Hei.
Eli mulla on ongelma jota mietin melkein joka viikko, asia menee niin että tyttöystäväni on todella helppo suuttumaan asioista ja rakastaa kiukuttelua, se ei vain ole yhtä mukavaa minun kuunnella. Eli ongelma on, Rakastan tätä tyttöä kovasti enkä haluaisi erota hänestä, mutta välillä haukkumiset ja muu turhasta kiukuttelu ja hänen minua alentava määräilevä aseteensa ottaa totisesti pattiin, mietin eroa useasti, mutta kun hän ottaa taas sen rakastettavan vaihteen, unohdan eroasian. olemme siis avoliitossa. Ps. Tiedän etä rakkauden ja suhteen eteen pitää tehdä uhrauksia ja kestää kaikenlaista, mutta mielestäni joudun välillä kestämään liikaakin
Kiitos tuhannesti kaikista eri näkökulmista!
Eli mulla on ongelma jota mietin melkein joka viikko, asia menee niin että tyttöystäväni on todella helppo suuttumaan asioista ja rakastaa kiukuttelua, se ei vain ole yhtä mukavaa minun kuunnella. Eli ongelma on, Rakastan tätä tyttöä kovasti enkä haluaisi erota hänestä, mutta välillä haukkumiset ja muu turhasta kiukuttelu ja hänen minua alentava määräilevä aseteensa ottaa totisesti pattiin, mietin eroa useasti, mutta kun hän ottaa taas sen rakastettavan vaihteen, unohdan eroasian. olemme siis avoliitossa. Ps. Tiedän etä rakkauden ja suhteen eteen pitää tehdä uhrauksia ja kestää kaikenlaista, mutta mielestäni joudun välillä kestämään liikaakin
Kiitos tuhannesti kaikista eri näkökulmista!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aivan kuin minun kynästä. Meillä asiat menee täysin noin. Olen myös miettinyt eroa kun mykkäkoulu ja kiukuttelu on oikein harrastus. Mutta kun se rakastettava vaihde astuu silmään, hän on aivan ihana.
Olen yrittänyt muuttaa joitain elämäntapojani jotta voisimme elää sopuisammin mutta kun jonkun asian korjaa, aihe vain vaihtuu. Sama mykkäkoulu kuitenkin.
Usein hän vetoaa väsymykseen ja pienen "pumppaamisen" jälkeen häntä kuitenkin ärsytti joku. Ei viitsi kuulemma pikkuasioista olla sanomassa mutta viitsii mököttää niistä, kuitenkaan minulle mitään kertomatta. Olen yrittänyt aihetta käsitellä, hän vastaa aina että "en halua leikkiä pirteää kotona jos en oo".
Se on sinusta itsestäsi kiinni mitä kestät.
Itselläni kyllä on selvät syyt miksi raivostun miehelleni niin helposti.
kysyä, miksi hän kiukuttelee?
Itse huomasin kikuttelevani, koska en saanut tarpeeksi huomiota. Sitten tajusin, että enhän minä voi toiseltakaan sitä vaatia, jos en itse sitä anna, kiukutteluni johti siihen, että mieheni ei enää ollutkaan läheinen... joten, tuli kierre. Kun sitten kerroin miehelleni, miksi kiukuttaa, oli mieheni tosi onnellinen, koska hän sai selville syyn. Hoidoksi ehdotin, että jos minua kiukuttaa, tule ja halaa, koska sitä minä kaipaan, vain halaus riittää, koska tarvitsen lämpöä ja hyvänäpitoa.
Voisko olla tällanen tapaus?
Ei varmaan ainoa mahdollisuus, mutta kerroin oman kokemukseni.
