Tällaistä ihmettelen että kun olen tavannut (siis kerran tai pari) jonkun miehen joka on saattanut minuun vähän ihastuakin (ainakin itse ehdottanut uutta tapaamista) niin sitten tapahtuu jompi kumpi;
1. miehestä ei kuulu enää pihaustakaan
2. mies paljastuu joksikin masentuneeksi, epätoivoiseksi luuseriksi.
Eli missä olisi ne kaikki kunnolliset, nelikymppiset miehet? Itse koitan pitää itsestäni huolta ja tiedän olevani mukava ja hyvännäköinen. No tästäkin aiheutui ongelmia yhden miehen kanssa; ei tuntenut olevansa tarpeeksi hyvä minulle (eli ilmeisesti vaihtoehto 2).
Kannattaako siis lyödä hanskat tiskin ja jäädä kotiin odottelemaan että kyllä se oikea rakkaus vielä kohdalle osuu?!
1. miehestä ei kuulu enää pihaustakaan
2. mies paljastuu joksikin masentuneeksi, epätoivoiseksi luuseriksi.
Eli missä olisi ne kaikki kunnolliset, nelikymppiset miehet? Itse koitan pitää itsestäni huolta ja tiedän olevani mukava ja hyvännäköinen. No tästäkin aiheutui ongelmia yhden miehen kanssa; ei tuntenut olevansa tarpeeksi hyvä minulle (eli ilmeisesti vaihtoehto 2).
Kannattaako siis lyödä hanskat tiskin ja jäädä kotiin odottelemaan että kyllä se oikea rakkaus vielä kohdalle osuu?!
Vastaukset 13
Vanhimmat
että mistä sen löytäisi sen kunnon päälle kaksikymppisen naisen.
Kun itse kiinnostuu tai ehdottaa jotain niin paljastuu jompi kumpi:
1. nainen leikittelee ja yleisesti ottaen on pelkkä pinnallinen ja turhamainen pikkuleidi joka etsii sitä "herra oikeaa" mutta joka en ole minä kun en saa sukkia pyörimään jaloissa ja mahan pohjaa (tai alempaa kehoa) kutkuttelemaan
2. nainen paljastuu joksikin masentuneeksi, epätoivoiseksi ylipainoiseksi tyrkyksi joka haluaa vain väkisin miehen että saisi poikakaverin kun on niin yksin ja kaikilla muillakin on jonka kanssa sitten voi jakaa ruuanlaitto-ohjeita
Itse koitan olla fiksu, huumorintajuinen, itsestään huolta pitävä, rehellinen ja muutenkin hyvä mies mutta ketään ei löydy.
Pitäisikö siis lyödä hanskat tiskiin myöskin ja elää vain omaa elämäänsä?
että mistä sen löytäisi sen kunnon päälle kaksikymppisen naisen?
Kun itse kiinnostuu tai ehdottaa jotain niin paljastuu jompi kumpi:
1. nainen leikittelee ja yleisesti ottaen on pelkkä pinnallinen ja turhamainen pikkuleidi joka etsii sitä "herra oikeaa" mutta joka en ole minä kun en saa sukkia pyörimään jaloissa ja mahan pohjaa (tai alempaa kehoa) kutkuttelemaan
2. nainen paljastuu joksikin masentuneeksi, epätoivoiseksi ylipainoiseksi tyrkyksi joka haluaa vain väkisin miehen että saisi poikakaverin kun on niin yksin ja kaikilla muillakin on jonka kanssa sitten voi jakaa ruuanlaitto-ohjeita
Itse koitan olla fiksu, huumorintajuinen, itsestään huolta pitävä, rehellinen ja muutenkin hyvä mies mutta ketään ei löydy.
Pitäisikö siis lyödä hanskat tiskiin myöskin ja elää vain omaa elämäänsä?
"Kannattaako siis lyödä hanskat tiskin ja jäädä kotiin odottelemaan että kyllä se oikea rakkaus vielä kohdalle osuu?!"
Ei kannata jäädä sen enempää kotiin kuin odottaa jotain namupojuakaan. Miksi et voi vain elää itsellisesti omana itsenäsi?
Sulla vaikuttais olevan vähän vääränlainen asenne näissä asioissa. Kuka järkevä mies haluaa tollasen kanssa olla, jonka mielestä masentuneet ovat epätoivoisia luusereita? Muutenkin negatiivinen kuva tulee tosta tekstistä.
jo varattuja?
niin parempi että hommaat robotin.
toinen se että sulla vaan yksinkertaisesti huono tuuri ja toinen että joku juttu sinussa ei herätä sitä jotain. Enpä tarkoitakkaan mitään varsinaista vikaa vaan että joku juttu käyttäytymisessäsi saattaa vaikuttaa jotenkin. Vikajuttua voisi kysellä gimmakaverilta, jos on hyviä frendejä niin saattavat kertoakin.
Luusereita ei mielestäni ole ja se vähän särähti korvaan. En asettaisi itseäni toisten yläpuolelle kehittymättömällä ilmaisulla. Kaikilla ei mene hyvin ja monasti on vaikea sanoa lyhyen tuntemisen perusteella toisesta kovin paljoa. Yrittämistä on voinut olla paljonkin mutta palaset vaan eivät ole osuneet koskaan kohdalleen.
Itsensä kasvattaminen ei ole vaikeaa ja onnistumista auttaa aiemmin mainitut hyvät frendit jos sattuu olemaan tervepäisiä joukossa. Maailma sattaa avautua uudella tavalla.
sen miehen ehkä sitten kun lakkaat luokittelemasta ihmisiä voittajiksi ja häviäjiksi. Että näin.
ei kannata hanskoja lyödä tiskiin ,kyllä kai meitä kunnon miehiäkin löytyy..
ei kannata lyödä hanskoja tiskiin. kyllä niitä kunnon miehiäkin löytyy. :)
eivät tule perille.
Olisi tosi ihana kohdata mies, joka on rehellinen, lämminhenkinen, avoin,huumorintajuinen, empaattinen, elämänmyönteinen ja halukas keskustelemaan myös pintaa syvemmältä asioista laidasta laitaan. Miehekäs mies, joka kunnioittaa naistaan ja on myöskin uskollinen ja valmis, vaikka parisuhdekursseille kehittämään suhdetta. Mietin vaan, että onko tämä liikaa vaadittu ?
Kaikki nuo mainitsemasi ominaisuudet ovat tietysti hyviä, ja eivät mitenkään mahdottomia.
Kuitenkin huomauttaisin, että tänä päivänä ei ole aina niinkauhean helppo olla avoin, lämminhenkinen, empaattinen ja huumorintajuinen varsinkin, kun sille ei tunnu annettavan aihetta. Jos koko ajan saa ihmissuhdemarkkinoilla vain kylmiä rättejä kasvoihin, niin väkisinkin sitä ei enään jaksa panostaa asioihin, vaan on huomattavasti helpompaa elää yksin, ja keksiä tarpeettomaksi jääneelle "energialle" muuta käyttöä.
Jotta edellä mainitsemasi asiat olisivat mahdollisia, edellyttäisi se mm. sitä, että mies kokisi olevansa naisen suunnalta haluttu.