Hei!
Olen seurustellut yli kaksi vuotta miehen kanssa ja välillä tuntuu että parisuhteemme on letkajenkkaa peruuttamalla. Olemme molemmat iältämme 25v kieppeillä ja tiedän entuudestaan mitä on kun elämä "heittää kuraa pulpettiin". Arki meillä on ihanaa ja parisuhde toimii, mutta annas olla kun viina astuu kuvioihin (mies ei ole kuitenkaan ole mikään deeku, juo n. 3x kuussa). Se saa miesystäväni muuttumaan enkelistä perkeleeksi.
Humalapäissään miehessäni ilmenee todella negatiivisia piirteitä kuten väkivaltaisuus joka ilmenee sekä fyysisenä että henkisenä. Kun miesystäväni on humalassa (hän ei osaa rajoittaa juomistaan vaan on aina kaikki tai ei mitään periaatteella matkassa), pienikin ärsytys minun taholtani -tietoinen tai tiedostamaton- saa aikaan sen että mies tuntuu suorastaan vihaavan minua. Mies saattaa sanoa todella pahasti ja jos provosoituna itse menen mukaan riitaan saattaa hän käydä minuun käsiksi. Hän on mm. useamman kerran lyönyt minua kasvoihin ja kerran jopa vääntänyt käteni sijoiltaan tahallaan.
Selvitettyään päänsä hän on aina vaikuttanut olevan yhtä järkyttynyt teoistaan ja vakuuttanut ettei ikinä haluaisi satuttaa minua. Tiedän että osaan olla itsekin oikea piru jos koen itseni loukatuksi, varsinkin viinaa saatuani. Olenkin yrittänyt itse vähentää alkoholin käyttöä mutta miesystäväni ei suostu tahollaan samaan. Hän vetoaa siihen että hän haluaa viettää aikaa ystäviensäkin kanssa, ei vain minun. Mutta miksi aina perskännissä?
Useimiten riita saakin alkunsa jo siitä kun mieheni vain puhuu kaljalle menosta kavereiden kanssa (ymmärrettävästi hän ei halua minua koskaan mukaan?). Ennen sanoin etten haluaisi hänen menevän, nykyään yritän sanoa "Mene vaan jos siltä tuntuu", välttääkseni riidan. Silti mies suuttuu siitä "etten tosissani halua hänen menevän vaikka niin sanonkin". Pitänee varmaan selventää etten haluaisi miesystäväni siksikään lähtemään kaljoittelemaan koska pelkään hänen pettävän minua (Sain hänet noin vuosi sitten kiinni pettämisestä).
Tunnen olevani täysin umpikujassa. Olen yrittänyt muuttaa omaa asennoitumistani, kerätä luottamuksen rippeitä, pyytää miestäni rajoittamaan juomistaan mutta mikään ei tunnu auttavan. Rakastan miesystävääni ja hän on tuonut elämääni paljon hyvää. En haluaisi erota mutta onko olemassa vaihtoehtoja?
Toivottavasti saitte jotain tolkkua kirjoituksestani, sainpahan ainakin vähän purettua tuntemuksiani. Kiitos siitä.
Olen seurustellut yli kaksi vuotta miehen kanssa ja välillä tuntuu että parisuhteemme on letkajenkkaa peruuttamalla. Olemme molemmat iältämme 25v kieppeillä ja tiedän entuudestaan mitä on kun elämä "heittää kuraa pulpettiin". Arki meillä on ihanaa ja parisuhde toimii, mutta annas olla kun viina astuu kuvioihin (mies ei ole kuitenkaan ole mikään deeku, juo n. 3x kuussa). Se saa miesystäväni muuttumaan enkelistä perkeleeksi.
Humalapäissään miehessäni ilmenee todella negatiivisia piirteitä kuten väkivaltaisuus joka ilmenee sekä fyysisenä että henkisenä. Kun miesystäväni on humalassa (hän ei osaa rajoittaa juomistaan vaan on aina kaikki tai ei mitään periaatteella matkassa), pienikin ärsytys minun taholtani -tietoinen tai tiedostamaton- saa aikaan sen että mies tuntuu suorastaan vihaavan minua. Mies saattaa sanoa todella pahasti ja jos provosoituna itse menen mukaan riitaan saattaa hän käydä minuun käsiksi. Hän on mm. useamman kerran lyönyt minua kasvoihin ja kerran jopa vääntänyt käteni sijoiltaan tahallaan.
