Nyt on vähän erikoinen tilanne sattunut kohdalleni... Olen seurustellut mieheni kans kohta vuoden ja koska asumme eri paikkakunnilla, emme tapaa kovin usein. Nyt on sitten käynyt sellainen juttu että olen muuttamassa samaan kaupunkiin kuin kultani, ja koska luulin että häntä pelottaa liika sitoutuminen, ehdotin että emme muuttaisi saman katon alle. Mutta taisin olla väärässä, koska nyt on suhteemme katkolla, häntä vaivaa se kun suhteemme ei edisty mihinkään suuntaan! Tietysti haluaisin olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista, mutta miten selittää asia nyt, kun olen jo sanonut jotain muuta?! Vai voiko olla että hän haluaa oikeasti erota minusta, mutta ovelasti kääntää nyt eron syyt minun niskoilleni? Koska jo vähän aikaisemmin hän kertoi että työnsä puolesta joutuu alkaa matkustelemaan paljon, eikä voida tavata niin usein. Yrittikö hän jo silloin vihjailla että haluaa suhteemme loppuvan?! Miehiä on niin vaikea ymmärtää varsinkin jos he eivät puhu tunteistaan niiden oikeilla nimillä.
Mies haluaa sitoutua?
Ihmeissään
5694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Että on miehiä vaikea ymmärtää? Sanosin että kokemuksesta NAISIA on vaikea ymmärtää. Naisilla kun heittelee tuntemukset ja ajatukset ihan laidasta laitaan.
Miten sä sanoit sen asian hänelle? Jospa hän onkin loukkaantunut kun luuli ettet sä halua olla hänen kanssaan. Mitäs jos sanoisit ihan reilusti suoraan että sinä ehdotit tuota "ei-saman-katon-alle" juttua vain siksi että SINÄ LUULIT ETTÄ HÄNTÄ PELOTTAA, ei siksi ettet sinä haluaisi. Se selventäisi paljon. Miksi te naisetkaan ette voi puhua asioista suoraan?
Monesti naiset kiertelee ja kaartelee, sanovat ihan päinvastaista kuin tarkoittavat. Siinä tulee miehelle ihan väärä käsitys.
Ja muuten, oon itsekin mies ja oon sellainen että jos mä tunnen että rakastan niin sanon sen naiselle, ihan sen kummemmin kiertelemättä ja kaartelematta. Paitsi tietysti sitten jos nainen ei tykkää sellasesta niin joutuu vihjailemaan.
Juuri näin...Minulla on nyt mies, jonka kanssa rehellisyydestä ei tingitä ja kaikki sujuu mainiosti. Tappelutkin on kivoja, kun molemmat huutaa tasan sen mitä ajattelevat.
Sinkkuna olin ihan epätoivoinen, kun yleensä ihmiset kierteli ja kaarteli niin, että monta eroa saattoi tulla vain siksi, että kumpikin luuli toisen haluavan omaa tilaa jne.
Tuo kirjoittaja on kyllä ihan hassu. Miten voi samassa lauseessa sanoa haluavansa asumaan erilleen, kun luulee toisen sitä tahtovan...ja sitten ihmettelee miesten epärehellisyyttä hih hih
Että on miehiä vaikea ymmärtää? Sanosin että kokemuksesta NAISIA on vaikea ymmärtää. Naisilla kun heittelee tuntemukset ja ajatukset ihan laidasta laitaan.
Miten sä sanoit sen asian hänelle? Jospa hän onkin loukkaantunut kun luuli ettet sä halua olla hänen kanssaan. Mitäs jos sanoisit ihan reilusti suoraan että sinä ehdotit tuota "ei-saman-katon-alle" juttua vain siksi että SINÄ LUULIT ETTÄ HÄNTÄ PELOTTAA, ei siksi ettet sinä haluaisi. Se selventäisi paljon. Miksi te naisetkaan ette voi puhua asioista suoraan?
Monesti naiset kiertelee ja kaartelee, sanovat ihan päinvastaista kuin tarkoittavat. Siinä tulee miehelle ihan väärä käsitys.
Ja muuten, oon itsekin mies ja oon sellainen että jos mä tunnen että rakastan niin sanon sen naiselle, ihan sen kummemmin kiertelemättä ja kaartelematta. Paitsi tietysti sitten jos nainen ei tykkää sellasesta niin joutuu vihjailemaan.
auta muuta kuin puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Ja se koskee molempia.
"Miehiä on niin vaikea ymmärtää varsinkin jos he eivät puhu tunteistaan niiden oikeilla nimillä." Kuulostaa kirjoituksesi perusteella kyllä että sinä lähinnä et kuuntele "oikeilla korvilla".
Sinähän et sitten näemmä ollenkaan kuuntele miestäsi, hänen puhuessaan kuulet jotakin aivan muuta. "Vai voiko olla että hän haluaa oikeasti erota minusta, mutta ovelasti kääntää nyt eron syyt minun niskoilleni?" Uhhuh... Sinua voi olla varsin vaikea ymmärtää, jos yrität tehdä toisen mielen mukaan, vieläpä kun sinulla ei ole hajuakaan mitä toinen tahtoo.
Mitäs jos vaikka aloittaisit ihan rehellisen, kuuntelevan ja ehkä ymmärtävänkin suhteen poikaystäväsi kanssa? Vaikka alkuun voisit tehdä häneen elämää isomman vaikutuksen, mene, ota kaulasta kiinni ja sano: "anteeksi kunnannuppu/rakas/armas/karvavarvas, luulin että sinä et halua muuttaa yhteen, ja sen takia sanoin/tein kuten sanoin, minä kyllä haluaisin muuttaa kanssasi saman katon alle, annatko anteeksi". Miten voi olla niin vaikea kuulla se mitä sanotaan, ja olla rehellinen? Mahdotontahan on seurustella ihmisen kanssa joka tekee sen mukaan miten asiat päättelee, välittämättä siitä miten asiat todella ovat.