Olin tänään juttelemassa viiden vuoden takaisen exäni kanssa. Tämä mies alkoi vuodattaa tunteitaan minulle, kuinka vain valitsi väärin ja rakastaa minua enemmän kuin ketään. Haluaisi muuttaa kanssani yhteen ja kaikkea..
Ongelma on se, että hänellä on tai oli naisystävä jonka takia sillon jätti minut. Temppuili välillämme monia kertoja, otti takaisin, jätti taas. Nyt he olivat viikko sitten eronneet, mutta mies on myös aiemmin kertonut rakastavansa minua ja ottavansa minut heti takaisin jos vain eroaa tuosta toisesta naisesta. Eli olisin ns. kakkosnainen, ei kiitos.
En ole ikinä päässyt eroon tästä miehestä, hän on aina sydämessäni. Aina kun ajattelenkin häntä on kuin olisi perhosia vatsassa.
Voiko hän olla tosissaan? Voiko hän oikeasti haluta olla minun kanssani. En pysty juuri tällä hetkellä jostain kumman syystä luottamaan mieheen pätkääkään. Mutta pystynkö ikinä unohtamaankaan häntä? En kestä sitä, että aina kun puhelin soi toivon että se olisi hän. Rakastan häntä, mutta en halua pettyä ja surra taas hänen peräänsä.
Ongelma on se, että hänellä on tai oli naisystävä jonka takia sillon jätti minut. Temppuili välillämme monia kertoja, otti takaisin, jätti taas. Nyt he olivat viikko sitten eronneet, mutta mies on myös aiemmin kertonut rakastavansa minua ja ottavansa minut heti takaisin jos vain eroaa tuosta toisesta naisesta. Eli olisin ns. kakkosnainen, ei kiitos.
En ole ikinä päässyt eroon tästä miehestä, hän on aina sydämessäni. Aina kun ajattelenkin häntä on kuin olisi perhosia vatsassa.
Voiko hän olla tosissaan? Voiko hän oikeasti haluta olla minun kanssani. En pysty juuri tällä hetkellä jostain kumman syystä luottamaan mieheen pätkääkään. Mutta pystynkö ikinä unohtamaankaan häntä? En kestä sitä, että aina kun puhelin soi toivon että se olisi hän. Rakastan häntä, mutta en halua pettyä ja surra taas hänen peräänsä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tutun kuuloista epätoivoa.
Omasta tapauksestani on kulunut useampi vuosi, mutta mies kamppaili myös kahden (naisen) vaiheilla. Ei kai ollut sitten ihan vapaa, vaikka ei sitä itse myöntänyt,mutta tajusin myöhemmin. Halusi tavata minua ja vaikutti kiinnostuneelta, mahdollisesti mietti, mitä tehdä tilanteessa, ja lopputuloksena päätyi "jättämään" minut häipyen kylmästi, ja palasi entiseen.Minä jäin järkyttäviin sydänsuruihin, elämäni pahimpiin, joista jo ajattelin, että ei ole enää nousua. Selvisin kuitenkin, ja elämä jatkui.
Tässä tulee ero sinun tarinaasi. En ole koskaan enää kuullut hänestä hänen itsensä aloitteesta. Kerran olen itse ottanut yhteyttä, mutta se ei mihinkään johtanut, muuta kuin uuteen epätoivokohtaukseen, miehen tilanne oli ilmeisesti sama kuin edelliselläkin kerralla. Aikani murehdin,sydän tuli taas murskatuksi, mutta syytin siitä ihan itseäni, kun menin ylipäätään yhteyttä ottamaan. Epätoivosta huolimatta taas pääsin eteenpäin, ja sillä kertaa päätin, että unohdan hänet lopullisesti.
