
...vaan kasolti ymmärrystä. Minäkin elän kutakuinkin noin, on hyvä liitto ilman seksiä ja hyvä ystävä eroottisella lisällä. Olen myös laillasi sitä mieltä, että yksi "ylimääräinen" riittää, tosin ymmärrän alkuperäisen kirjoittajan perustelut hyvin. Kyllä meillä naisillakin on oikeus nauttia seksuaalisuudestamme!
...eikö läheistä ja (kenties)rakastakin ihmistä voi kunnioittaa rehellisydellä? Kerro kaikki ja ota avioero. Sen jälkeen voit varmasti jatkaa harrastuksiasi puhtaalla omallatunnolla, ja entistä miestäsi rehellisyydelläsi kunnioittaen?
Taustaa omasta elämästäni: Kahdeksan avioliittovuoden jälkeen vaimoni toimi tilanteessaan juuri niin kuin kuvailin. Kertoi kaiken ja erosimme suht sopuisasti. Kun "suruaika" meni osaltani ohi tajusin, miten raskas asia oli varmasti vaimollenikin ja miten paljon luonteenlujuutta asin saattaminen oikealle tolalle vaati.
Käsi sydämelle rouvat. Paljonko ajattelette tilanteesanne puhtaasti taloudellisia seikkoja?
Osuiko lähelle...
...eikö olisi parempi kertoa kaikki aviomiehellesi ja ottaa avioero? Kunnioittaen tällä tavoin läheistä ja (kenties?) rakastakin ihmistä rehellisyydelläsi ja suoraselkäisyydelläsi. Sen jälkeen olisit valmis jatkamaan touhujasi ilman huonoa omatuntoa (jos sitä tässä tapauksessa löytyy?) ja turhaa painolastia.
Omasta elämstäni: Kahdeksan avioliittovuoden jälkeen vaimoni eli suht samanlaista kaksoiselämää, ja toimi juuri kuvaamallani tavalla. "Suruaikani" jälkeen ymmärsin miten paljon voimia ja luonteenlujuutta vaimoni tarvitsi hoitaessaan asiamme oikealle tolalle.
Vieläkin olen hänelle kiitollinen siitä, että kunnioitti, ja tavallaan rakastikin, minua tarpeeksi paljon, ettei loukannut ja alistanut minua kaksoiselämällään.
Käsi sydämmelle rouvat: PALJONKO PAINAVAT VAAKAKUPISSA TALOUDELLISET SEIKAT?
Osuiko lähelle...
Mitä ilmeisemmin et ole yli 50v etkä myöskään ollut liitossa yli 30v? Jos olisit, niin ajatusmaailmasi ei olisi noin suppea?
Suvaitsevaisuutta hiukan lisää hyvä herra , sanoisin...
Hyvää ja muutenkin nautittavaa yhdessäoloa ei kannata uhrata seksin vuoksi. Vaikkakin se on juuri minulle niin tärkeä asia, että en ilman sitä voi tai halua elää. En halua kuihtua naisena, saatuani niinkin suuren lahjan kuin seksuaalisuuden Luojaltani.
Mies tietää suhteistani ja on hienotunteinen, kuten tietysti myös minäkin. Koska arvostamme ja kunnioitamme muutenkin toisiamme hyvin paljon, niin myös yksilöllisyys kuuluu siihen piiriin.
Toimin hienotunteisesti siksikin, koska kyvyttömyys seksiin on miehelleni todella vaikea asia. Siitä aiheesta emme paljoa edes keskustele.
Taloudelliset seikat ovat myös tietysti vahvasti mukana yhdessä pysymiseen, vaikka en mikään materialisti enään olekaan.(tunnustan joskus olleeni..ja siitähän merkkinä on normaalit statukset, talot, autot, kesämökit, ulkomaanmatkat) Olen saanut paljon, mutta osaan myös olla siitä kiitollinen.
Kun on takana yhteistä historiaa jo näinkin kauan, lapset kolmekymppisiä ja lapsenlapsia odotellaan, niin eron merkitys pienenee vuosi vuodelta. Kun kumpikaan ei ole luomassa uutta suhdetta, niin erolla ei todellakaan ole sitä merkitystä, kuin yleensä parisuhteiden ajautuessa kriiseihin.
On ihmeellinen asia, että juuri mies niin usein hyökkää tuomitsemaan tälläiset suhteet, aivankuin naisen seksuaalisuus täytyisi tukahduttaa vain miehen oman fyysisen rapistuksen ja muutoksen vuoksi.
