Delius ei edusta pelkästään länsimaisen musiikin, vaan peräti koko sivilisaatiomme huipentumaa ja täyttymystä. Ihmiskunnan historia ei tunne toista neroa, joka yhtä täydellisesti olisi onnistunut kaikkein kunnianhimoisimmissakin hankkeissaan, eli luonut absoluuttisen totuuden kuvia musiikin hengessä. Delius on ainoana ihmisenä onnistunut kuvaamaan todellisuuden matemaattisen ja metafyysisen rakenteen musiikin muodossa. Itse asiassa juuri tuo hänen "muotonsa" on kaikkein puhtainta filosofiaa. Saksalaisuus on siitä kaukana. Delius saattaa koko apollinen/dionyysinen-paradigman häpeään. Hänet ymmärretään kunnolla vasta satojen vuosien kulututtua.
Kaikki tiet vievät Deliukseen
Päivänpaiste
4130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuka nerokas sielu onkaan voinut kirjoittaa jotakin häin ylevää ja loistokasta proosaa ihailemastani suurmiehestä, oitis lankean eteesi polvilleni oi kuolematon, kuninkaani. Ja jatkan näkemykseni viitoittamaa tietä lisäämällä ex tempore:
Ehdottomasti Madetojan sinfoniaa voisi luonnehtia Sibeliuksen tuotantolle tunnusmerkillisiä luonteenpiirteitä ajatellen objektiivisemmaksi ja jopa universaalimmaksikin sävelkieleltään ranskalaiselle impressionismille tyypillisine vaikutteineen ollessaan siinä suhteessa rytmistä eloisuuttaan lukuunottamatta lähempänä jopa itsensä Deliusin tyyliä, jota joskus kuuluu rytmisen vaihtelun puutteesta kritisoitavan, niin äärimmäisen hienosyiseen temaattiseen asuun kuin se puettuna usein onkin joitakin varhaisia orkesterisarjoja tai luonteeltaan karakterisemmin tanssillisia orkesterisävellyksiä huomioimatta, kuten verraton tanskalaisen kauden tuote Helge Roden näytelmän Dansen Gaard innoittama syntynyt Elämän tanssi straussiaanisesti filigroituine sopraanoäänten ja hyvin integroituine sisäisten väliäänten kontrapunktisessa kudosteknisessä mestaruudessaan edellytykset omaavia nautiskelevia tuntijoita varten kirjoitettuna hienouksien taiteen musiikillisena vastineena, tai Fokkeraadet näytelmämusiikista vapaasti kootussa sarjassa kaltoin kohdeltuna ja ironisessa valaistuksessa soivan Norjan kansallishymnin parodianomaisessa käsittelyssään, joka deliusile harvinaisessa pompöösissä ja kiihkopatrioottisesti soinnahtavassa loistokkuudessa ja kiihkeästi eteenpäin pyrkivässä ja estottomassa rytmises-energisessä draivissaan ja osoittelevassa kontrapunktisessa äänenkuljetuksessaan muodostaa harvinaisen kontrastin tämän myöhäiselle ja resignoituneelle tyylille..
Ootko kuunnellut?
Kumpaa tarkoitat?
Lyhyttä varhaisversiota joka päättyy patrioottisiin jenkkiläisiin marsseihin ja sotilassoittokunnan paraatimelodioihin vai sitä 4 minuuttista järkälettä orjalaulun muunnelmiin pohjautuen riemukkaaseen loppuhuipennukseensa yltyneenä; O honey i am going down the river in the morning, going down the migjhty river. Kaikkiaan 4 kevytystä joista taiteellisesti lyömättömin on Beechamin 37 taltiointi mononakin sähköistävän intensiivisessä otteessaan kun Barbirolli lankeaa hiukan liian laahaaviin ja verkkaisiin tempoihin jossain suhteessa soinnillisesti uhkeampanakin tulkintanba hyvin mollivoittoisen nostagisesti virittäytyneessä mutta affekteiltaan äärimmäisenb kontrastoivassa vpaaseen muunnelmamuotoon sävelletyssä brittiläisen sinfonisen kirjallisuuden vuosisadahn vaihteessa sävelletyssä merkkiteoksessa joka heijastelee vain yhtä puolta deliusin kaleidoskooppimaisesta taiteesta semminkin kun hän oli mitä epäsentimentaalisimmin ajatteleva säveltäjä.
40 minuuttista..