Päätös on melko hyvin pitänyt. Voi sanoa, että olen päässyt yli. Mutta jostain syystä aika ajoin tyyppi nousee kuitenkin mieleen. Pitkiä aikoja menee, että hän on aivan unohduksissa, mutta sitten tulee taas jotain, ja mieleen palautuu se tunne, mikä minulla on edelleenkin jossain syvällä häntä kohtaan. Täysin en siis ole pystynyt unohtamaan. Nyt pystyn kuitenkin hillitsemään ja tahdonvoimalla hallitsemaan ja työntämään tunteen syrjään, niin että en tod.näk. enää koskaan ota häneen mitään yhteyttä, vaan elän omaa elämää.
Mutta sitä en osaa kuvitella, mitä tapahtuisi, jos hän jostain syystä ottaisi itse yhteyttä, ja alkaisi vuodattaa omia tunteitaan, niinkuin tämä sinun "tapauksesi". Niin kauan kun en kuule hänestä mitään, pystyn olemaan melko kylmä ja välinpitämätön, jos näin voi sanoa, mutta jos jostain ihmeellisestä syystä hän itse ottaisi yhteyttä, tod.näk. tunteet alkaisivat hallita..Vaikkakin nyt EHKÄ osaisin pidätellä niitä vähän paremmin.Saattaisin aluksi olla hyvinkin skeptinen. Vuodet ovat kypsyttäneet ja kovettaneetkin siinä mielessä että minulle on kasvanut melkoinen itsesuojeluvaisto. Minussa elää ikuinen riskinottaja, mutta sydänsuruja en varta vasten (erityisesti hänen kohdallaan) enää lähde hakemaan.Tunnekuohusta huolimatta pitäisi todella koettaa ottaa järki käteen ja käyttöön ja kuulostella, mitä toinen nyt oikein haluaa...
Ehkä sunkin kannattaisi vaan väkisin pitää pää kylmänä. Erityisesti jos se exäsi on vasta viikko sitten eronnut?? Nyt vuodattaa sydäntään sinulle? Ettei vaan olisi jotain eroahdistusta. Sinä olet hyvä kohde, jos tietää tunteesi.
Sydämen tuskat näiden kaikkein eniten itseen vaikuttaneiden rakkauksien kohdalla ovat kyllä niin viheliäisiä, että kannattaa kyllä koettaa suojella itseänsä. Kukaan ei muu sitä tee..Eihän se tarkoita, että pitäisi torjua kyseinen henkilö, mutta älä "antaudu" ihan helpolla. Koeta järkevästi selvittää, mitä hän oikeasti tahtoo. Aika sen näyttää varmaankin, onko todella sanojensa mukaisesti tulossa nyt sinun luoksesi, vai etsimässä vaan jotain lohtua tai muuten vain sekoilemassa (jälleen).
Jos oma menneisyyteni ottaisi yhteyttä,itse ainakin YRITTÄISIN katsella tilannetta ensin vähän etäältä.
Voithan kysyä exältäsi suoraan, mitä hän haluaa.Tai sitten pakota itsesi tarkkailemaan tilannetta ensin vaikka kaveripohjalla. Jos hänellä oikeasti on jotain mielessä, niin kyllä sen sitten aika näyttää, kun eroahdistukset jne ovat ohitse.
Se mies pitää sua "varalla"! Siitä kertoo se lause "hän ottaa sut heti takaisin jos joskus eroaa nykyisestä naisesta" ja silloin hän vielä oli ko naisen kanssa???
Aika karheeta käytöstä sekä sua että sitä toista naista kohtaan...
Mies tietää sun tunteesi ja käyttää niitä häikäilemättömästi hyväkseen. Herättelee toivekuvia ilman syyllisyyden häivääkään.
Harkitse tarkkaan mitä teet. Nyt kun hän on taas yksin niin sinä kelpaat taas, jos kuitenkin päätät yrittää uudestaan niin varaudu siihen että uus "ykkönen" saattaa tulla kuvioihin mukaan jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa putoat tosi korkeelta ja se tekee toooodella kipeetä.
Tosin itse tiedän että monessa naisessa asuu pieni optimisti joka sanoo "että kyllä se tällä kertaa onnistuu" mutta kyllä se elämä lopulta opettaa...
katsoppa peiliin, (ja ota palli allesi)