Mielestäni sopimukset on tehty sitä varten, että lasten tapaamiset etävanhemman kanssa voitaisiin järjestää. Jos tästä kirjallisesta laillisesta sopimuksesta luistetaan, siitä seuraa oitis ongelmia. Välillä tuntuu kyllä ettei noilla "sopimuksilla" ole mitään merkitystä todellisuudessa, mut aion silti jatkaa taistelua tapaamisten suhteen. On tää rasittavaa!
tapaamissopimukset
yh-äippä
4852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin,aika usein törmää siihen,ettei niillä sopimuksilla ole mitään merkitystä joillekuille äideillekään.Exä kirjoitutti alunperin sellaisen sopimuksen,joka pidemmän päälle osoittautui niin kieroksi,että käytännössä isä ei saa tavata lapsiaan.Joten kuten tapaamiset kuitenkin välillä saatiin järjestettyä,mutta nytkään,vuosien kuluttua,tapaamiset ei onnistu ja exä haluton tekemään enää minkäänlaisia sopimuksia.
Kyse EI ole siitä,että isä ei halua tavata lapsiaan,tai siitä,että olisi joku sosiaalipummi tms., on kunnon ihminen,mutta exä vain katkera,kun hänet jätettiin;hänellä uusi mies ja luultavasti hän on nyt sitten saanut uuden "isin" lapsilleen ja haluaa ilmeisesti pitää yllä haavekuvaa siitä,että lasten ja tuon uuden miehen suhteet ovat verrattavissa lasten ja oikean isän suhteeseen(mitä se ei tietenkään ole),mutta koska tällä kyseisellä ihmisellä itsellään on psyykkisiä ongelmia,hän elää paljolti mielikuvitusmaailmassa.
Meillä ei ainakaan sopimuksilla ole mitään virkaa, ei toteudu yhteishuoltajuus millään tavalla. Isällä on uusi perhe, joka syö kaiken ajan ja varat, omat lapset ovat sivuseikka ja rasite hänelle. Tapaamisista luistetaan vaikka minkälaisilla verukkeilla, eikä lasten syntymäpäiviä tms. muisteta.
Itse tätä halusin, mutta en olisi uskonut, että hyvä isä muuttuu täysin välinpitämättömäksi. Silti uskon, että sekä minä, että lapset olemme onnellisempia kuin ennen eroa.
... on joskus vaikeita tehdä, kaksi vuotta sitten jouduimme vääntämään neljä kuukautta tapaamissopimusta lastenvalvojan toimiessa erotuomarina. Lopulta exä antoi hieman periksi ja lapsi sai tavata riittävästi isäänsä.
Nyt sitten työn vuoksi jouduin muuttamaan 240 kilometrin päähän ja sopimus pitäisi tehdä uusiksi. Naivisti kuvittelin, että entiseen sopimukseen laitettaisiin vain lyhyemmät tapaamisajat ja sovittaisiin tapaamiskustannuksista ja uudesta elatusmaksusta, mutta eihän se sopinut exälle. Hän vaatii sopimukseen erityisehtoja (mm. minun tulisi noutaa poika ja tuoda hänet takaisin, linja-auto ei kuulemma tule kuuloonkaan osalle matkaa; joulut, pääsiäinen ja juhannus lapsi aina äidin luona, jne.).
En tietenkään suostunut tuollaisiin ehtoihin ja niinpä exä löi tapaamiset kokonaan jäihin. Tilanteen laukaisi se, että otin yhteyttä lastenvalvojaan ja ilmoitin exän estävän tapaamiset. Sen jälkeen olen voinut tavata poikaani, mutta exä suorastaan sylkee myrkkyä katkerana ja on sanellut lisää ehtoja, joita lastenvalvojakin pitää järjettöminä.
Ja kaiken takana on luultavasti se, että muutin samalla uuden seurustelukumppanini kanssa yhteen. mitään muuta syytä en näe hyvin äkilliseen käytöksen muutokseen.
Eli lapsen etu unohtuu kyllä nopeasti äideiltä, kun katkeruus nousee pintaan.
Onneksi on sinunlaisiakin isiä, jotka todella tahtovat osallistua lastensa elämään, meillä on toisin.
Kirjoitat: "Eli lapsen etu unohtuu kyllä nopeasti äideiltä, kun katkeruus nousee pintaan."
Aina ei ole näin.. Itse en ole isältä muuta pyytänyt, kuin että hän tapaisi lapsiaan, kuten on sovittu ja kantaisi oman vastuunsa lasten elämässä, osallistuisi, olisi edes kiinnostunut miten menee.
Olen tarjonnut hänelle kotiani käytettäväksi lasten kanssa olemiseen, silloin kun hänellä ei ollut paikkaa olla lasten kanssa, olen myös sanonut, että ruokin kyllä lapset, jos hän vain viettäisi heidän kanssaan aikaa, ei tarvitse taloudellisesti siitä kärsiä.
Olen katkera, myönnän. Mutta ikinä en tekisi mitään mikä olisi lapsilta pois, vaan päinvastoin. Lasten puolesta taistelen, en itseni.