...ettei sitten vieläkään ole kohdalleni osunut miestä, jonka kanssa onnistuisin. Jonka kanssa sekä keskustelu, seksi, yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet sopisivat yksiin. Jonka kanssa tulisi se tunne: se on nyt tässä!
Liekö syynä sekin, että tähän 40 ikään ehtineistä monella on taakkoja, ikäviä takanaan. Tullaan varovaisiksi, ei uskalleta heittäytyä eikä ainakaan sitoutua. En haluaisi väkisinkään aloitella seurustelua, mutta kun on puolikin vuotta ollut yksin ja - niinpä - ilman vielä sitä seksiäkin, niin jotenkin sitä luisuu suhteeseen, jonka mahdollisuuksiin ei oikein itsekään usko... :(.
Niin iso olis ikävä kainaloon, puhumaan ja tuntemaan toisen läheisyys ja lämpö. Jospa vielä mullekin se ihana ihminen jostain löytyisi...
t. NainenMaanantaitunnelmissa
Liekö syynä sekin, että tähän 40 ikään ehtineistä monella on taakkoja, ikäviä takanaan. Tullaan varovaisiksi, ei uskalleta heittäytyä eikä ainakaan sitoutua. En haluaisi väkisinkään aloitella seurustelua, mutta kun on puolikin vuotta ollut yksin ja - niinpä - ilman vielä sitä seksiäkin, niin jotenkin sitä luisuu suhteeseen, jonka mahdollisuuksiin ei oikein itsekään usko... :(.
Niin iso olis ikävä kainaloon, puhumaan ja tuntemaan toisen läheisyys ja lämpö. Jospa vielä mullekin se ihana ihminen jostain löytyisi...
t. NainenMaanantaitunnelmissa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitäpä sellaisella miehellä olisi sulle annettavaa, joka olisi kanssasi samaa mieltä joka asiasta?? Pääasia ettet riitele itsesi kanssa.
Käännä asia ihan päinvastoin mielessäsi ja ota erilaisuus rikkautena vastaan, niin huomaat että maailma on pullollaan ihania miehiä sulle.
No esitinpä asiani hätäisesti vähän väärään sävyyn. Tarkoitin kuitenkin sitä, että keskusteluyhteyst olisi avoin, voitaisiin puhua hyvistä ja huonoista asioista. Vaihtaa mielipiteitä siis. Avautua.
Ja kyllä pääosiltaan samanlainen arvomaailmakin on oltava, jotta suhteessa ei tulisi sellaista arvomaailmojen törmäilyä. Siitä olen täysin samaa mieltä kanssasi, että tietenkään ei joka asiasta voi olla samaa mieltä. Sellainen joo-joo -meininki ei kiehdo minuakaan :). Haastettakin on kiva olla :))
Välillä pitää keilla montaa miestä, ennenkuin löytyy Se oikean. Tuossapa se onkin, Sen Oikean erottaa joukosta, kun se kohdalle tulee.
Itse menin liian hätäisesti nuorena avioliittoon, kun kaveritkin meni. Erohan siitä tuli ja vasta 49 vuotiaana tuli vastaa mies joka säväytti niin että varpaissa tuntui.
Kun takanani oli monta pidempaa ja lyhyempää suhdetta niin tunnistin heti, että tämä mies on sielunkumppanini. Niin löysimme toisemme baarista, silloin kun sitä vähiten odotin ollessani toisella paikkakunnalla ystäväni luona kyläilemässä.
miettiä niitä entisiä *epäonnistuneita juttuja*. Mene vain elämässä eteenpäin ja kohtaa avoimin mielin uudet asiat ja huomaat, että onnellisuus piilee juuri siinä. Minä uskon kohtaloon ja siihen, että tietty elämänkuvio on mulle suunniteltu. Tosin jossakin mielessä, ei kohtalo oo ollu reilu mulle, ei todellakaan.
parikymppisenä menin diskossa hakemaan eikä tullut. Sitten juhannuksena muutama vuotta myöhemmin pari sinkkunaista katseli kaihoten minua ja tyttökaveriaani, joka on nyt vaimoni.
Kannattaa tarttua tilaisuuteen eikä olla liian ronkeli, muuten jää vanhaksipiiaksi kuten sulle on käynyt.
...mutten ole vanhapiika. 13,5 vuoden avoliitto takana ja kaksi ihanaa lasta maailmaan saatettuina. Mutta ihan kivaa elämää sinullekin;)).
Katsos kun nuoruuden "ihastuksensa" taakseen jättää,
oivaltaa senkin, ettei kenen kanssa tahansa vakavasti kannata ottaa...