Me naiset kun ollaan niin tunteellisia ;)
tiedä sitten tepsiikö tuo halaus-tekniikka :D koska yleensä kun hän suuttuu esim. etten ehdi vastaamaan viestiin muilta kiireiltä voi tuleva ilta minun kannaltani ikävä, koska joka asiaan tiuskitaan ja sanotaan pahasti jne jne. Ei siinä mitään jos olisin oikeasti tehnyt väärin jotain isompaa, mutta harmittaa niin vietävästi joutua kuuntelemaan valitusta ja kettuilua inhimillisestä virheestä ja kaiken lisäksi tälle on selitys!
Minä olen suhteen se rauhallisempi ja maltillisempi puoli, niin jotenkin tuntuu, että tyttöystäväni käyttää suuttumustaan ja kiukuttelua samanlailla hyväksi, kuin jokin pikku vauva, saadakseen haluamansa. Hän siis keksii kiukun aiheen olemattomasta, ja sen jälkeen saa "suutuspäissään" sanoa mitä mieltä on minusta ja minne minun tulisi painua :D Tämä saattaa kuulostaa niinkuin olisin talutusnuorassa, mutta siitä eikuitenkaan ole kysymys (paitsi ehk osaksi) Ja ongelma olisi helppo ratkaista eroamalla, mutta tosiaan kun hän saa sen rakastettavan vaihteen silmään, en eroaisi hänestä kirveelläkään.
Eli melko kaksiteräinen miekka...
Ja täällä myös sama juttu/ongelma..
Mutta nyt vain tuntuu että kun se "rakkausvaihde" iskee avokilla päälle niin se ei tunnu enää samalta...
Joten olen nyt puhunut erosta hänelle. Ja hän tietenkin nyt luvannut muuttua mutta tiedän että se muuttumisvaihe kestää niin kauan kunnes taas..
Tunteellisia...sydämmettömämpää sakkia en ole tavannut kuin naiset. Ei sääliä, ei lohtua, ei mitään sympatiaa toista kohtaan. Pelkkää kylmää kohtelua vain, ja kun yrittää kaikkensa toisen eteen, ja palkinnoksi saa 3 vuoden jälkeen eron, niin...Kyllähän te niin tunteellisia olette.
mun täytyy myöntää että olen tasan tuollainen huomionkipeä kiukuttelija tyyppi. ja tosiaan, se auttaa kun alkaa kiukuttaa ja toinen tulee ja rutistaa lujaa. :)
tosin se tuppaa unohtumaan toiselta osapuolelta aina sillöin tällöin, joten sitä pitää itse pyytää. silloin kun kiukuttaa niin sitä ei voi pyytää, koska se tarkoittaa periksi antamista. ;) nää on tällaisia naisten aivoituksia, mitä miehet ei vaan ikinä voi ymmärtää, mutta omasta kokemuksesta sanon että helpommalla pääsee jos suostuu halailemaan sitä kiukkuavaa raivotarta...
ja kyllä, monta suhdetta olen tappanut kiukuttelullani, mutta se on luonteenpiirre, jota en voi muuttaa. vaikka kuinka yritän niin jostain se kiukku taas hyppää esiin kun asiat ei mene niinkuin itse toivoisin.
minusta kiukuttelu johtuu useimmiten huomionkipeydestä, suuttuminen on siten asia erikseen. voisit kokeilla myös sitä taktiikkaa että ensi kerralla kun tyttöystäväsi kiukuttelee, sano hänelle kuinka älyttömän söpöltä hän näyttää kiukustuneena. minun kiukutteluni ainakin menee silloin pilalle, kun alkaa naurattaa ;)
Yhdyn edellisiin x) Menee tasan samaa rataa, turhaa kiukuttelua joka menee äkkiä pilalle jos reaktio ei oo suuttuminen vaa vaikka halaus. Välillä kyllä taas sitte on tota ihan erilaista riidan haastamista x_o
Huomiokeskeisiä jatkoja :P
Aina meissä miehissä vikkaa O, paitti kreikkalaisissa.