Selvitettyään päänsä hän on aina vaikuttanut olevan yhtä järkyttynyt teoistaan ja vakuuttanut ettei ikinä haluaisi satuttaa minua. Tiedän että osaan olla itsekin oikea piru jos koen itseni loukatuksi, varsinkin viinaa saatuani. Olenkin yrittänyt itse vähentää alkoholin käyttöä mutta miesystäväni ei suostu tahollaan samaan. Hän vetoaa siihen että hän haluaa viettää aikaa ystäviensäkin kanssa, ei vain minun. Mutta miksi aina perskännissä?
Useimiten riita saakin alkunsa jo siitä kun mieheni vain puhuu kaljalle menosta kavereiden kanssa (ymmärrettävästi hän ei halua minua koskaan mukaan?). Ennen sanoin etten haluaisi hänen menevän, nykyään yritän sanoa "Mene vaan jos siltä tuntuu", välttääkseni riidan. Silti mies suuttuu siitä "etten tosissani halua hänen menevän vaikka niin sanonkin". Pitänee varmaan selventää etten haluaisi miesystäväni siksikään lähtemään kaljoittelemaan koska pelkään hänen pettävän minua (Sain hänet noin vuosi sitten kiinni pettämisestä).
Tunnen olevani täysin umpikujassa. Olen yrittänyt muuttaa omaa asennoitumistani, kerätä luottamuksen rippeitä, pyytää miestäni rajoittamaan juomistaan mutta mikään ei tunnu auttavan. Rakastan miesystävääni ja hän on tuonut elämääni paljon hyvää. En haluaisi erota mutta onko olemassa vaihtoehtoja?
Toivottavasti saitte jotain tolkkua kirjoituksestani, sainpahan ainakin vähän purettua tuntemuksiani. Kiitos siitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun luin että kaveri on vääntänyt kätesi sijoiltaan, ihmettelin mitä teet vielä yhdessä hänen kanssaan. Luulisi aikuisen miehen itsekin ymmärtävän että jos alkoholi saa tekemään tuollaista niin olis aika lopettaa juominen kokonaan, tai jos on täysin selkärangaton niin hakeutuu hoitoon. Lopeta itse juominen kokonaan ja jos kaveri ei tajua itse edes vähentää niin pistä se seinää vasten, jos haluaa juoda niin saa ainakin etsiä uuden ihmisen väänneltäväksi. Jos alkoholi vie voiton niin voit kysyä itseltäsi olitko nuo yli kaksi vuotta sen ihmisen kanssa jonka kanssa olisit ehkä voinut olla koko ikäsi? Tuskinpa.
ole alkoholi.Humalassa tuppaa vain tulemaan se todellinen luonto esiin,eli mitä et uskalla sanoa tai tehdä selvinpäin.
Väkivalta ei ole puolusteltavissa millään tavalla.Jos nyrkkiä tulee se on väärin,vaikka olisit kuinka ärsyttänyt.
Naiset tuntuvat kummasti ottavan syyt niskoilleen jos tulevat puolisoidensa toimesta pahoinpidellyksi.Mies kun on selvinpäin niin ihana,ja vakuuttaa rakastavansa.
Tuntui kuin olisin lukenut omasta elämästäni, vaikka ikäeroa onkin.
Käyn terapiassa puhumassa avioliitostamme, koska rakastan miestäni aivan liikaa ja tilanne on kuitenkin hankala. En koe elämääni hyväksi joutuessani olemaan varuillani silloin kun viinit ja konjakit kaivetaan esiin.
Ystäväni kehoittavat eroamaan, mutta eihän siihen prosessiin ryhdy jos vaikeuksia ei pysty ensin itselleen selittämään ja miettimään missä kulkee sietokykyni raja. Mieheni on -puolueettomasti sanottuna- mukava ja fiksu ja hän on myöskin järkyttynyt käytöksestään selvittyään humalastaan.
Mieheni on huono puhumaan asioistaan ja kantaa murheet sisällään, joten kunnon kännit "putsaavat pöydän" ja minä koetan silloin pysytellä kymmenien km päässä hänestä, mutta joskus olen liiankin läsnä ja paikalla. Alkuvuosien mokien jälkeen osaan nyt pitää suuni kiinni, enkä pihahda sanaakaan kuin vasta seuraavana päivänä.Agressiiviisuus on näin hallinnassa, mutta oikeinhan se ei kuitenkaan ole minua kohtaan.
