Mieheni pitää koko asiaa yksinkertaiseni eikä oikein ymmärrä miten raskasta minulla on välillä.
Olen 32 viikolla raskaana ja väsymys hirmuinen.
Meillä oli todella vaikea hetki ja ei ollut kaukana että erottaisiin,mutta kuitenkin mieheni halusi jatkaa kanssani.
Kysyin häneltä sitten että miksi hän halusi jatkaa niin kohautti vain olkapäitään ja sanoi että en minä tiedä! Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Olen vasta nyt ruvennut huomaamaan että mieheni on aika välinpitämätön,ei anna minkäänlaista hellyyttä,ei kysele miten päiväni on mennyt,jos olen surullinen ei kysy syytä asiaan.Olen ruvennut miettimään että onkohan tämä suhde sellainen että toinen ottaa sen mitä toinen antaa mutta ei anna takaisin?
Työpäivän jälkeen kun mieheni tulee kotiin hän istuu tietokoneelle ja saattaa istua iltaan asti.
Ei tervehdyksiä tai mitään.
Olen yrittänyt vihjailla että tarvitsisin apua kotitöissä mutta asialla ei ole mitään vaikutusta,olettaako hän että hoidan kaiken.Joskus iltaisin kun olen todella väsynyt ja pyydän häntä käyttämään koiraa ulkona vastaus on aina sama "Minähän en koiran takia liiku!" tai "Sinun koirasihan se on!"
En tiedä kohta mitä teen,tämä saa minut masentumaan ja ajattelemaan kaikkea inhottavaa.Onko kellään samanlaista?
Alan olla kohta neuvoton ja kallistun kohta sille puolelle että ei olisi pitänyt palata yhteen.
Niin ja rakkaat ihmiset,haluaisiko joku ruveta minulle noin sanotuksi "tukihenkilöksi" joka auttaisi tällaisissa tai edes kuuntelisi?
Ja päin vastoin.
Kiitos kaikille!
Olen 32 viikolla raskaana ja väsymys hirmuinen.
Meillä oli todella vaikea hetki ja ei ollut kaukana että erottaisiin,mutta kuitenkin mieheni halusi jatkaa kanssani.
Kysyin häneltä sitten että miksi hän halusi jatkaa niin kohautti vain olkapäitään ja sanoi että en minä tiedä! Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Olen vasta nyt ruvennut huomaamaan että mieheni on aika välinpitämätön,ei anna minkäänlaista hellyyttä,ei kysele miten päiväni on mennyt,jos olen surullinen ei kysy syytä asiaan.Olen ruvennut miettimään että onkohan tämä suhde sellainen että toinen ottaa sen mitä toinen antaa mutta ei anna takaisin?
Työpäivän jälkeen kun mieheni tulee kotiin hän istuu tietokoneelle ja saattaa istua iltaan asti.
Ei tervehdyksiä tai mitään.
Olen yrittänyt vihjailla että tarvitsisin apua kotitöissä mutta asialla ei ole mitään vaikutusta,olettaako hän että hoidan kaiken.Joskus iltaisin kun olen todella väsynyt ja pyydän häntä käyttämään koiraa ulkona vastaus on aina sama "Minähän en koiran takia liiku!" tai "Sinun koirasihan se on!"
En tiedä kohta mitä teen,tämä saa minut masentumaan ja ajattelemaan kaikkea inhottavaa.Onko kellään samanlaista?
Alan olla kohta neuvoton ja kallistun kohta sille puolelle että ei olisi pitänyt palata yhteen.
Niin ja rakkaat ihmiset,haluaisiko joku ruveta minulle noin sanotuksi "tukihenkilöksi" joka auttaisi tällaisissa tai edes kuuntelisi?
Ja päin vastoin.
Kiitos kaikille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
lyhyesti vähän kiireellä. Me olemme olleet eron partaalla kahden odotuksen aikana ja myös vauva-ajat ovat olleet aika raskaita. Eihän ne miehet tiedä millaista se on kun raskaus väsyttää, ei ole sairas kylläkään mutta en itse ole odotusaikoina ollut fyysisesti virkeä. Ja vielä tuntuu että miehet ne kovasti kaipaisivat myös huomiota ja hellyyttä ja sattuneesta syystä sekä odotusaikana että vauva-aikana on naisen huomio vähän muualla:) Sitten kun lapsi/lapset kasvaa sitä taas itsekin jaksaa panostaa mieheen ja se kantaa hedelmää takaisinkinpäin. Tsemppiä!
raskaana ollessani ja paheni vauvan synnyttyä. Nyt erotaan ja muutan lapsen kanssa kahdelleen, rankkaa on ollut. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei kannata elää huonossa suhteessa, se välittyy lapseen ja sehän ei ole hyvä asia! Tämä päätös tuntuu nyt hyvältä, toistaiseksi. Voisin kirjoitella sinulle jos annat osoitteen, voisi tehdä hyvää meille molemmille?