Välillä tuntuu niinkuin naisilla olisi joku etuoikeus suuttua kaikesta miehen tekemisistä, ja jopa siitä, jos mies valittaa aiheesta, niin nainen valittaa siitä että mies valittaa :D hankala, mutta tosi juttu :D onkohan josain vaiheessa naisille alkanut tulemaan sellainen erikoinen geeni, että he yrittävät syrjäyttää miehet vallasta valittamalla ja alistamalla... tiedä häntä, siltä se ainakin tuntuu oman kokemukseni perusteella :D
Sinuna lähtisin oitis aamukaljalle ja nappaisin sieltä uuden naisen tilalle, joka toivottavasti on lauhkeampi tapaus eikä tuollainen dominoiva nalkuttaja. Kyllä elämä on 1000X mukavampaa ja leppoisempaa kun lopulta löytää hyvän ja kunnollisen naisen joka ei ole tuollainen jatkuvasti tiuskiva hermoraunio jonka kanssa ei mitenkään pysty olemaan onnellinen.
Ei sitä noin menetellä parisuhteessa, että kun tulee pieniä/isoja murheita tai kriisejä eteen, sitä vedetään tuoppi sun toinen kaljaa ja kaadetaan uus emäntä..
Tai joo, monihan sitä tekee, mutta mitä hyvää siitä seuraa kenellekään?
Kummiskin se uus kaato alkaa jossain vaiheessa kinuta sulta lasta, sormusta, farmari Volvoa, omakotitaloa, ja oot taas siellä aamukaljalla, ja nopeesti huomaatkin että kappas, mullahan on perkele ikää jo kuuskytä vee, eikä näy akkaa kainalossa, ei.
Puhukaa hyvät ihmiset.
Ei sitä mykkäkoululla, kiukuttelulla, ovien paiskomisella ja toista haukkumalla pitkälle pötkitä.
Ite oon vm -85 avovaimo, ja olen useimmiten aika karmaiseva =D
Huudan, paiskon ovia, haukun, moitin, nimittelen ja epäilen ynnä muuta...
Ja sitten kun mieli taas tasottuu, nakkaan hurmausihanuusvaihteen silmään, eli toisin sanottuna pistän pienempää silmään, ja kaadan isännän sänkyyn ja mitäs siitä seuraa... ;)
Me naiset nyt ollaan tämmösiä kiukuttelijoita.
Siihen on osasyynä niin hormonitoiminta, e-pillerit, luonne, ja ne pienet aivoitukset, joita miehet ei valitettavasti ikinä tuu ymmärtämään, vaikka kuin haluais ;)
Koittakaa vaan kestää.
On olemassa todellakin naisia, jotka rakastaa, on luotettavia, eivät petä ja joihin oma mies voi luottaa kuin eno veneeseensä =D
Ja minäkin oon sellanen.
Arviolta ehkä 30% naisista on kauheita nalkuttajia joilla on mitä lie liian vahvoja pms-oireita tms, mutta loput ovat enemmän tai vähemmän lauhkeita eivätkä motkota tai riitele jatkuvasti ilman syytä.
Eli ratkovat yleisimmät ongelmat rakentavalla ja rauhallisella keskustelulla eivätkä pahenna tilannetta turhalla nalkutuksella.
Niin niin, niinhän minä sanoin, että PUHUKAA hyvät ihmiset.
Meillä se on ainakin todettu tehokkaimmaks keinoks nalkutuksen vähenemiseen ja hymyn huulille saamiseen, muuhun saamiseen pätee sitten jo ihan muut jutut...
Harva akka nalkuttaa silkasta nalkutuksen ilosta. En minä ainakaan.
Ja jos näette sitä punapukuista lenkkeilijää....
Minä olin joskus se kiukutteleva nainen. Lopulta tajusin, että kiukutteluni johtui siitä, että alitajuisesti tiesin, ettei mies välittänyt minusta vähääkään ja lähdin. Tee naisellesi palvelus ja jätä hänet ja ota itsellesi joku sellainen, joka reagoi tunteettomuuteen eri tavalla.