Ei, kukaan ei ole oikeutettu vaatimaan sitä toiselta!
Kaikillahan meillä on tiedossa, että miehen erektiokyvyttömyys lisääntyy iän myötä ja siihen saattaa liittyä vielä muitakin seikkoja, mutta nainen pystyy toimimaan ja haluamaan seksiä aina hautaan asti.
Nykypäivänä onkin yllättävä seikka, että iäkkäiden ihmisten seksielämästä jopa kirjoitellaan paljon. Juttelin juuri tuttavani kanssa asiasta, hän on 80v, nuorekas ja simpsakka nainen. Hän pahoitteli kovasti, että joutui lopettamaan seksielämänsä 74v, kun kumppani kuoli.(toinen järjestyksessään)
Oikein arvioitu. Olen elämänkokemuksesa paljon sinua (teitä) jäljessä ja maailmani on suht mustavalkoinen sekä uskon vielä muutamiin asioihin vankasti.
Tarkoitus ei ollut missään nimesä tylysti tuomita, mutta kirjoitukseni oli hiukan liian kärjistävä. Asiannehan ovat täysin oikealla tolalla, jos yhteiselämänne "pelisäännöt" ovat kummallakin selvillä. Aikuiset ihmiset voivat elää elämäänsä kuten haluavat. Rehellisyys ja suoraselkäisyys kuitenkin kunniaan.
Viittasin taloudelliseen laskelmointiin vain sen takia, että nuoremmilla ikäluokilla se merkitys on valtava. Ei onneksi (?) omassa tapauksessani, mutta esim. lähipiiriäni seuraten: raha ratkaisee avioliiton onnellisuden LIIAN usein.
Kiitos hienosta ja hämmästyttävän rehellisestä vastauksestasi.
Olen seurannut keskusteluanne, ja vaikka miten yrittäisin, en voi yhtyä mielipiteisiinne! Aviovuosia on takana 28, sekä ylä- ja alamäkiä. Ihmiset käsittävät avioliiton monin eri tavoin, joten en minäkään voi ketään tuomita.
Mutta erääseen kysymykseen haluaisin vastauksen! Sinä aikana, kun miehesi vielä pystyi harrastamaan seksiä, niin olitko niinä vuosina hänelle uskollinen?
Kuulostaa siltä, että olet järjestänyt elämäsi ihan mukavaan malliin. Pidä toki kaikki rakastajasi. En ymmärrä, miksi sinun olisi valittava heistä yksi.
Kauheita moralisteja tälläkin palstalla on paljon; erityisesti miehiä. Sanon vain: mitä silmä ei näe eikä korva kuule, sitä sydän ei itke.
Antti on oikeassa siinä, että taloudelliset seikat ovat yksi tärkeä asia. Tiedän, että pärjäisin mainiosti taloudellisesti ns. sinkkuna, mutta asia on toisinpäin. Mieheni ei pärjäisi ilman minun osuuttani talouden ylläpitoon. Syynä on hänen ajoittainen työkyvyttömyys, joka on seurausta vaikeasta traumasta. Itseasiassa osoitan miehelleni rakkautta ja hellyyttä vilpittömästi arkisinakin hetkinä ja en mitenkään halua loukata häntä esittämällä ehdotusta avioerosta. Tiedän, että jos kaksoiselämäni paljastuu, tulen kieltämään kaiken viimeiseen asti, juuri siksi että en halua loukata miestäni. Sanoisin näin, että nämä miehet joihin olen suhteessa, ovat itse vaaratekijä paljastumisen suhteen. Miehillä on omituinen tapa alkaa haaveilemaan yhteisestä arjesta. Toisaalta jätän vähäksi aikaa syrjään huomioltani sen miehen, joka alkaa ehdottelemaan moista. Ja pian hän on taas ruodussa. Omalta osaltani kärjistettynä. Rakkauden ja hellyyden annan miehelleni ja intohimoiset nautinnon hetken etsin rakastajiltani.
...rehellisyydestäsi. Karua tekstiä, mutta kait se maailma (avioliitot) näin toimivat nykyaikana.
Lueppas aikaisempi vastaukseni, toisen kaltaisesi rouvan kirjoitukseen.
Kiitos kaikille keskusteluun osallistujalle. Luin mielenkiinnolla vastaukset useaan kertaan. Vaikka en haekaan hyväksyntää, halusin tuoda esille, että tässäkin yhtälössä on neljä eri avioliittoa, joissa petetään. Luulen, että myös rakastajillani on muita naisia, miksi ei olisi.
Joten...