Oltiin yli vuosi erossa ja palattiin yhteen.
Olin ja olen sitä mieltä mieltä, että kyllä siinä muutkin asiat painoi pahasti, ei vain raskas vauvakausi, mikä ei meillä edes raskas ollut.
Nyt ollaan oltu neljä vuotta yhdessä putkeen, ikinä ei ole mennyt paremmin kuin nyt. Saatiin toinen muksukin, raskausaikani oli ihan hirvee, meinasin repiä jokaisen karvan päästäni, en edes tiennyt välillä, että mitä mieheni pitäisi tehdä helpottaakseen oloani, mutta siitä kun selvittiin, niin tunne oli molemmilla kun oltais rakastuttu uudelleen.
Joten en kyl tiä miten noi raskausajat ja lapsen syntymä aiheuttaa ja mitkä on ihan oikeita asoita ja mitkä raskauden vääristämiä.
Mut ekasta koen edelleenkin ettei ero liittynyt lapseen ja toisesta en kuitenkaan raskauden aikana miehestä halunnut erota.
Keskity nyt vauvaan ja itseesi!
Jos vaikka miehesi keskittyy nyt itseensä kun ei kohta enään voi!
Kaikesta huolimatta positiivista mieltä ja muista nauttia raskausajasta, ja tee kaikkee yksikseen mitä vauvan kans ei voi tehdä, tai on hankalampaa!
Mä voin kyllä "kuunnella". Laita yv:tä jos haluat..
Hei, tuo kuulostaa ihan samalta kuin meidän perheessä raskausaikana.. En tiedä johtuiko se hormoneista vai mikä siinä oli, mutta analysoin koko ajan parisuhdetta ja kiukuttelin kun kaikki ei mennyt niin kuin olisin halunnut.
Mutta tosiasia on että ei se raskaus kosketa miehiä samalla tavalla kuin naisia! Mutta miehesi on kumminkin tulevan lapsesi isä, ja lapsesi olisi varmasti kiitollinen jos vielä yrittäisit.
Kaikkien ihmisten sihteissa on kumminkin välillä pahojakin suvantokausia, ja valitettavasti tuntuu siltä että monet naiset ottavat ne erittäin raskaasti juuri raskausaikana. Kai sekin on sitten jonkinlaista valmistautumista tulevaa varten.
Parisuhde on kuin makkaralenkki, välillä mennään niin tiiviisti yhdessä ja välillä ollaan ihan omissa maailmoissa..Tottakai sitä raskausaikana olisi ihana vaan kyhnätä toisen kyljessä ja miettiä että ah, meistä tulee kohta perhe..mutta tosiasia on että raskausaikanakin niitä huonompia hetkiä tulee..ja varmaan sen jälkeenkin..
jos miehesi on aina ollut tuollainen, niin sitten on jossain vika, mutta jos hän on ollut yhteen palaamisenne jälkeen normaali ja vasta hetken tuollanen ääliö, niin se on varmasti vaan sitä että hän haluaa olla omissa oloissaan hetken..eikä varmasti ole helppoa olla mies raskaana olevalle naiselle kuka analysoi suhdetta ja tivaa että miksi, miten, minkätakia.. :) miehesi ei kuitenkaan(kai?)ole sinua pettänyt, tai petä ja haluaa olla kanssasi...
Toisaalta, tulee olemaan helpompaa erota ennen lapsen syntymää kuin sen jälkeen..Vaikka voin kertoa kun itse olen aina kk yksin lapsen kanssa(mies merillä)niin on helpompaa kahdestaan..kun on koko ajan ollut lapsen kanssa myös kahdestaan..ja on ihanaa luksusta sitten kun mies on kotona ja voit lähteä käymään yksin lenkillä..esim.. mutta jos lähdet nyt ennen lapsen syntymää, tulee asia ja lapsen kanssa olo paljon helpompaa kuin jos lähdet vasta syntymän jälkeen..mutta sinun pitää olla varma että mies on pysyvä ääliö eikä muutu, ettei tämä ole vain hormonihirviön "olen läski ja kukaan ei rakasta mua"-kausi:)
tekevät kaikki kotityöt. Otappa mallia!