Onko mielestänne ikäero liian suuri jos nainen on 44v ja mies 66v. Suhde on melko tuore ja rakastamme toisiamme, seksi sujuu paremmin kuin hyvin. Tarkoitus ei ole muuttaa saman katon alle, vaan elää etäsuhteessa ja tavata muutaman kerran viikossa. Mielipiteitä!!!
Onko liian suuri ikäero
Nimetön
151469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
eikö ihmiset oikeesti mieti asioita enempää kuin vuoden/kuukauden/päivän kerrallaan?
mun mielestä vaikka molemmat olette aikuisia niin tuo ikäero on aika suuri.
usein sanotaan että "meillä on sama ajatusmaailma,seksi sujuu ihanasti,hän ymmärtää minua, harrastamme samoja asioita"..kaikki tuo tapahtuu nyt ja ehkä viiden vuoden päästäkin, mutta entäs sitten kun jompikumpi väsyy?ja toinen jaksaa ja haluaa vielä kaikkea uutta ja ihanaa?
itse en uhraisi loppuelämääni epävarmalle tulevaisuudelle/tylsyydelle ja kiikkustuolissa istumiselle.
jokainen ihminen toki haluaa olla ihailtu ja rakastettu, ja haluaa viettää "eläkepäiviään" rakkaansa kanssa, mutta ei pidä tätä kaikkea tehdä vain yksinäisyyden pelossa, vaan kannattaa ajatella oikeasti niitä asioita eteenpäin että voi sanoa olevansa ns. valmis tulevaisuuteen toisen ihmisen kanssa.
aika laajasti. Visioippa vielä se, että mikä on oleellisinta aikuisen ihmisen elämässä? Se, että löytää hyvän toimivan yhteyden johonkin toiseen, vai se, että ensin annetaan pitävät takuut siitä, ettei mikään koskaan ikinä mene pieleen?
Mä olen tuon kysyjän kannalla. Parempi päivä onnellisena yhdessä kuin loppuikä varuillaan yksin.
Kuinka moni meistä saa elämäänsä takuut esittämääsi tilannetta varten: entä jos toinen väsyy.. entä jos. Miksi etsiä esteitä sieltä missä niitä ei edes ole.
Tuo on kyllä totta kun oikeen järjellä ajattelee.
Iällä ei väliä, kunhan kummallakaan ei ole tarkoitus hyötyä toisesta taloudellisista syistä. Onnea elämäänne!
Odotatko yhteistä tulevaisuutta?
Kuvittele millainen tilanne on kymmenen vuoden päästä kun nainen on 54 ja mies 76...
Vai tarvitseeko tuota miettiä?
Päivä kerrallaan...
meidän 17v.ikäero johti avioeroon ja nimenomaan se oli hän joka ei sitten loppujen lopuksi hyväksynyt tätä. Luulenpa että teilläkin tästä on keskusteltu ja jos ei niin kyllä pitäisi.
Asia joka mieheni kohdalla tuli ongelmaksi oli seksi.
Hän ei uskonut, että tulevaisuudessa minun pitäminen tyytyväisenä siltä osin olisi ollut mahdollista ja varsinkin kun niitä ongelmia oli jo ilmaantunut, hän koki miehenä riittämättömyyttä.
Sattuipa kohdalleni kuukausi sitten mies, joka oli minua 16 vuotta vanhempi. Itseäni tuo ikäero haittasi, tuli isä-tytär fiilis. Miestä ei ikäero olisi haitannut, oli oikein hakemassa nuorempaa eli tiesi ikäni.
että seurustelisin isäni kanssa.
Sinusta ei toki tarvi tuntua samalta. Jos olette itse tyytyväisiä, niin kaikki on silloin ok.
Ystäväpariskunnassani mies on 69v. ja nainen 33v. Monet ulkopuoliset kauhistelevat ikäeroa, mutta onneksi eivät he itse. Mies tosin on sanonut minulle, että hänestä tuntuu, että hän saa suhteessa enemmän kuin nainen. Tunnen kuitenkin naisen erittäin hyvin, ja tiedän hänen rakastavan miestään. Mielestäni noissa miehen puheissa on enemmän kyse miehen riittämättömyyden tunteesta kuin todellisesta riittämättömyydestä.
Toki noin isossa ikäerossa heidän on pitänyt puhua mm. sellainen asia, että mies ei enää halua lasta, koska lapsi jäisi mahd. jo 10 vuoden kuluttua isättömäksi. Naisella on yksi lapsi edellisestä avioliitosta, ja hän on taipunut tilanteeseen, koska haluaa olla miehen kanssa yhdessä.
Mielestäni ei pidä miettiä liikaa "mitä sitten joskus". Tätä hetkeähän tässä eletään. Olette kumpikin aikuisia. Tehkää niin kuin parhaalta tuntuu.
on pelkkä numero. Silti ei voi sivuuttaa ajatusta, että vaikka nyt kaikki on hyvin, niin muutaman vuoden jälkeen ehkä ei. Mutta mitä siitä? Niin on jokaisessa suhteessa.
Olen juuri tällaisen pariskunnan lapsi, jossa vanhemmillani oli ikäeroa 22 vuotta. En koskaan voisi kuvitella meneväni naimisiin itseäni niin paljon vanhemman miehen kanssa. Olettehan ihan eri sukupolvea, olette eläneet erilaista elämää.
Ja jos pysyvää suhdetta kaipaat, pitää ajatella pitemmälle kuin vain tämä päivä. Isäni eli hyvin vanhaksi, ja äiti joutui elämään pitkään vanhuksen rinnalla omaishoitajaksi sitoutuneena, voisi melkein sanoa ilman omaa elämää. Ajattelepa sitä. Kukaanhan ei tiedä elämänsä pituutta eikä laatua tulevaisuudessa, mutta jos ajattelet keskimääräistäkin elinikää, olisi miehesi pitkään vanhus ja aina eläkkeellä, kun sinä vielä työelämässä.
olevan jo vapaa tekemään mitä haluaa kyselemättä täällä mielipiteitä. Minä olen 39 ja jos huvittaa, seurustelen vaikka 70 vuotiaan kanssa enkä keneltäkään kysele että onko ok ja sopivaa. Pientä selkärankaa.
ryhtyminen oli äitisi päätös. Niin ei tarvitse tehdä, ellei siihen ole halua. Minua ahdistaa ajatus molemminpuolin; en kestäisi olla puolisoni hoivattavana.
Tiedän muutaman tapauksen, jossa pariskunnan ikäero on ollut suuri (yli20v) JA jotka ovat eronneet miehen ehtiessä eläkeikään. Mutta mitä siitä? Elämässä ei mitään saa, ellei ota riskejä. Jos aloittaa minkälaisen parisuhteen tahansa, se voi päättyä - miten tahansa.
Eläkeiässä ei välttämättä ole vanhus. Monet reilusti yli 60vuotiaat miehet ovat kuosissaan, harrastavat, tekevät ja urheilevat. Sitten toiset taas ovat jo 50vuotiaina eläkkeellä, rapistuneena niin psyykisesti kuin fyysesti.
siinä mielessä että kun sinä olet 66 niin miehesi on 88 eli todennäköisesti jo kuollut...
Hei!
Minusta rakkaus ei katso ikää,kun kerran tunnet että nautit seurasta ja on hyvä olla,niin ei muutakuin nauttikaa toisistanne ja jos jotku kuiskuttelee teistä,ei kannata kateellisten ihmisten jutuista välittää!!
t.Sakari