Uskottomuus oli myös tuttu ilmiö ja silloin vaadin häntä päättämään, mitä haluaa meiltä. Lupasin, että seuraavan kerran lähden pois ja tiedän niin tekeväni. Silloin eroamiseen on todellakin syytä.
Terapiassa minä haen nyt itselleni rajoja ja miten eläisin elämääni niin, ettei mieheni käytös enää ärsytä ja häiritse. Tarvitsen rohkeutta ja vahvuutta kasvattaa henkistä etäisyyttä välillemme, jolloin pystyn myös suhtautumaan hänen elintapoihinsa viisaammin ja vaatimaan omaa paikkaani suhteessamme. Jätän valinnat hänelle, jolloin hän saa päättää kumpi on tärkeämpää: minä vai ne tyhmät raivarit humalassa.
Vaikea on niputtaa kaikkea sitä, mitä nyt ajattelen, mutta toivotan sinulle Lohduton voimia ja tervettä itsekkyyttä. Rakasta rauhassa, mutta elä myös omaa elämääsi ja kuuntele sisikuntaasi mitä todella tarvitset. Miehesi ei saa tuhota suhdettanne tyhmyyksillään ja siksi tarvitset mielenrauhaa kohdataksesi hänet vahvana. Toivon Sinun löytävän viisaita kuuntelijoita ja mahdollisuutta purkaa ajatuksiasi, joista saat taas itsesi koottua.
Umpikujaa ei ole. Sinä sen teet ja Sinä sen myös pusket auki. Miestäsi et voi muuttaa.
Viestilläni en kuitenkaan kehoita sietämään väkivaltaa loputtomiin, mutta jos mies on muutoin mahtava kumppani ja rakkautta riittää, niin vaikeuksia vastaan voi yrittää myös taistella. Maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat tiedostaneet ongelmansa ja tekevät työtä muuttuakseen väkivallattomiksi. Sen takia minä en ole toivoani heittänyt ja koska tuloksiakin on näkynyt, jatkan eteenpäin.
Virtuaalihalauksin
elina
Kuten alkuperäisessä viestissäni mainitsinkin, jo pelkästään se että sain vähän purkaa sielunmaisemaani helpotti olotilaani. Olen iloinen ja kiitollinen teille jotka olette jaksaneet lukea tämän yhden pienen tasamaan tallaajan ajatuksia sekä etenkin kiitän teitä, jotka näpyttelitte minulle vastauksia viestiini.
Oli todella lohdullista huomata, että en ole yksin vaikeuksieni kanssa vaan löytyy kohtalontovereita, kuten sinä Elina, jotka ilman eroamista elämänkumppanistaan ovat nousseet ylös ja vastarintaan. Se luo myös minulle uskoa valoisammasta tulevaisuudesta. En aio jäädä tuleen makaamaan, olemme jo ennestäänkin käyneet vaikeita keskusteluja miesystäväni kanssa ja aion jatkaa samaa rataa. En kuitenkaan aio tyytyä pelkkiin tuloksettomiin jossitteluihin vaan haluan saada aikaan konkreettisen muutoksen.
Tiedän miesystäväni rakastavan minua, näen sen päivittäin. Vaikka hänen ei niin helppo olekaan sanoa sitä, hän osoittaa rakkautensa tavallisessa arjessa pienillä ja isommillakin teoilla. Valitettavasti vain on sitten näitä täysin päinvastaisia tekoja, jotka haluan mieheni kitkevän pois.
Ei kuitenkaan riitä, että vain miesystäväni muuttuisi, tiedän että myös itsessäni on kehittymisen varaa ihmisenä. Tiedän että välillä takerrun mieheeni liikaa enkä anna hänelle tilaa hengittää. Myönnän että olen hyvin mustasukkainen (johtuen pitkälti taannoisesta toisesta naisesta) ja toivoisin voivani kontrolloida mieheni elämää; juuri näiden asioiden suhteen haluaisin kehittyä parempaan suuntaan. Toivon todella että parisuhteemme myrsky tyyntyisi ja että kumpikin meistä voisi jatkossa elää täyspainoista ja kaikin puolin tyydyttävää elämää. Yhdessä.
Tätä samaa toivon myös teille, Elina ja miehesi, ja toivotan sinulle muutenkin kaikkea hyvää ja kaunista elämässäsi. Voimia sinulle!
Halaukset kaikille teille jotka jaksoitte lukea tämän sekä hyvää ja valoisaa syksyn jatkoa!
@-->-